Arviossa: The Fifth Element – puuttuva tekijä

Luc Bessonilla oli mahtava cast & crew tukemassa tarinaansa.

Arviossa: My Fair Lady

Eliza on pinttyneen poikamiehen ikioma Barbie, jota setä pukee ja riepottaa miten tykkää.

Arviossa: Austin Powers – agentti joka tuuppasi minua

Alapäähuumoria, huonoja hampaita ja 60-luvun style joka framessa.

Arviossa: Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Jos turvatoimet ovat äärimmäiset ja yksi ylemmällä taholla sekoaa, voidaanko ydinsota estää?

Arviossa: Apinoiden planeetta

Disneyland? – Ehei.

Arviossa: Aamiainen Tiffanylla

Elokuvan 60-lukulaisuus on erittäin silmiinpistävää.

Arviossa: Shalako

Jäyhän metsien miehen, Shalakon, roolissa on Sean Connery.

Arviossa: Star Trek IV: kotiinpaluu

Onhan tämä toki varmaa Star Trek-kamaa, mutta varsinaisen vihollisen puuttuminen latistaa tarinaa.

Arviossa: Jackie Brown

Lopussa soi Bobby Womackin hittibiisi, mikä kruunaa leffan täydellisesti.

Arviossa: Solaris

Tutkimuksen keskipisteenä on meri, jolle ei millään kumipaatilla kannata lähteä sunnuntaisoutelemaan.

Arviossa: Jedin paluu

Kaksi synkeää hahmoa ajautuu taas ottamaan mittaa toisistaan valomiekoilla.

Arviossa: Imperiumin vastaisku

Imperiumin vastaiskua on luonnehdittu sarjan onnistuneimmaksi teokseksi.

Arviossa: Lahjakas Herra Ripley

Lahjakas herra Ripley on lahjakkaiden tyyppien käsikirjoittama.

Arviossa: Warlock

Karskit keskiajan miehet kohtaavat 80-luvun pystypäin – kaikki siihen eivät pystyisi.

Arviossa: Järki ja tunteet

Järki ja tunteet lienee onnistunein Jane Austen-filmatisointi.

Arviossa: Tähtien sota

Sillisalaatista tuli suosittu Science Fiction-teos.

Arviossa: Merry Christmas, Mr. Lawrence

Naamio särkyy.

Arviossa: Kaunis mieli

Älyä riittää, vaikka mieli on mennyt.

Arviossa: Star Trek II: Khanin viha

Trekkereidenkin mielestä tämä on kaikkien aikojen paras ST-pätkä.

Arviossa: Liekehtivä torni

So what, isot kihot haluavat pitää vihkiäisseremoniansa joka tapauksessa.

Arviossa: Cabaret

Ei se mitään glamouria ollutkaan.

Arviossa: Kolme väriä: Valkoinen

Valkoisen värimaailma on pikemminkin likaisen kellertävä kuin valkoinen.

Arviossa: Galaxy Quest

Kaikessa yliampuvuudessaan leffa osuu lopulta maaliin.

Arviossa: Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat

Jos western voi olla postmoderni, tämä on.

Arviossa: Labyrintti

Elokuvan parasta antia onkin sen soundtrack.

Arviossa: Mad Max – ukkosmyrsky

Kahteen ensimmäiseen Mad Maxiin ihastuneet eivät tätä välttämättä niele.

Arviossa: The Rocky Horror Picture Show

Rakastettava camp-raina.

Arviossa: Rosvoja, rosvoja!

Gilliamin outo huumori tuskin puree aivan pienimpiin katsojiin.

Arviossa: Star Wars Episodi II – Kloonien hyökkäys

Ystävämme George on tunkenut Episodi II:een kaikkea kaikille vanhaan mukavaan tapaansa.

Arviossa: 8½

Fellinin kulta-ajan puoliväliin sijoittuva elokuva sisältää paljon itsetutkiskelua.