Orjia pidetään maailmassa tänäkin päivänä monessa maassa, siitä huolimatta, että se taitaa olla laitonta jo kaikkialla maailmassa. Yleensä kuitenkin kun orjuudesta puhutaan, sillä tarkoitetaan Amerikassa pidettyjä, Afrikasta lähtöisin olevia, puuvillapelloilla työskenteleviä mustia miehiä, naisia ja lapsia. Tämä elokuva kertoo erään laivalastillisen kohtalosta ja sen seuraamuksista.
Eletään vuotta 1839. Cinque on yksi monista orjista orjalaivalla matkalla kohti Amerikkaa. Cinque johtaa muun orjajoukon taistoon valkoisia orjakauppiaita vastaan laivalla nimeltä La Amistad. Orjat voittavat taistelun, mutta vapauden sijasta he päätyvät keskelle poliittista taistelua orjuuden lakkauttamisen ja jatkamisen puolesta. Kaikkihan muistamme minkälaisen muodon tuo taistelu loppujen lopuksi Amerikassa otti pari vuosikymmentä myöhemmin, mutta tämän elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Amerikan sisällissotaa.
Elokuvan tarina kuulosti mielenkiintoiselta, varsinkin kun ajattelee kuinka vaikuttavia elokuvia ohjaaja Steven Spielberg on aiemmin ohjannut. Valitettavasti tämä filmi ei kuitenkaan yllä aivan samalle tasolle mm. Schindlerin listan kanssa. Tästä jää mielestäni puuttumaan ”se jokin”, joka pitäisi hereillä elokuvan loppuun asti. Ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi silmäluomet väkisinkin valumaan alaspäin, kun elokuvassa ei ollut mitään, mikä herättäisi ajatuksia tai tuntemuksia. Homma meni tylsäksi oikeussalitaisteluksi. Merkittävät ja vaikuttavimmat tapahtuman sijoittuvat elokuvan alun laivamatkalle, ja ne tapahtumat herättivät toki ajatuksia noista ajoista ja ihmiskohtaloista. Hyvä valinta lauantai-illan filmiksi, jos haluaa laittaa aikaisin nukkumaan.
