Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003)

Täydellinen lopetus täydelliselle sovitukselle.

Sormuksen Sota jatkuu verisenä. Rohanin kuningas Theoden (Bernard Hill) selvittää diplomaattivälinsä Sarumanin (Christopher Lee) kanssa ja silti syntynyt tuho on vain aavistus siitä mikä on tulossa. Sauronin viha kohdistuu Gondoria vastaan ja Käskynhaltija Denethor II (John Noble) ei helpota asiaa yhtään. Tämä on vaipunut epätoivon myötä hulluuteen ja kuten kaikki suuret ihmiset myös hänen hulluutensa aiheuttaa suurta tuhoa ja Faramirin (David Wenham) haavoittuessa pahasti hän vaipuu lopulliseen, mutta traagiseen tuhoon. Silti Gandalfin (Sir Ian McKellen) viekkauden avulla Gondor ei ota vastaan Noitakuninkaan (Lawrence Makoare) vihaa yksin, sillä Rohan ratsastaa apuun ja toisen kerran Kolmannella Ajalla rohirrim ratsastaa apuun kriittisellä hetkellä. Samoin tulee apuun Aragorn (Viggo Mortensen), joka omaksuu kuninkuutensa ja vaikka voitto on suuri, on se silti parhaimmillaan Pyrrhoksen voitto. Kaikki toivo lepää Frodo Reppulin (Elijah Wood) heikkenevillä harteilla. Sam Gamgi (Sean Astin) ponnistelee eteenpäin ja irvokas Klonkku (Andy Serkis) juonii omiaan. Loppu on tietysti onnellinen ja Klonkkukin saa olla onnellinen, mutta vain hetken.

Peter Jacksonin megatrilogia paitsi kääri taaloja kasaan, kriitikoiden ansaittua ylistystä ja viimeisellä osallaan myös vakuuttavat 11 Oscaria se myös päättää tarinan ryhdikkäästi ja vaikka loppu on täynnä surua ei ole siinä epätoivoa. Sovitus toimii erinomaisesti, rytmi on tehokas ja vaikka pituus on vakuuttavasti neljä tuntia ei aika tunnu pitkältä.

Sir Ian McKellen, Viggo Mortensen ja kaikki muut aikaisemmista osista tutut näyttelijät tekevät roolinsa yhä samalla varmuudella. John Noble on ainoa uusi kasvo Käskynhaltija Denethor II:n roolissa ja hyvin tuo esiin piilevän murheen ja hulluuden. Selvää on että Denethor ei ole mikään vähäinen pelkuri liian suuressa virassa, vaan parasta mitä ihmiskunnalla on ja hänen tuhossaan on suuren tragedian aineksia, sillä todella suuret ihmiset eivät tuhoudu hiljaa.

Christopher Leen osuus jää käytännössä yhteen kohtaukseen, mutta rappeutunut Saruman on silti äärimmäisen vaarallinen ja ironisesti on hänen kuolemansa suora viittaus erään brittiläisen yhtiön tuotantoon. Jopa lyhyellä kohtauksella Lee osoittaa olevansa todellinen karismamonoliitti ja herjaa todella ilkeästi myös kurjaa Grima Kärmekieltä (Brad Dourif). Andy Serkis raakkuu, velmuilee ja kieroilee Klonkkuna koko rahan edestä ja virtuoosimaisen tehokas CGI-meikki ei peitä suorituksen tehokkuutta. Laurence Makoare karjahtelee paitsi Noitakuninkaana myös sikanaamaisena örkkipäällikkönä ja massiivisesti tekee molemmat roolinsa.

Mestarillinen trilogia saavuttaa huippunsa. Peter Jacksonin ohjaus toimii kuin kellopeli, vaikka näyttelijäroolissa tapahtuu ilmiselvästi huonoin onni koko elokuvasarjan osalta. Howard Shoren musiikissa on ylevyyttä ja kun Pelennorin kentillä nousee aurinko kohoaa myös katsojan pulssi. Eeppinen ja koko Keski-Maan tulevaisuudesta määräävä tapahtuma on kerrottava sillä tavalla ja jopa sitkeä Elrond (Hugo Weaving) toteaa eldarin ajan olevan lopussa, mutta silti jää Arwen (Liv Tyler) viimeiseksi muistutukseksi suuremmista, merkittävämmistä ajoista.

Muutamia pieniä heikkouksia tai ei niin mukavia virheitä yksityiskohdissa on mukana, mutta ne eivät pysty heikentämään kolmannen osan kokonaisuutta. Täydellinen lopetus täydelliselle sovitukselle ja vähempää ei voinut odottaakaan.

Jurpo
Tähtääjä, 561 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.03.2009
Katsottu: Kotona

Päättää hienon trilogian kunniakkaasti. Palaset loksahtavat kohdalleen.

Taru sormusten herrasta trilogia on edennyt viimeiseen osaansa, joka ei tee poikkeusta edeltäjiinsä nähden. Se on mestariteos ja lopettaa trilogian hienosti.

Frodo ja Sam jatkavat tuskientaivaltaan tuhoamaan sormus. Klonkku on päästänyt pahemman persoonansa kokonaan valloilleen ja sormus kiusaakin hänen mieltänäsä kokoajan. Myös Frodolla rupeaa olemaan niin fyysisiä, kuin henkisiäkin ongelmia sormuksesta. Saruman on kukistettu, mutta Sauron kasaa jo uusia joukkoja, uusia valloituksia varten. Ihmisten on jälleen kerättävä kaikkki rohkeutensa voittaakseen massiivisen ylivoiman omaava paha. Sotimista onkin kaikkieneniten tiedossa juuri tässä finaalissa.

Jackson hoitaa hommansa jälleen hyvin ja saa pidettyä ihmeen hyvin yli 3 tuntisen megaspektaakkelin hallinnassa. Missään vaiheessa leffa ei rupea haukotuttamaan, tai osoittamaan mitään kyllästymisen merkkejä. Jacksonin visiot ovat jälleen ihailtavan hienoja. Jackson pääsee muutenkin revittelemään kaikkein parhaiten Kuninkaan paluussa, jossa taistelut ovat eniten esillä. Isolla kankaalla Jacksonin huimat kamera-ajot taisteluiden keskellä päääsevät vasta kunnolla oikeuksiinsa. Jackson ohjaa myös draama puolen hyvin ja loppukohtaus onkin kaikessa ylidramaattisuudessaan hyvin kaunis ja kostettava. Moni uloitteinen tarina on myös saatu hyvin pidettyä kasassa ja Tolkienin loputtomaa mielikuvitusta voi vain ihailla.

Näyttelijätyön loistavuutta on varmaan turha enään hehkuttaa, se on kerta kaikkiian loistavaa. Hahmojen kehitys on myös ihailtavan hienoa. Frodo rupeaa sekoamaan jo aika pahasti ja Klonkku vajoaa totaalisesti pahaan. Sam nouseekin suureen sankarin rooliin. Kuninkaan paluussa Frodon ja Samin matka onkin mielenkiintoisinta seurattavaa, yhtään vähättelemättä muitakaan osioita. Uusia naamoja ei kuninkaan paluussa juurikaan tule, mutta vanhat konkarit jatkavat tuttua hyvää linjaansa, vain Christoper Leen puuttuminen hieman latistaa. Erikoistehosteet, lavastukset, puvustukset, musiikit kaikki mahdollinen on hoidettu aivan viimeisen päälle priimakuntoon.

Kuninkaan Paluu päättää hienon Sormusten herra -trilogian kunniakkaasti. Palaset loksahtavat kohdalleen ja yksi parhaimpia elokuvakokonaisuuksia on valmis. Kyllä Sormustenherrasta trilogia (huomaa trilogia!) ansaitsi voittamansa 11 oscaria, sen verran upea kokonaisuus on kyseessä.

nimimerkki: Siperia Jones

Siperia Jones
Käyttäjä, 51 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.06.2004
Katsottu: DVD

Peter Jackson ansaitsee ison hatunnoston maailman parhaan kirjan siirtämisestä valkokankaalle.

Tässä arviossa on kyseessä 240 minuuttinen erikoisversio.

Okei, eli Frodo Reppulilla on hallussaan Mahtisormus joka hänen täytyy tuhota. Siinä koko TSH-trilogian juoni tiivistettynä. Trilogia on kuitenkin jotain paljon muuta kuin yhden hobitin matka Mordoriin. Se on klassikko, joka varmuudella elää keskuudessamme vielä kymmenien vuosien kuluttua.

Näyttelijäsuorituksista voitaneen mainita erityisesti Viggo Mortensenin ja David Wenhamin suoritukset (vaikka Wenhamin rooli ei ole elokuvan tärkeimpiä). Mortensen nostaa käsitteen "Aragorn" aivan uusiin ulottuvuuksiin. Hänen roolinsa on kasvanut kaikissa trilogian leffoissa yhä enemmän ja enemmän. Parhaimmillaan Mortensen on taistelukohtauksissa, joissa hänen muuten niin ystävälliset kasvonsa muuttuvat lähes pelottaviksi. Vaikka Wenham ei ollutkaan ennen Faramirin rooliaan kovin tunnettu näyttelijä, tämän jälkeen hänelle todennäköisesti sataa tarjouksia eri rooleihin. Faramir oli ehdottomasti suosikkini koko leffan, jollei koko trilogian hahmoista. Ohitse nousee vain Sean Beanin esittämä Boromir (joka tosin esiintyi vain ensimmäisessä osassa).

Elijah Wood tekee edelleen tasaista työtä, joskin hänen roolinsa on huomattavasti pienentynyt. Tämän tosiseikan huomaa jo alussa, eikä Wood loista Kuninkaan paluussa kahden aiemman osan malliin. Nyt hänen roolinsa Frodona jää vain lukuisiin erilaisiin ilmeisiin ja äännähdyksiin. Klonkku (Andy Serkis) on ollut koko ajan melkeinpä säälittävä hahmo, mutta nyt kaikki muuttuu. Heti alussa Sméagolin tappaessa Déagolin huomaa, että ei Klonkku aivan pieni tekijä olekaan. Leffan ainoaksi ongelmaksi näkisin liialliset muutokset kirjaan verratttuna. En paljasta tässä yhtään muutosta, jottei elokuvaa vielä näkemättömiltä mene kaikki jännitys. Useammassa kohdassa meinasi tulla itku, niin koskettava elokuva on. Noussee jopa yhdeksi kaikkien aikojen koskettavimmista elokuvista.

Vaikka leffassa on paljon pienen pieniä virheitä, täydet pisteet tämä kyllä ansaitsee. Taru Sormusten Herrasta -trilogia saa arvoisensa päätöksen, ja hyvä niin. Peter Jackson ansaitsee ison hatunnoston maailman parhaan kirjan siirtämisestä valkokankaalle.

nimimerkki: Batman

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 07.08.2005
Katsottu: DVD

Huono leffa ei kahmi 11 Oscarin pystiä.

2000-luvun alku on leffapuolella selkeästi useampiosaisten spektaakkelien aikaa. Saimme päätöksen Matrixille, Kill Bill antoi odottaa ratkaisuosaansa, Terminaattori-Arska palasi kehiin vuosien jälkeen, Tähtien sodan kolmas osa odotuttaa edelleen, Potterin seikkailut jatkuivat ja sitten vielä tämä Sormusten herra...

Vaikken olekaan mikään Tolkien-fani enkä ole Taru Sormusten Herrasta -kirjoja lukenut niin on pakko myöntää että pidän näistä leffoista. Vaikka jokainen trilogian osa on melko pitkä niin ei näissä ainakaan kyllästymään pääse. Kaksi tornia oli omaan makuun liiaan sotaisa ja heikoin lenkki jos joku pitää heikoimmaksi valita. Ensimmäisessä osassa oli selkeää uutuuden viehätystä. Tämä kolmas kiehtoo koska haluaa tietää kuinka tarina päättyy.

Olin katsonut tämän Kuninkaan paluun jo aiemmin normaaliversiona, mutta nyt oli syytä tarkistaa myös extended edition eli 50 minuuttia pidempi leffa. Aiheeseen mennään vielä syvällisemmin ja kehissä on paljon ennennäkemätöntä materiaalia. Nyt kun takana on neljän tunnin katselumarathon niin sitä ihmettelee itsekkin että kuinka kivuttomasti leffa tuli katsottua. Huonoa leffaa ei nimittäin jaksa varmasti neljää tuntia vahdata. Huono leffa ei myöskään kahmi 11 Oscarin pystiä.

Kyseessähän on lopullinen ratkaisu sormuksen tuhoamisen tiellä. Frodon ja Samin on ehdittävä Klonkku oppaanaan vihollislinjojen taakse sulattamaan sormus ennenkuin Sauron örkkiarmeijoineen tuhoaa rauhaa rakastavaisen maailman, joka käy omaa taisteluaan pahiksia vastaan sotatantereella.

Kuninkaan paluussa soditaan paljon, mutta ei onneksi yhtä paljon kuin edeltäjässään, jossa sotahommat alkoi jo puuduttamaan. Lisäpotkua tämän leffan katsomiseen tuo se että tarina saa ratkaisun ja en sitä kirjaa lukemattomana tiennyt. Aavistukset tietysti oli että paha kukistetaan ja hyvä voittaa. Osittain näin käykin, mutta loppu pistää mietityttämään jälkeenkin päin että mitä oikeastaan tapahtui. Frodon kohtalon voi tulkita monella tavalla. Loppuja tuntuu olevan useampi peräkkäin, koska useampi henkilö ansaitsee tarinassa kohtalonsa ja tämä halutaan välittää katsojalle. Pääasia on kumminkin Frodo, kuten ohjaajakin extroissa toteaa.

Tämä neljän DVD:n extended edition sisältää todella massiivisen määrän extroja, kaksi levyllistä. Extroista saa hyvää faktatietoa Tolkienin persoonasta, tarinoiden taustoista ja leffan tekemisestä monella eri osa-alueella. Enempää määrää extroja en osaa edes vaatia mitä paketti sisältää ja kaikki niin laadukkaasti toteutettuja että oksat pois. Kyseinen paketti on eittämättä kokonaisuutena yksi parhaimmista julkaisuista mihin olen kuuna päivänä törmännyt.

arska
Ylläpitäjä, 636 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 22.12.2004
Katsottu: DVD

Vaikka tarina ei itsessään kiinnostaisikaan, niin kyllä leffan ystävä tähän lämpenee.

Tuomiovuorelle pitäs se pirun sormus viedä. Muuten ei hyvät heilu. Frodo ja Sam sormuksen kera jatkavat vaivalloista matkaansa kohdaten kannon ja kasken poikineen. Samaan aikaan tukijoukot painivat massiivisissa taisteluissa omalla tahollaan.

Ollaan siis saagan kolmannessa osassa, ja kun katsoja ei tässä tapauksessa satu olemaan LOTR-friikki, on kakkonen jäänyt katsomatta. Tai siis, se on vielä katsomatta. Testimielessä lätty koneeseen ja katsomaan toimiiko kolmonen itsenäisenä elokuvanaankin, joka on mielestäni ehdottomuus kaikissa leffasarjoissa. Alku oli vaikeaa, mutta niin vain Kuninkaan paluu imaisi menneessään. Pakko se on myöntää.

Trilogian päätösosa keräsi Osacareita 11 kappaletta. Palkinnot osuivat muihin kuin näyttelijäkategorioihin. Tälläisessa spektaakkelissa näyttelijätyö katoaa helposti massiivisten kuvien sekaan ja tuotanto nousee kaiken yläpuolelle. LOTR nro 3 osoittaa, että lähes kaikki mitä mielikuvitus tuottaa, on mahdollista tehdä. Mutta edelleenkin kannatan puhdasta taitoa näytellä, ja sitä että sille annetaan sijansa elokuvassa. Vielä koittaa päivä jolloin samassa leffassa ovat Chaplin, Elvis ja Russell Crowe. Palataan silloin tähän aiheeseen uudestaan.

Kuten todettua Peter Jackson armeijoineen teki mahtityön Taru Sormusten herrasta –sarjan kanssa. Vaikka tarina ei itsessään kiinnostaisikaan, niin kyllä leffan ystävä tähän lämpenee.

DVD:n suomeksi tekstitetyissä extroissa valaistaan pääasiassa tuotantoa ja sen valmisteluita. Ohjaaja-Jacksonia kuuntelee mielellään ja kun extrojen asenne on toteava ja valaiseva, eikä normaaliin hyperpullisteluun sortuva, niin kasassa on mojova tuplalättyinen paketti.

Viljami
Ylläpitäjä, 218 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.07.2004
Katsottu: DVD

Kerta kaikkiaan aivan upeaa katsottavaa.

Kuninkaan Paluuta on odotetty kuin kuuta nousevaa ympäri maailmaa eikä suotta kyseessä on aivan loistava leffa ja samalla se myös päättä upeasti elämää suuremman elokuva trilogian.

Leffa alkaa kohtauksella, missä näytetään takautumalla, miten Smeagolista tuli katala Klonkku ja sitten siirrytäänkin jo Frodon ja Samin tuskaiseen matkaan kohti Mordoria, jota Klonkku yrittää kaikin puolin hankaloittaa. Saman aikaan Gondorin kaupunki Minas Tirith on valmistautumassa suureen taisteluun Sauoronin kätyreitä vastaan. Niin Rohanin ratsastajat kuningas Theodonin johdolla kuin myöskin kuolleitten miesten armeija Gondorin tulevan kuninkaan Aragornin johdolla liittyvät taisteluun örkkejä vastaan.

Jos Kahdessa Tornissa ollut Helimin Syvänteen taistelu asetetiin silloin mittatikuksi kaikille taistelukohtauksille niin Pelennorin kentällä käytävä taistelu Kuninkaan Paluussa on vielä sitäkin paljon massiivisempikin taistelukohtaus. On ihailtava miten ohjaaja Peter Jackson on saanut loihduttua siitä niin mykistävän. Taistelun jälkeen onkin edessä mitä koko elokuva yleisö on odottanut viimeiset pari vuotta nimittäin pahuutta huokuvan sormuksen tuho.

Puoli pistettä tuomiostani vähentää venytetty ja ylipitkä loppu, jossa käydään läpi niin Aragornin nousu valtaistuimelle kuin myöskin näytetään Konnun elämää seikkailun jälkeen. Näyttelijöistä onnistuvat kaikki, mutta eniten pistää silmään Sean Astinin loisto suoritus Frodon uhrautuvana ystävänä.

Elokuva on kerta kaikkiaan aivan upeaa katsottavaa ja melkein kolme ja puoli tuntia meni kuin tuosta vain. Hattua täytyy nostaa ohjaaja Jacksonille, joka uhrasi trilogialle peräti seitsemän vuotta ja tulos näkyy elokuvissa. Itse nostan Kuninkaan Paluun parhaimmaksi koko trilogiassa ja on ihme ellei se menesty maaliskuisessa Oscar-gaalassa. Aivan loistava elokuva!!

nimimerkki: Filmifriikki

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 15.02.2004
Katsottu: Teatterissa

Kuninkaan paluu päättää trilogian kunnioitettavalla asenteella.

Tunnustan heti alkuun etten ole Tolkien-fani. Miehen nimenkin mainitseminen on ollut kirosana, ja kirjat olen onnistunut kiertämään kaukaa. Ehkäpä juuri siksi aioin jättää trilogian päätöksen katsomatta, ja sain lopulta yllättyä iloisesti tämän leffan suhteen.

Peter Jackson, joka muuten näyttääkin TSH-friikiltä sopivasti, on saanut aikaan elokuvanhistorian massiivisimmat taistelukohtaukset ja onnistunut tekemään oudosta örkki-leikittelystä historialliselta kuvaukselta vaikuttavan mestariteoksen. Leffan äänitehosteet ovat kärkiluokkaa, ja jännitystä on mukana lähes loppumetreille saakka. Siinä missä Sormuksen ritarit vielä hapuili ja Kaksi tornia vasta rakensi perustaa suurelle näytökselle, Kuninkaan paluu päättää trilogian kunnioitettavalla asenteella. Huumoriakin on mukana, esim. kääpiö Gimlin toimesta, ilman että elämää suurempien taisteluiden vakavuutta rikotaan.

Elokuvan henkilöt ovat vaikuttavia, kuten myös näyttelijöiden omistautuminen rooliinsa. Ian McKellen Gandalfina on vakuuttava edellisten osien tapaan, ja Elijah Wood kituuttelee Frodo Reppulina hienosti. Kaikki haltijajutut eivät välttämättä asiaan perehtymättömälle aukea, vaan ei ole tarviskaan, jos asiaa tarkastellaan vain viihdyttävyyden kannalta.

Ainoat miinukset filmille on annettava lopun venyttelystä. Viimeisen puolen tunnin aikana homma latistuu, ja elokuva venähtää liian pitkäksi. Toisaalta silti alkuperäistä kuvamateriaalia on jo tältä lopulliselta (toivottavasti DVD:lle ei tällä kertaa lisäillä mitään) versiolta karsittu pois melkoisesti. Näin ollen en siitä arvosanaani juuri pudota, vaan annan pisteet Peter Jacksonille ja vuoden 2003 hienoimmalle teokselle.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 740 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.01.2004
Katsottu: Teatterissa

Kun paketti mössähti kouraan, siitä tiesi jo heti sisällön.

No niin, kunkkuhan sieltä tuli. Peter Jacksonin järkälemäisen trilogian päätösosa on hyvin tehty ja nätisti pakattu, kuin mummon joululahjaksi kutomat villasukat. Kun paketti mössähti kouraan, siitä tiesi jo heti sisällön. Näin ollen ne, joille setä Tolkienin fantasiatarina on entuudestaan tuttu, ovat hiukan huonossa asemassa. Voiko leffoista nauttia kunnolla, jos näkee eroja alkuperäiskertomukseen? Ehkä, mutta jotain on silti menetetty.

Trilogian päätösosa ei tuo tehostepuolellaan mitään uutta ja ihmeellistä esiin. Jos kakkososan sotiminen alkoi toistuvuudessaan ns. ottaa jo hermoon, tämän osan kohdalla haukotuttaa jälleen – vaikkakin hiukan vähemmän. Armeijat ovat suuria ja sota kauhian kamalaa. Se ainakin tulee selväksi. Isojen petojen kohdalla ajatukset lipsahtavat väkisinkin tekniikkaan. Hyvien puolella lentävät kotkat näyttävät hiukan luonnottomilta. Ajoittain aidot henkilöhahmot erottuvat liian selvästi bittikyhäelmistä.

Kuten alkuperäisessäkin tarinassa, sormusta kuljettavan kolmikon välille tulee toraa. Syypää tähän on tietysti Klonkku (Andy Serkis), joka sormusta himoitessaan miltei tuhoaa Samin (Sean Astin) ja Frodon (Elijah Wood) herkän suhteen. Sauronin vag… öh… silmä tiiraa poikien perään kärkkäästi, mutta onneksi kumppanusten vanhat ystävät tulevat hätiin. Valkopartainen Gandalf (Ian McKellen), uuteen asemaan nostettu Aragorn (Viggo Mortensen) ja jopa kauaksi Konnusta matkanneet Pippin (Billy Boyd) ja Merrin (Dominic Monaghan) lähtevät sotaan. Huumoria on vähemmän kuin kakkososassa ja loppuun on ängetty niin paljon paatosta, että Kauniit ja rohkeat näyttää sen rinnalla lähinnä kymppiuutisten loppukevennykseltä. Fanit kuitenkin tykkäävät tästäkin osasta lähes varmasti.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jacksonin porukka yritä jälleen Oscar-apajille. Tällä kertaa Andy Serkis vilahtaa ihan ”lihana” flashbackissä – josko miehelle nyt sillä tavoin saataisiin hommattua oma kultapoju? Tuskin, ellei kisan taso sitten ole laskenut. Cate Blanchettkin on rooliinsa tarpeettoman kolho, mutta muut onnistuvat paremmin. Ian McKellen on sulavampi kuin edellisissä osissa ja ylilyönnit ovat yleisesti vähentyneet.

Elokuvatrilogiaa voi kehua onnistuneeksi, vaikka siinä toki epäkohtia onkin. Koko sarjan parhaimmat elementit ovat miljööt, puvut ja musiikki (mielenkiintoisena yksityiskohtana: ”Pippin” Boyd ja ”Aragorn” Mortensen ilmeisesti lauloivat itse – kumpikin nimittäin on harrastanut sellaista aiemminkin). Joku löytää niiden keskeltä varmaan tunnettakin, hyvä niin. Suursaaga on nyt kuitenkin saatettu vihdoinkin selluloidille niin Tolkienille uskollisena kuin mahdollista.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 26.12.2003
Katsottu: Teatterissa

Viimeinkin mahtava Taru Sormusten Herrasta -trilogia on saatu päätökseen.

Viimeinkin mahtava Taru Sormusten Herrasta -trilogia on saatu päätökseen hienolla Kuninkaan Paluulla. Trilogian jälkeen ei voi kuin arvostaa sitä urakkaa mitä elokuvien tekijät joutuivat tekemään. Erityisesti kunniamaininnan voi antaa elokuvien ohjaajalle Peter Jacksonille, joka todisti itselleni osaavansa tehdä muuta kuin mustalla huumorilla varustettuja leffoja.

Kuninkaan Paluuta on turha alkaa katsomaan, jos aiemmat osat ovat jääneet katsomatta. Nimittäin leffa alkaa siitä, mihin Kaksi Tornia päättyi. Kuten aikaisemmin, leffassa on kaksi tarinaa, josta ensimmäistä vetää Frodon, Samin ja Klonkun retki kohti Tuomiovuorta tuhotakseen pahuuden sormuksen. Toisesta osasta vastaa sota, jonka pääosissa ovat valkoinen velho Ganfalf ja tuleva kuningas Aragorn. Tarinat menevät päällekkäin, eikä toinen nouse toistaan tärkeämmäksi ja hyvä näin. Lähes kolme ja puoli tuntia menee hetkessä ohi ja katsoja on nyt trilogian jälkeen sanaton. Leffat ovat olleet hienoja kokemuksia kaikin puolin, vaikka mukana on tietysti ollut Hollywood kliseitä Gimlistä lähtien.

Erikoistehosteetkin ansaitsevat oman chapterin hienossa trilogiassa, nimittäin ne ovat silmiä hivelevän kaunista katseltavaa. Sotakohtaukset ovat toteutettu loistavasti samoin kuin muutkin, ettei katsoja tule kaipaamaan mitään muuta leffan aikana. Myös maisemat ovat kaunista katseltavaa, eikä oikeastaan leffassa ole mitään valittamisen aihetta kuin satunnaiset läpänheitot ja Legolaksen leikit.

Trilogian jälkeen olen erittäin tyytyväinen ja jäänkin innolla odottamaan pidennettyä dvd-versiota, jonka jälkeen voin todeta Taru Sormusten Herrasta –trilogian olevan täydellinen.

Filmer
Käyttäjä, 244 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2003
Katsottu: Teatterissa

Mahdollisesti trilogian paras osa, niin kirjana kuin elokuvanakin.

Taru Sormusten Herrasta-trilogia täydentyy viimein mojovalla Kuninkaan paluulla. Taistelut suurenevat, sormus käy raskaammaksi ja hommalla on viimeinkin kunnon loppu. Juonellisesti tarinaa ei edelleenkään pohjusteta, joten aiemmat osat (Sormuksen Ritarit sekä Kaksi tornia) on käytännössä pakko nähdä ennen tätä.

Pläjäys jatkaa suoraan Kahden tornin päätöskohdasta, useaan tarinaan haarautuneessa juonessa. Tarina poukkoilee hahmoista toisiin, kuitenkin melko rauhalliseen tahtiin. Odotin pääpainon olevan Aragornin kuningashäröilyllä, mutta häiskä sai nimiroolista huolimatta ehkä hiukan vähemmänkin parrasvaloa kuin Frodo. No, eipä siinä mitään - päähahmojen minsat jakaantuvat loppujen lopuksi melko tasaisesti, eikä ajankäyttö häiritse. Loppuhäivytys on kieltämättä yllättävän pitkä, ja näin pitää ollakin. Hahmoissa on kovasti syvyyttä, mitä muutaman kolmituntisen aikana kieltämättä onkin jo ehtinyt kertyä.

Aikaisempien osien tökeröt vitsit ovat vähentyneet, ja Gimlikin saa nyt puhua edes hiukan asiaa. Hilpeän Hollykylämäisiä repliikkejä ja eleitä löytyy, muttei sentään mitään kauhistuttavan kornia.

Tiiliskivikirjasta on jouduttu karsimaan elokuvaksi paljon pois. Paljon kohuttu Christopher Leen (Saruman) saksiminen leffasta ärsyttää alkuun, mutta homma toimii lopulta juonellisesti ilmankin. Poissaolollaan loistavat myös mm. eräs hempeä sivuromanssi, Sauronin suu sekä lempilukuni Konnun puhdistus. Ymmärtääkseni kaikki paitsi jälkimmäinen nähdään vielä julkaistavalla Extended-DVD:llä, mikä lienee tätäkin vaikuttavampi paketti.

Ulkoisesti Kuninkaan Paluu on (jälleen) aivan mielettömän komeaa katseltavaa. Itse Keski-maa on kaikkine yksityiskohtineen juuri niin rikas mesta, kuin kirjan lukenut sen kuvitteleekin. Jälki on värisävyjä myöten niin hienoa, että trilogian mistä tahansa freimistä voisi napata itselleen seinätaulun kehystettäväksi. Ehkä visuaalisesti nautittavinta katseltavaa ovat huikeat taisteluskenet, joissa uuden ajan ihmeteknologiat paiskaavat kättä wanhan kunnon sotamäiskeen kanssa. Upeata! Tosivänkiä erikoistehosteita on siis messissä, mutta ne eivät onneksi hautaa itse rainaa alleen. Ainoa elvistelynmakuinen pätkä oli oikeastaan Legolas-haltian puoliminuuttinen mûmakil-kiipeily.

Kun homman näkee nyt kokonaisena elokuvatrilogiana, langat sitoutuvat yhteen ja kaikki tuntuu nyt entistä selkeämmältä. Jacksonille kamuineen täytyy nostaa hattua mahdottomaan projektiin ryhtymisen lisäksi myös hienosta lopputuloksesta. Kuninkaan paluu on pelkkä kolmannes, isomman homman huipennus - mutta täyttää sellaisena paikkansa enemmän kuin hyvin. Kyseessä on mahdollisesti trilogian paras osa, niin kirjana kuin elokuvanakin.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 232 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.12.2003
Katsottu: Teatterissa

Ihan viihdyttävää perusmätkettä.

Heti alkuun tunnustan etten ole mikään intohimoinen TSH fani. Mielipiteeni aikaisemmista sormusleffoista olivat ristiriitaiset ja sekalaiset, mutta koko trilogian nähtyäni ne selkenevät. Juuri näin.

Tarvitseeko tarinaa kertoa? Frodo kulkee edelleen kohti Tuomiovuorta mukanaan Samvais Gamgi ja (Gol-Gol-Gollum) Klonkku. Aikeena on tuhota mahtisorumus jonka avulla pimeän voimat murskaisivat vielä sätkivät ihmiset ja haltiat 17-0. Valitettavasti sormus vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin, rotuun, ikään ja ihonväriin katsomatta.

Elokuvia on aikalailla siloiteltu J.R.R Tolkienin kirjoista (joita en tosin jaksanut lukea puoltatoistaosaa pidemmälle). Peter Jackson oli mielenkiintoinen ohjaajavalinta, mies aloitti uransa superverisillä splatterkauhuelokuvilla, ja teki sitten vielä draaman Heavenly Creatures. Ihan ookoosti jätkä nyt ohjaa. Näyttelijöistä osaa voi kehua ja osaa ei. Haltia Legolaksena nähdään Orlando Bloom, joka tuntuu päässeen rooliin lähinnä ulkonäkönsä perusteella. Teinityttöjen suosikki, jonka näyttelijäntaidoista ei voi sanoa mitään positiivista. Elijah Woodilla (Frodo) on hieman sama juttu, mutta hän on kuitenkin hieman Bloomia siedettävämpi tyyppi. Muiden hobittien näyttelijät ovat yllättävän hyviä. Velho Gandalfin näyttelijä Ian McKellen on todella hyvä. Ja nyt tulee se aihe josta minä jaksan nipottaa. Koko projektin paras näyttelijä on ehdottomasti Christopher Lee. Hän myös esittää yhtä mielenkiintoisimmista hahmoista, pahaa velho Sarumania. Peter Jackson meni leikkaamaan koko Leen osuuden pois sarjan kolmannesta osasta. Kyllä potuttaa. Ja onhan sitten vielä Viggo Mortensen joka esittää Aragornia, sitä palaavaa kuningasta. Ihan hyvän suorituksen tämäkin kaveri vetäisee.

Erikoistehosteita erikoistehosteita. Hienoja ne ovat, mutta ei niillä elokuvaa tehdä. Kuka jaksaa tuijottaa kolme ja puoli tuntia pelkkiä erikoistehosteita? No ok. Onneksi sormustarun kolmanteen osaan on saatu muutakin mukaan, hienosti Jackson on onnistunut kuvaamaan suuria tunteita ja muutaman henkilökuvauksen. Hyvä hyvä. Ja taistelukohtaukset ovat ihan hienoja. Lopussa sankariksi nousee, ei sittenkään se ärsyttävä inisijä Frodo, vaan koko ajan hieman taka-alalle jäänyt Sam. Näin tosin taisi olla jo kirjassa.

TSH:n ensimmäinen osa oli paras, ja ansaitsee neljä tähteä. Toinen osa meni jo liian teinimeiningiksi (Legolas surffaa kilvellä ja ampuu örkkejä), kolme tähteä silti. Kolmonen taas on ihan viihdyttävää perusmätkettä jossa on muutama todella komea kohtaus ja sentimentaalista meininkiä vaikka muille jakaa. "We cant win, but we can give Frodo a chance..." Jesh.

Ja hehehe... pakko spoilata yksi tasa-arvon kohotuskohta miesvoittoisessa leffassa. Superpaha pahis joka on lähes kuolematon lesottaa naamioituneelle ihmissotilaalle: "Living man cant kill me." Sotilas pomppaa pystyyn, vetää kypärän päästään ja onkin nuori nainen. Antaa blondihiustensa hulmuta tuulessa, toteaa sitten: "I am no man!" ja tunkee miekan pahiksen pään läpi. Hienoa hienoa. Ok, näin se ilmeisesti meni kirjassakin, mutta uskon tuon naisen heiton olevan leffaa varten keksitty... ja kohtauksen rakentelu... tuttua juttua.

Eipä silti. Katsoohan tämän, ihan hyvä fantasia-actionpätkä.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.12.2003
Katsottu: Teatterissa

Tällä kertaa ei vain onnistuttu yhtä hyvin kuin edellisissä osissa.

Näin on päässyt käymään! Supersuosittu TSH-trilogia vetelee viimeisiään kolmannessa osassa. Itse olen odottanut melkein vuoden tämän elokuvan ilmestymistä ja kaiken sen hehkutuksen jälkeen odotukset ovat todella korkealla. Onko Minas Tirithin taistelu todella niin komea? Millainen on Lukitar? Venyykö Andy Serkis vielä komeampaan suoritukseen traagisena Klonkkuna?

Frodo(Elijah Wood), Sam(Sean Astin) ja Klonkku(Andy Serkis) matkaavat edelleen Tuomiovuorta kohti. Klonkku alkaa jo epäilyttää Samia, mutta Frodo luottaa ilmeisesti enemmän puolituttuun kuin elinikäiseen ystävään. Samaan aikaan Entit ovat tuhonneet Rautapihan ja Saruman(Christopher Lee, jota ei näy ollenkaan elokuvassa!) on lukkiutunut torniinsa. Aragorn(Viggo Mortensen), Legolas(Orlando Bloom), Gimli(John Rhys-Davies), Gandalf(Ian McKellen), Merri(Dominic Monaghan) ja Pippin(Billy Boyd) aloittavat matkan kohti Gondorin pääkaupunkia, Minas Tirithiä, joka on Sauronin seuraava iskupaika. Rohan kun pelastui edellisessä osassa. Samalla pitäisi taivutella Rohanin hallitsija Theoden(Bernard Hill) Gondorin avuksi. Aikaa kuluu hukkaan hirveitä määriä joukkojen etsinnässä, kun örkit vahvistuksineen kolkuttavat taas kaupungin portteja.

Kun lähtee pois elokuvateatterista on jotenkin outo tunne. "Tässäkö tämä nyt oli?" Kuninkaan Paluu tarjoaa hienoja kohtauksia, mutta jotenkin suuhun jää paha maku, enkä minä puhu limpparista, joka ehti jo vähän väljähtää. Jackson menee vähän liiallisuuksiin lähikuvien kanssa ja Orlando Bloom, sekä John Rhys-Davies jäävät liiaksi taka-alalle, kun kamera keskittyy enemmän Merriin ja Pippiniin. One-linerit eivät viuhu samaan malliin kuin edellisessä osassa, mutta Orlando Bloom pääsee pönkittämään egoaan rajulla, tyhmällä ja macholla Olifantin kaadolla. Serkis on tosin edelleen mitä mainioin manipuloivana Klonkkuna. Tosin, osa teatterin teinitytöistä taisi käsittää jutun jujun vähän väärin. Mukana ollut kaverini taas voivotteli miten asiat eivät menneet todellakaan näin kirjassa. Minua se ei pahemmin haitannut, kun opusta en ole lukenut.

Erikoistehosteet ovat jälleen tyrmääviä, kuten voi olettaa. Keski-aikaista tyyliä muistuttavat linnat näyttävät todella komeilta valkokankaalla. Erityisesti Kuoleman Kaupunki tarjoaa pupilleille herkkua. Minas Tirith... No, silläkin on hetkensä. Se suuren suuri taistelukohtaus tosin häviää Helmin Syvänteelle. Syyksi voi sanoa liiaallisen ennalta-arvattavuuden ja taistelun ajankohdan. Kamppailu örkkejä vastaan kaatosateessa keskellä yötä kuulostaa paljon pelottavammalta kuin kahina örkkejä vastaan auringon möllöttäessä taivaalla. Leikkaus on myös yksi suurimpia ongelmia. Tietenkin porukka täytyy pitää ajan tasalla Frodonkin poppoosta, mutta tällainen minuutti, leikkaus Frodoon, minuutti, leikkaus Frodoon on todella sekavaa, enkä tarkoita Quentin Tarantino-sekavaa vaan huonoa sekavaa. Se vie taistelukohtauksesta hohtoa pois aika lailla.

Peter Jackson yrittää varmaan lähikuvien perusteella todistaa olevansa edelleen kykenevä ällöttämään, mutta valitsipa PJ huonon ajan kohdan. Kerrontakin junnaa oikeastaan paikallaan ja päätös paistaa vähän liian selvästi läpi. Hahmot ovat tuttuja edellisistä osista ja heistä ei paljastu mitään muuta uutta kuin Klonkun menneisyys. Ilmeisesti tekijät ovat vain olettaneet kaikkien nähneen edelliset osat ennen tätä. Kyllä suurin osa on nähnytkin, mutta olisin kyllä voinut hyväksyä muutamia uusia luonteenpiirteitä.

Mutta ei niin huono, etteikö löytyisi jotain hyvääkin. Peter Jackson on kyllä ihmeellinen taistelukohtausten toteuttaja, Ian McKellen loistaa Gandalffina, kun Orlando Bloom keskittyy olemaan komea ja lurittamaan muutamia sangen pöhköjä ennusteita. Andy Serkis on kuten jo sanoin mitä mainioin mainioin Klonkkuna ja kaikki pimeyden voimiin liittyvä on pelkkää plussaa. Nazgulit ym. Lukitar on eräs elokuvan kohokohdista ja jos pelkää pikkurillin kynttä suurempia hämähäkkejä niin se on karmiva kokemus.

Kuninkaan Paluu on ihan OK päätös mainiolla trilogialle, mutta olisin odottanut silti jotain repäisevämpää. Pitempää ja paremmin leikattua taistelukohtausta tai enemmän kauhua. Tällä kertaa ei vain onnistuttu yhtä hyvin kuin edellisissä osissa.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 07.02.2004
Katsottu: Teatterissa

Suurimmaksi vaivaksi kehkeytyi leffan armoton pituus.

No huh, sainpas vihdoinkin päätökseen Taru Sormusten Herrasta-trilogian, ja mikään ruusuinen ei ollut katsomisen tie, kelloa tuli vilkuiltua kaikissa osissa pelottavan taajaan, ja hereillä pysyminen vaati armottomasti naposteltavaa/juotavaa. Kolmas osa jatkaa tutuilla linjoilla Sormuksen matkaa kohti Mordoria Frodon kaulassa ja Aragorn ja kumppanit taistelevat niitä hurjia örkkejä vastaan. Pakko se oli todistaa miten käy Sormukselle.

Mikään fantasiaseikkailu ei ikinä ole kohauttanut minua ja tämäkään ei tee poikkeusta. Kahdenkymmenennen vuosisadan ensimmäinen megaspektaakkelitrilogia yllätti kuivuudellaan. Venytetyt elokuvat, epämukava juoni ja ärsyttävät näyttelijät, muutamaa lukuun ottamatta. Frodo (ihq Elijah Wood) ei paljoa puhele, naama hoitaa elekielen, puheenvuorot olivat suurimmaksi osaksi jotain ähinää. Legolas (vielä ihqmpi Bloom) oli toinen ärsyke leffassa. Hauskaksi haukuttu kääpiö Gimli onnistui lähinnä itkettämään 'hauskuudellaan'. Klonkkukin lähinnä ärsytti olemuksellaan, sulavasti tehty, mutta ärsyttävästi puhuttu. "Smeagol sitä, Smeagol tätä". Se Hämähäkki oli myös hienosti tehty, kiitos tietokoneiden.

Aivan toivoton tapaus Kuninkaan paluu ei ole. Hienot maisemat, lavastus, puvustus, tehosteet auttoivat paljon. Hienot erämaisemat olivat kai kuvattu Uudessa Seelannissa, ja hienoa jälkeä saivat aikaiseksi. Kotimaataan suosineelle ohjaaja Peter Jacksonille annan myös ruusuja näiden risujen keskelle. Ohjaustaso on hieman erilaista kuin herran edellisissä teoksissa.

Suurimmaksi vaivaksi kehkeytyi leffan armoton pituus. Kolmituntinen spektaakkeli oli liian pitkä. Ensimmäiset kaksi tuntia olivat hohhoijaa -osastoa, mutta viimeinen tunti pelasti paljon, mutta tässä tapauksessa loppu ei silti jättänyt hyvää makua.

Massateinien tähtäimeen joutunut (vai päässyt) trilogia jätti huonon maun. Disneyhuumoria viljeltiin, verta lennätettiin, ja rakkautta kylvettiin. Olipas kokemus. Kumma juttu kun en elokuvan loputtua tiennyt vieläkään mikä hitto oli Gondor saatika Rohan. Mahtoivatko olla kaupunkeja vai ihmisiä vai jotain maagikkoja. Heh, ehkä vähän liiottelua, kai ne ihmisiä oli?

nimimerkki: Screwball

Screwball
Käyttäjä, 29 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 11.07.2004
Katsottu: DVD