Sitä tulee katsottua kaikenlaista. Tämä leffa oli semmoinen tapaus, etten minä odottanut kovin suuria tältä, ennen kuin näin tämän. Fight Club löi minut ensinäkemältä täysin ällikällä.
Juonta en rupea tässä kohtaa höpöttämään, sillä se sanottu jo monesti ja kaiken lisäksi se on liian pitkä selitettäväksi. Siispä käyn suoraan asiaan sanomalla, että juoni on todella hyvä. Sitä odottaa näkevänsä jotain tavallista, mutta kun päästään elokuvan loppuun, ajattelee lopuksi: Miten kukaan voi keksiä jotain näin jännittävää tarinaa millekkään elokuvalle?
Alun perin Alien 3:sta tuttu ohjaaja David Fincher sai minut epäröimään sitä ajatusta, onko kyseessä mikään komea elokuva. En ehkä pitänyt kolmennesta Alienista, mutta tämä oli jo miljoona kertaa parempaa. Fincher saa kaiken näyttämään hyvältä. Ilmeisesti herra ei ole tehnyt tätä rahan kiilto silmissä vaan saadakseen yleisön tajuamaan, miten hyvä elokuva pitäisi tehdä.
Vaikkakin leffan idea riippuu sen nimensä mukaisen tappelukerhon varassa, elokuvassa on paljon muutakin tärkeätä kuin veriset nyrkkinujakoinnit. Oudot heräämiset, tukiryhmät, saippuat, aivopestyt tappelukerhon jäsenet, pohdiskelut, mielikuvituksen tuotos… ne kaikki ovat ovat yhtä lailla merkityksellisiä – ja ilman niitä leffa ei ole minkään viiden tähden arvoinen kuin se nyt on.
Edward Norton vetäisee yleisöä puolelleen kuin magneetti, niin hyvää näyttelijätyötä kun on luvassa häneltä. Myös Brad Pitt pitää mielenkiintoa yllä, aina leffan loppuunasti. Muutkin hoitaa homman kotiin, joten täältä leffalta on aika turha yrittää löytää mitään mielikuvituksetonta ja persoonatonta hahmoa.
Hienoimpia leffoja saa etsiä pitkään. En ole varma, tuleeko David Fincher tekemään tätä parempaa koskaan. En yhäkään ymmärrä, miksi tämä ei ilmestyessään vetänyt kriitikoita puoleensa. Luulisi, että jokainen pitäisi Fight Clubista.
