Viimeinkin mahtava Taru Sormusten Herrasta -trilogia on saatu päätökseen hienolla Kuninkaan Paluulla. Trilogian jälkeen ei voi kuin arvostaa sitä urakkaa mitä elokuvien tekijät joutuivat tekemään. Erityisesti kunniamaininnan voi antaa elokuvien ohjaajalle Peter Jacksonille, joka todisti itselleni osaavansa tehdä muuta kuin mustalla huumorilla varustettuja leffoja.
Kuninkaan Paluuta on turha alkaa katsomaan, jos aiemmat osat ovat jääneet katsomatta. Nimittäin leffa alkaa siitä, mihin Kaksi Tornia päättyi. Kuten aikaisemmin, leffassa on kaksi tarinaa, josta ensimmäistä vetää Frodon, Samin ja Klonkun retki kohti Tuomiovuorta tuhotakseen pahuuden sormuksen. Toisesta osasta vastaa sota, jonka pääosissa ovat valkoinen velho Ganfalf ja tuleva kuningas Aragorn. Tarinat menevät päällekkäin, eikä toinen nouse toistaan tärkeämmäksi ja hyvä näin. Lähes kolme ja puoli tuntia menee hetkessä ohi ja katsoja on nyt trilogian jälkeen sanaton. Leffat ovat olleet hienoja kokemuksia kaikin puolin, vaikka mukana on tietysti ollut Hollywood kliseitä Gimlistä lähtien.
Erikoistehosteetkin ansaitsevat oman chapterin hienossa trilogiassa, nimittäin ne ovat silmiä hivelevän kaunista katseltavaa. Sotakohtaukset ovat toteutettu loistavasti samoin kuin muutkin, ettei katsoja tule kaipaamaan mitään muuta leffan aikana. Myös maisemat ovat kaunista katseltavaa, eikä oikeastaan leffassa ole mitään valittamisen aihetta kuin satunnaiset läpänheitot ja Legolaksen leikit.
Trilogian jälkeen olen erittäin tyytyväinen ja jäänkin innolla odottamaan pidennettyä dvd-versiota, jonka jälkeen voin todeta Taru Sormusten Herrasta –trilogian olevan täydellinen.
