Heti alkuun tunnustan etten ole mikään intohimoinen TSH fani. Mielipiteeni aikaisemmista sormusleffoista olivat ristiriitaiset ja sekalaiset, mutta koko trilogian nähtyäni ne selkenevät. Juuri näin.
Tarvitseeko tarinaa kertoa? Frodo kulkee edelleen kohti Tuomiovuorta mukanaan Samvais Gamgi ja (Gol-Gol-Gollum) Klonkku. Aikeena on tuhota mahtisorumus jonka avulla pimeän voimat murskaisivat vielä sätkivät ihmiset ja haltiat 17-0. Valitettavasti sormus vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin, rotuun, ikään ja ihonväriin katsomatta.
Elokuvia on aikalailla siloiteltu J.R.R Tolkienin kirjoista (joita en tosin jaksanut lukea puoltatoistaosaa pidemmälle). Peter Jackson oli mielenkiintoinen ohjaajavalinta, mies aloitti uransa superverisillä splatterkauhuelokuvilla, ja teki sitten vielä draaman Heavenly Creatures. Ihan ookoosti jätkä nyt ohjaa. Näyttelijöistä osaa voi kehua ja osaa ei. Haltia Legolaksena nähdään Orlando Bloom, joka tuntuu päässeen rooliin lähinnä ulkonäkönsä perusteella. Teinityttöjen suosikki, jonka näyttelijäntaidoista ei voi sanoa mitään positiivista. Elijah Woodilla (Frodo) on hieman sama juttu, mutta hän on kuitenkin hieman Bloomia siedettävämpi tyyppi. Muiden hobittien näyttelijät ovat yllättävän hyviä. Velho Gandalfin näyttelijä Ian McKellen on todella hyvä. Ja nyt tulee se aihe josta minä jaksan nipottaa. Koko projektin paras näyttelijä on ehdottomasti Christopher Lee. Hän myös esittää yhtä mielenkiintoisimmista hahmoista, pahaa velho Sarumania. Peter Jackson meni leikkaamaan koko Leen osuuden pois sarjan kolmannesta osasta. Kyllä potuttaa. Ja onhan sitten vielä Viggo Mortensen joka esittää Aragornia, sitä palaavaa kuningasta. Ihan hyvän suorituksen tämäkin kaveri vetäisee.
Erikoistehosteita erikoistehosteita. Hienoja ne ovat, mutta ei niillä elokuvaa tehdä. Kuka jaksaa tuijottaa kolme ja puoli tuntia pelkkiä erikoistehosteita? No ok. Onneksi sormustarun kolmanteen osaan on saatu muutakin mukaan, hienosti Jackson on onnistunut kuvaamaan suuria tunteita ja muutaman henkilökuvauksen. Hyvä hyvä. Ja taistelukohtaukset ovat ihan hienoja. Lopussa sankariksi nousee, ei sittenkään se ärsyttävä inisijä Frodo, vaan koko ajan hieman taka-alalle jäänyt Sam. Näin tosin taisi olla jo kirjassa.
TSH:n ensimmäinen osa oli paras, ja ansaitsee neljä tähteä. Toinen osa meni jo liian teinimeiningiksi (Legolas surffaa kilvellä ja ampuu örkkejä), kolme tähteä silti. Kolmonen taas on ihan viihdyttävää perusmätkettä jossa on muutama todella komea kohtaus ja sentimentaalista meininkiä vaikka muille jakaa. ”We cant win, but we can give Frodo a chance…” Jesh.
Ja hehehe… pakko spoilata yksi tasa-arvon kohotuskohta miesvoittoisessa leffassa. Superpaha pahis joka on lähes kuolematon lesottaa naamioituneelle ihmissotilaalle: ”Living man cant kill me.” Sotilas pomppaa pystyyn, vetää kypärän päästään ja onkin nuori nainen. Antaa blondihiustensa hulmuta tuulessa, toteaa sitten: ”I am no man!” ja tunkee miekan pahiksen pään läpi. Hienoa hienoa. Ok, näin se ilmeisesti meni kirjassakin, mutta uskon tuon naisen heiton olevan leffaa varten keksitty… ja kohtauksen rakentelu… tuttua juttua.
Eipä silti. Katsoohan tämän, ihan hyvä fantasia-actionpätkä.
