Leffan alkuperäisnimi viittaa vakuutuskorvaukseen. Vaihteeksi suomennos kuulostaa paremmalta.
Nainen ilman omaatuntoa on ohjaaja Billy Wilderin ja rikostarinatehtailija Raymond Chandlerin versio James M. Cainin romaanista, jota lukematta on paha sanoa, onko senkin nainen yhtä viileä vamppi kuin Barbara Stanwyckin ruumiillistama Phyllis. Joka tapauksessa kyseessä on hemaiseva lady, jonka ei tarvitse kuin vilahtaa kuvassa platinanvaaleine hiuksineen tehdäkseen vaikutuksen. Vaikutuksen tämä nuori rouva tekee ainakin vakuutusmyyjä Neffiin (MacMurray). Neff on mennyttä miestä jo ennen kuin hän ehtii sanoa: ”Autovakuutusmaksun uusiminen.” Phylliksen mies on poissa ja vakuutusmyyjä saa tikusta asiaa.
Elokuvan tarina hipoo täydellisyyden rajoja. Kaunis nainen vie miehiä kuin tornado Elmon latoa, eikä hän kaihda keinoja, jos jokin ei sovi hänen suunnitelmiinsa. Syyt ja seuraukset kääritään vyyhdistä esiin vähitellen, verissään korisevan vakuutusmyyjän kertomina. Kerrassaan nerokasta, vaikka paikoin ehkä vanhanaikaista. Suuret kriitikot rakastavat tätä rainaa… Eikö Phyllis Dietrichson olisi silti voinut tuntea jotakin edes hiukan enemmän?
