Ihmeelliselle 1980-luvulle tultaessa perinteisiä seikkailuelokuvia ei juuri tehty. Oli jos jonkinsorttista scifi-, sota-, kauhu-, jännäri- ja eksploitaatiopläjäystä, mutta wanha kunnon perinteinen seikkailuelokuva oli armotta jäänyt taka-alalle. Star Warseillaan mainetta hankkinut George Lucas haikaili niin kovin menneiden aikojen pariin, että päätti itse tehdä elokuvan, joka palaisi menneiden aikojen seikkailutraditioon. Ohjaajaksi tuli Steven Spielberg ja päärooliin Harrison Ford. Lopputuloksena oli – kuten elokuvan mainosjulistekin tiesi kertoa – Suuren Seikkailun Paluu. Paluu monessakin mielessä, sillä jäljittelijöitä tuli pian suunnaton katras. Mutta alkuperäinen Kadonneen aarteen metsästäjät on kyllä edelleen eräs parhaista seikkailukertomuksista: on komediaa, toimintaa ja ennen kaikkea Seikkailua isolla S:llä.
Indiana Jonesissa on mielestäni mahtavaa kaikki: sankariksi valittu seikkailija-arkeologi on ideana sopivan päätön (kuten kaikki tietävät, 80 % arkeologin työstä tapahtuu kirjastossa) ja tarina silkkaa timanttia. Liitonarkkiahan tässä metsästetään, ja kilpailijoina on niin natseja kuin kieroja kanssa-arkeologejakin. Aitoon seikkailuelokuvien tapaan eksoottisia paikkoja kolutaan runsaasti: Indiana Jones käy niin viidakossa kuin aavikollakin ja koko tämän ajan katsoja saa nauttia hienosta toiminnasta. Raamatullinen loppuratkaisukaan ei mene turhaksi hurskasteluksi, vaan elokuvan tekijät ovat pitäneet joka kohtauksessa mukana runsaan ripauksen camp-henkeä.
Steven Spielbergin ohjaus on komeaa ja tarina etenee hyvää vauhtia eteenpäin. Spielberg osaa myös tihentää jännityksen oikeassa tilanteessa ja toisaalta keventää vakavia paikkoja ja väkivaltaa huumorilla juuri oikeassa suhteessa. Liikoja kikkailuja ei ole, vaan Kadonneen aarteen metsästäjät on jossain suhteessa jopa minimalistinen toimintaelokuva. Myös George Lucasin ja Lawrence Kasdanin tarina toimii, ja enemmänkin: se on erittäin hyvä. Ei liian monimutkainen, muttei toisaalta liian suoraviivainenkaan, ja ahkeralla deus ex machinan käytöllä vältetään ennalta-arvattavuus. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja elokuvan suurin vahvuus piileekin juuri Indiana Jonesin hahmossa. Ford tekee mahtavan roolisuorituksen tuoden hahmoonsa mahtavaa karismaa. Harrison Ford ei esitä Indiana Jonesia – hän on Indiana Jones. Indiana Jonesissa on huomattavan paljon samaa kuin James Bondissa (varsinkin Conneryn ja Mooren). Toisaalta Jones on mielestäni kuitenkin reteämpi ja vähemmän vastuuntuntoinen hahmo kuin Bond: hänhän toimii pääasiassa omaan ja omien ihanteidensa laskuun, toisin kuin Bond joka aina on hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa. Indiana Jones taas työskentelee museolle ja seikkailee, koska se on hänestä hauskaa (vaikka kovasti yritetään muuta vakuutellakin) ja koska hän kokee sen oikeudeksi.
Loppupeleissä Kadonneen aarteen metsästäjät on liki täydellinen seikkailuelokuva. Mitään suuria puutteita tästä ei löydy, ja vaikka sanomaa tästä saisikin etsiä suurennuslasin kanssa, ei elokuvan pointti olekaan missään syvällisissä teemoissa. Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät on viihdettä puhtaimmillaan: hauskaa, energistä, vauhdikasta ja täynnä seikkailua. Kadonneen aarteen metsästäjät kärsiikin lähinnä siitä, että sen jatko-osa oli vielä parempi.
