Jostain syystä tällainen leffa oli pölyttynyt videokaapissani jo monia vuosia, mutta en ollut ikinä saanut aikaiseksi katsoa teosta, sillä takakannen juonenkuvaus on todella puuduttava. Luoja tietää miten leffa oli kaappiini joskus päätynyt. Lähes asennevammaisesti aloin Christinan taloa katsomaan ja alku oli juuri niin surkea kuin vain pystyin kuvittelemaankaan. Hiljalleen aloin kuitenkin pitämään elokuvan trillerimäisestä tunnelmasta ja se tuntui jo keskivertokauhulta, kunnes parilla ohjaajan pikkujipolla ja näyttelijäsuorituksella sydämeni alkoi hakkaamaan ja tunsin pelkoa! Ja siitä on jo aikaa kun jokin kauhuleffa on saanut meikäläisessä tuollaisia tunteita aikaan.
Christinan talo on pienen budjetin kauhua, joka turvautuu näyttävien efektien sijaan tiiviiseen tunnelmaan. Päähenkilö Christina (Lange) on 16-vuotias teinityttö, joka asuu pikkuveljensä Bobbyn (Stewart) ja ahkeran työssäkäyvän isänsä (Savage) kanssa omakotitalossa, josta kuuluu välillä ihmeellisiä ääniä ja tavaratkin näyttävät liikkuvan itseksekseen. Sivuhenkilöinä nähdään Christinan mielisairaalassa asustava äiti (Crane), taloa korjaava Howie (Rowe) ja poikaystävä Eddy (Fehr).
Kauhun koko ajan läsnäollessa leffassa pureudutaan niin mustasukkaisuuteen, ihastumiseen, omistushaluisuuteen sun muihin teini-ikään kuuluviin ongelmiin. Ei toki liian syvällisesti. Niin kuin sanoin – kauhu on koko ajan läsnä.
Musiikkipuoli on kunnossa ja luo tunnelmaa kiitettävästi. Näyttelijätyö on kautta linjan hyvää ja pari loistavaa suoritusta mahtuu mukaan. Murhaajan näyttelijä vetää roolinsa OK+, mutta kaikkein hyytävin hahmo on Christinan hieman pöpiä äitiä näyttelevä Chilton Crane. Hän esiintyy vain parissa kohtauksessa, mutta onnistuu olemaan hyperkarmiva! Iho nousee kananlihalle häntä seuratessa, kerrassaan loistavaa pelottelukamaa. Katsokaa ja hämmästykää.
Christinan talo ei elokuvana tarjoa nykykatsojalle mitään uutta ja ihmeellistä, mutta omassa sarjassaan tämä kuuluu ehdottomaan eliittiin. IMDB:n sivustolla tämä oli saanut surkeat arvostelut, enkä ole koskaan tästä kuullut puhuttavan, mutta itseeni tämä iski kuin kuuma veitsi voihin. Yksikään katsomani teinikauhu tätä ei pysty lyömään ja ylistän leffaa niin paljon, että sanon sen kuuluvan top 10- kauhuleffojen sarjaan kautta aikain.
Kaikille kauhun ystäville suosittelen teosta lämpimästi.
