Raato-vainaa! Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa. Toiovottavasti arviosi pääsee pian seulasta läpi. Minulla oli vanhassa Leffatykissä mahdollisuus päästää ehdolle tarjottuja arvosteluja läpi, mutta ei enää tässä uudessa. Sivumennen sanoen toivoisin, että niitä vanhoja arvonimiä (Tähtääjä, Tykittäjä) otettaisiin vähitellen täälläkin taas käyttöön. Ne vähentäisivät sivuston ylläpitoon liittyvää byrokratiaa, ja esimerkiksi Brutus kirjoittaa arvosteluja sitä tahtia, että turha niitä on jokaista erikseen ruveta syynäämään.

Omasta puolestani en ole jaksanut olla kauhean aktiivinen Leffatykissä enkä oikeastaan millään muullakaan verkkosivustolla. Jotenkin minulta on mennyt maku koko Internet-kulttuuriin. Tuntuu, että netti ja erityisesti tällaiset keskustelupalstat saavat ihmisistä – mukaan luettuna minusta itsestäni – pahimmat puolet esiin. Minua myös turhauttaa se, kuinka paljon Internetiä nykyään on pakko käyttää. Suuri osa sellaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joka vielä muutama vuosi sitten tapahtui kasvotusten, on siirtynyt verkkoon. On jotenkin paradoksaalista, että viestintäyhteyksien ja logistiikan jatkuvasti parantuessa ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Ehkä se johtuu siitä, että ennen elämän välttämättömät tarpeet oli ennen vanhaan pakko toimittaa ihmisten ilmoilla. Nykyään työt voi tehdä kotona, pankki- ja virastoasiat hoidetaan kotoa käsin, ostokset voi tilata kotiovelle ja jopa ystävienkin kanssa nykyään usein vain pelaillaan Internetin välityksellä sen sijaan että vaivauduttaisiin tapaamaan ihan oikeasti. Inhottavinta on, että niin monet työnantajat ja julkiset toimijat suorastaan pakottavat tähän. Ja sitten ihmetellään, kun syntyvyys laskee ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Omasta puolestani olen jo pitkään hävennyt sitä melskaamista ja uhoamista, joka varsinkin aiemmin kuului Internet-kulttuuriin ja johon itsekin lähdin mukaan. On jotenkin surkuhupaisaa ajatella, kuinka yksinäiset kynäniskat kyyhöttivät tietokoneidensa äärellä ja esittivät kovaa jätkää. Kaipa se jatkuva provosointi ja pään aukominen oli olevinaan huumoria, mutta minua tosiaankin vain hävettää, kuinka huonosti olen käyttäytynyt. Ja kun usein se vittuilu oli vielä niin pakonomaista, ettei se edes ollut millään lailla hauskaa tai nokkelaa, mutta silti oli pakko päästä urputtamaan muille ihan vain periaatteesta. En sano, etteikö välillä voisi lohkaista jos kielen päällä sattuu olemaan jotain oikein osuvaa, mutta kyllä sitä muidenkin tunteet pitäisi osata ottaa huomioon. En ole erityisen uskonnollinen, mutta synnintunto on viime vuosina ollut vahva.

Hienoa myös, että täällä on ainakin muutama ”vanhan kaartin” jäsen vielä läsnä!

Ihan samaa mieltä tuosta internetkulttuurista. Itse olen viime aikoina pohdiskellut tosi paljon puhelimen päivittämistä sellaiseen 2000-luvun alun malliin millä voisi soittaa ja lähettää tekstarin, eikä sitten muuta. Tekosyitä olla tekemättä näin on, etteivät duunit muka hoidu ja yhteydenpito kavereiden kanssa hankaloituu kun ei ole whatsapp-ryhmissä, pankkiasiat vaikeutuisi tuntuvasti jne, mutta oikeastihan noin ei ole. Ehkä kyseiset jutut hankaloituisivat, mutta varmasti elämään pystyisi nykyrytmissäkin ilman älyluuria. Ehkä kesälomalla kokeilen, stikkaan iPhonen kaapin päälle ja otan käyttöön Nokia 3310:n prepaidilla…!

Raato! 😀 Jos ei satu matkassa muuta olemaan kuin älypuhelin, millä sitten naputtelee uusia arvosteluja Leffatykkiin? 😉

Söpö! 💪😁 hahaha, ymmärrän haasteen! Itse olen vielä toistaiseksi arvostelut rustannut läppärillä kuitenkin.

Itse en ole mnoeen vuoteen omistanut älypuhelinta. Luovuin siitä ihan tietoisesti. Olen huomannut, että älypuhelimet usein tekevät ihmisistä huonoa seuraa. He eivät enää keskity muihin ihmisiin tai ylipäätään tee asioita pitkäjänteisesti vaan räpeltävät joka välissä kännykkäänsä. Koska omakaan itsehillintäni ei riittänyt tästä pidättäytymiseen, ajattelin, että olisi itsekästä ja epäkohteliasta jatkaa älypuhelimen käyttöä. Koen sen muutenkin hyvänä asiana. Esimerkiksi ajankuluksi tulee luettua enemmän kirjoja sen sijaan, että vaikkapa juna- ja bussimatkoilla surffailisi netissä.

Tietysti siinä on hankaluutensakin. Nykyään on asiakaspalvelua monella alalla ajettu alas ja korvattu ihmiskohtaamiset internetillä. Esimerkiksi lippuja ei julkisiin liikennevälineisiin tai erilaisiin tapahtumiin ja harrastepaikkoihin välttämättä saa enää käteisellä ollenkaan ostettua, vaan ne pitää hankkia internetistä. Erityisesti julkisten liikennevälineiden kohdalla tämä on mielestäni täysin kohtuutonta. Minullakin on esimerkiksi joskus ollut VR:n kanssa sellainen ongelma, että olin itse myöhässä mutta juna tulikin asemalle vielä myöhemmin. Lippua ei enää voinut ostaa netistä tai automaatista, koska ne kieltäytyvät myymästä lippua sellaiseen vuoroon, jonka lähtöaika on jo mennyt. Toisaalta lippua ei saanut ostettua myöskään junasta, koska VR:n junaliput pitää aina ostaa etukäteen. Matkustin lopulta ilmaiseksi koska rahat eivät kelvanneet.

Omistan ison pöytäkoneen ja hyvin pienen kannettavan tietokoneen. Niillä olen pärjännyt hyvin. Kannettavan tietokoneen saa langattomaan verkkoon, mikä on esimerkiksi matkustellessa kätevää. Nykyään jopa vanhanmallisissa kännyköissä on jonkinmoinen verkkoselain, niin silläkin pystyy hätätilanteessa tekemään yksinkertaisia Google-hakuja ja tarkistamaan esimerkiksi kauppojen aukioloaikoja. Joskus tulee myös soiteltua älypuhelimen omistaville sukulaisille ja tuttaville, jos pitää kiireesti saada internetistä jokin sellainen tieto, jota rupukännykän selain ei suostu näyttämään. Yleisimmin olen kysellyt Turun lähiliikenteen aikatauluja tai pyytänyt ostamaan junalipun ja lähettämään sen sähköpostiin. Tämä jälkimmäinen on varmaankin myös hieman rasittava piirre, vaikka olenkin toki pyrkinyt maksamaan velat takaisin.

Tällä hetkellä minulla periaatteessa muuten on käytössäni älypuhelin. Kyseessä on Microsoft Lumia noin kymmenen vuoden takaa. Oma Nokiani meni rikki, ja sain sukulaiselta vanhan arkistokännykän. Siinä eivät toimi oikeastaan mitkään sovellukset, eivätkä edes kaikki verkkosivut, joten käytännössä se on älypuhelin vain ulkonäöltään.