Arviossa: Eva & Adam – neljät synttärit ja fiasko

Jos ruotsalaista draamaa haluaa nähdä niin Fucking Åmål lienee parempi vaihtoehto.

Arviossa: Doomsday

Lopputulos on näyttävää B-luokan väkivalta-viihdetta aitoon 80-luvun tyyliin, josta mitään ajatuksia kannata lähteä hakemaan.

Arviossa: Batman: Gothamin ritari

Piirosjälki on kuitenkin mahtavaa ja tarinat ovat yllättävän verisiä.

Arviossa: D-War

Elokuva on umpisurkea, mutta tahattoman hauska.

Arviossa: Hurjapäät: Tokio Drift

Juoni on vain tekosyy, että päästään näkemään hyvän näköisiä typyköitä ja driftaamista.

Arviossa: Sekopäät

Mahtavan ironin elokuva wannabe-rokkareista ja radioasemista

Arviossa: Christinan talo

Pienen budjetin kauhua, joka turvautuu näyttävien efektien sijaan tiiviiseen tunnelmaan.

Arviossa: Fight Club

Oudot heräämiset, tukiryhmät, saippuat, aivopestyt tappelukerhon jäsenet, pohdiskelut, mielikuvituksen tuotos… ne kaikki ovat ovat yhtä lailla merkityksellisiä.

Arviossa: Fight Club

Väkivalta on oikeastaan pelkkä pelinappula, jolla Fincher pelaa näyttääkseen katsojalleen elokuvan todellisen sanoman.

Arviossa: The Hamiltons

The Hamiltons pystyy pitämään katsojan mielenkiinnon yllä alusta loppuun, eikä suvantovaiheita tiiviissä juonessa pääse syntymään.

Arviossa: Yön soturit

Vigilantessa kosto tuntuu oikeutetummalta kuin koskaan.

Arviossa: Anakonda

Kohtalaisella kässärillä huonosti toteutettu käärmeleffa, jonka vetonauloina – anakondan ohella – käytetään viehättävää poptähti Jenniferiä.

Arviossa: Commando

Commandon viihteellisyys perustuu siihen, kuinka osaa asennoitua katsomaan sitä.

Arviossa: Veren kirous

Järkyttävän huono elokuva. Ja vielä muka kauhuelokuva…

Arviossa: Accepted

Toisaalta perusamerikkalainen collegeleffa, mutta silti edukseen erottuva hauskuutus.

Arviossa: 16 Blocks

Tällaisia ajatuksettomia toimintapätkiä on tehty jo lukuisia ja jopa täysin samalla juonellakin.

Arviossa: Superhero Movie

Mukana on monta kertaa kovaan ääneen naurattavia huumoripaukkuja, mutta joukkoon mahtuu myös huonompaa komiikkaa.

Arviossa: Bean – äärimmäinen katastrofielokuva

Leffa on onneksi rakennettu vähäsanaisen päähenkilön ympärille, sillä muuten leffa on mitään sanomaton.

Arviossa: Julmia aikeita

Yksi parhaimpia nuorille suunnattuja draamoja.

Arviossa: House of Wax

Lopulta painetaan tuttu säntäilyvaihde päälle ja sen seurauksena pelottavuus ja uskottavuus katoavat.

Arviossa: Anakonda

Juoni on typerä ja ennalta-arvattava.

Arviossa: Uuno Turhapuro – This Is My Life

Täydellinen muistelo, jossa kaikki hahmot nostetaan jalustalle – ansaitsemalleen korokkeelle.

Arviossa: Zombie Flesh Eaters

Raaka, kammottava, ahdistava, mutta myös erinomaisella tavalla omaperäinen.

Arviossa: Helvetin yö

Liian tavallinen. Liian kliseinen – vaikka leffan juoni on ihan siedettävä.

Arviossa: Coyote Ugly

Aiheisiin ei pureuduta sen syvemmälle vaan käydään läpi harmittavan pintapuolisesti.

Arviossa: Länsirintamalta ei mitään uutta

Suorasukainen kuvaus sodan mielettömyydestä.

Arviossa: She-Wolf of London

Tarjoaa söpön vanhanaikaista viihdettä yökukkujalle.

Arviossa:

Toinen kausi on jännittävämpi, pelottavampi, arvoituksellisempi ja surullisempi.

Arviossa: Hyökkäys poliisiasemalle 13

Aivotonta roskaa – mutta viihdyttävää sellaista.

Arviossa: Lemmy Caution – piru mieheksi

Ranskalaismestari siirtää keskeiset film-noirin elementit ja omat tyypilliset tavaramerkkinsä valvontayhteiskuntaa ja yli-ihmiskäsitystä kritisoivaan näkemykseensä.