Paul Baumer (Thomas) valmistuu luokkatoveriensa tavoin koulusta. Heidän opettajansa Kantorek (Pleasence) kehottaa heitä värväytymään sankarillista sotaa varten ja nuorina ja arvostelukyvyttöminä he liittyvät. Koulutuksesta vastaa simputtava korpraali Himmelstoss (Holm) ja ennen siirtymistä tositoimiin tämä saakin pienen palautuksen kurista. Rintamalla Baumeria komentaa ja neuvoo vanha ja sodassakin kokenut Stanislaus Katzinsky (Borgnine) jolla on paitsi kuudes aisti ruoan hankkimisen suhteen myös muita käytännön neuvoja. Yksi näistä neuvoista on jättää pistin kotiin ja lyödä ranskalaisia lapiolla sillä se tekee pahempaa jälkeä. Ajan myötä Baumerin toverit kuolevat tai haavoittuvat ja hän itsekin saa loman toipumisaikanaan palaten kotiin mitä hän ei enää tunnista samaksi. Ikuisen oloinen Kat kuolee haavoituttuaan jalkaan, simputtava Himmelstoss saa siirron rintamalle ja myös kuolee ja kirjoittaessaan luokkatoverilleen tylystä kuolleisuudesta joka koskee myös heidän ryhmäänsä ilmenee että kukaan ei voi selvitä tuhannesta vaarasta.
Delbert Mannin ohjaama ja ironista kyllä TV-tuotantona tehty ’Länsirintamalta ei mitään uutta’ onnsituu luomaan vahvan vaikutelman Ensimmäisen Maailmansodan asemasodan hulluudesta, kurjuudesta ja tarpeettomuudesta. Teknologian ja taktiikan kehityksen epäsuhta aiheuttaa suunnattomasti kuolemaa ja paitsi että se tappaa kokonaisen sukupolven nuorisoa se myös jättää heihin lähtemättömän jäljen eivätkä pelkästään saksalaiset kuole, sillä heidän vihollisensa saa kasvot ollen yhtä pelästynyt kuin hekin ovat ja heilläkin on perheet jotka kaipaavat uutisia pojista, isistä ja kaikista mahdollisista. Toteutus on laadukas ja autenttisuuteen on pyritty ja myös onnistuttu siinä. Realistista vaikutelmaa lisää se että ranskalaiset puhuvat ranskaa ja jopa vilahtava keisari Vilhelm II (Denys Graham) on huolella tehty ollen käsivaivainen [I]Pickelhauben[/I] käyttäjä.
Näyttelijätyö on laadukasta ja Richard Thomas on karisman puutteellaan juuri sopivat kasvot kuolleelle sukupolvelle ja Ian Holm simputtavana, mutta pohjimmiltaan pelkurimaisena Himmelstossina on puhtaan vastenmielinen persoona. Inhimillistä lämpöä tuo takuuvarma Ernest Borgnine ja tekee hänkin roolinsa hyvin.
Kokonaisuus on suorasukainen kuvaus sodan mielettömyydestä joka historiallisesti tarkkaillen saavutti huipentumansa Ensimmäisen Maailmansodan juoksuhaudoissa ja kertomalla mistä on kyse se välittää vahvan viestin. Kokonaisuus on hyvä, mutta ei mikään kaiken mullistava mestariteos.
