Arviossa: Korppikotkat

Juonikuviot eivät suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa.

Arviossa: Eaten Alive!

Jopa huonojen elokuvien ohjaaja Umberto Lenziltä Eaten Alive! on huono ja melkoisen turha elokuva.

Arviossa: Aavikon varjo

Dialogin olemattomuus, munattomat henkilöhahmot, huonot näyttelijät ja toiminnan puute muuttuu pian itseään toistavaksi.

Arviossa: DOA: Dead or Alive

Monellakin tapaa äärimmäinen pelielokuva.

Arviossa: House of the Dead

Pelielokuvien surkean genren surkea edustaja.

Arviossa: Sex and the City – Sinkkuelämää

Tarjoilee katsojalle ennalta-arvattavan juonen ja liki tietoisen huonoa huumoria.

Arviossa: The Mountain of the Cannibal God

Tylsä elokuva luontodokumenteista napsittujen, juonen kannalta turhaakin turhempien eläintappojen kuorruttamana.

Arviossa: Changeling – vaihdokas

Ei kykene tarjoamaan lainkaan ajatuksia, vaan vain valmiiksi märehdittyjä tunnetiloja ja niitäkin heikosti dramatisoituina.

Arviossa: Caramba – paholainen kannoilla

Synkkä ja väkivaltainen kertomus ihmisluonnosta, joka lyttää armotta kaikki myytit sankaruudesta.

Arviossa: Asfalttisoturi

Jos visuaalinen puoli onkin kunnossa, älyllisesti Asfalttisoturi on täysi läppä.

Arviossa: 88 minuuttia

Al Pacino lain kummallakin puolella keikkuvana FBI-agenttina. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Arviossa: Blade Runner

Kaikkien aikojen paras elokuva.

Arviossa: Mafiaveljet

Tarina on hieno ja näyttelijät ovat hyviä. Mafiaveljien suola on kuitenkin sen upea kerronta.

Arviossa: Birthday Girl – unohtumaton yllätys

Vaikka hyviä puolia löytyykin, jyräävät Birthday Girlin huonot puolet ne armotta alleen.

Arviossa: Torso

Katsomisen arvoinen elokuva, joka toimii niin kauhutrillerinä kuin myös murhamysteerinäkin.

Arviossa: Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini

Moraaleja kumartelematon, omaperäinen, väkivaltainen, shokeeraava ja sekä älyllisellä että tunnetasolla puhutteleva elokuva, joka ei ole vuosien saatossa vanhentunut vähääkään.

Arviossa: Eaten Alive

Tekniseltä toteutukseltaan surkea, mutta tunnelmaltaan hyvä kauhuelokuva.

Arviossa: Uudet barbaarit

Nimeään myöten totaalisen reikäpäinen Mad Max –rip off.

Arviossa: Indiana Jones ja viimeinen ristiretki

Elokuvan seikkailu ei kahden osan jälkeen enää pure niin hyvin, mutta huumori sen sijaan on mahtavaa.

Arviossa: Indiana Jones ja tuomion temppeli

Ehdottomasti sarjan paras osa: toiminnan saralla heitetään jatkuvasti lisää verta pakkiin ja edellisessäkin osassa kukkinutta huumoria on tällä kertaa vielä runsaammin.

Arviossa: Kadonneen aarteen metsästäjät

Seikkailua isolla S:llä.

Arviossa: Päivä ilman sotaa

Vaikka elokuvan loppu onkin tummanpuhuva, ei ole vaikea kokea niiden miesten onnea, jotka saivat yleisen kurjuuden keskellä kokea päivän ilman sotaa.

Arviossa: Body Count – shamaani

Aika karsea leffa kaikissa suhteissa.

Arviossa: Mamma Mia!

ABBAn musiikki on ihan kiva juttu, mutta elokuvallisesti Mamma Mia! on silkkaa jätettä.

Arviossa: Ihmeellinen on elämä

Hieno kertomus siitä, kuinka jokainen ihminen on tärkeä.

Arviossa: Star Wars Episodi III – Sithin kosto

Pilaa hyvän elokuvasarjan täydellisellä sisällöttömyydellään ja kökköydellään, jossa ulkokultaisuus on ainoa positiivinen piirre.

Arviossa: Star Wars Episodi II – Kloonien hyökkäys

Ulkoasultaan näyttävä, mutta sisällöltään pahasti puutteellinen elokuva.

Arviossa: Off Balance

Varsin onnistunut murhatrilleri, joissa ei Deodaton tunnetuimpien elokuvien tavoin läträtä verellä kovinkaan graafisesti, vaan luotetaan ennemminkin tunnelmaan.

Arviossa: Kuvaa ja pakene!

Sekava ja paikoitellen tylsä viidakkosekoilu jota voi suositella lähinnä kannibaalielokuvien ja Deodaton faneille.

Arviossa: Pako Bronxista

Jos “Bronxin asfalttisotureissa” oli runsaahkosti toimintaa, niin tällä kertaa Bronxissa käydään jo täyttä sotaa.