Tunnustan heti alkuun etten ole Tolkien-fani. Miehen nimenkin mainitseminen on ollut kirosana, ja kirjat olen onnistunut kiertämään kaukaa. Ehkäpä juuri siksi aioin jättää trilogian päätöksen katsomatta, ja sain lopulta yllättyä iloisesti tämän leffan suhteen.
Peter Jackson, joka muuten näyttääkin TSH-friikiltä sopivasti, on saanut aikaan elokuvanhistorian massiivisimmat taistelukohtaukset ja onnistunut tekemään oudosta örkki-leikittelystä historialliselta kuvaukselta vaikuttavan mestariteoksen. Leffan äänitehosteet ovat kärkiluokkaa, ja jännitystä on mukana lähes loppumetreille saakka. Siinä missä Sormuksen ritarit vielä hapuili ja Kaksi tornia vasta rakensi perustaa suurelle näytökselle, Kuninkaan paluu päättää trilogian kunnioitettavalla asenteella. Huumoriakin on mukana, esim. kääpiö Gimlin toimesta, ilman että elämää suurempien taisteluiden vakavuutta rikotaan.
Elokuvan henkilöt ovat vaikuttavia, kuten myös näyttelijöiden omistautuminen rooliinsa. Ian McKellen Gandalfina on vakuuttava edellisten osien tapaan, ja Elijah Wood kituuttelee Frodo Reppulina hienosti. Kaikki haltijajutut eivät välttämättä asiaan perehtymättömälle aukea, vaan ei ole tarviskaan, jos asiaa tarkastellaan vain viihdyttävyyden kannalta.
Ainoat miinukset filmille on annettava lopun venyttelystä. Viimeisen puolen tunnin aikana homma latistuu, ja elokuva venähtää liian pitkäksi. Toisaalta silti alkuperäistä kuvamateriaalia on jo tältä lopulliselta (toivottavasti DVD:lle ei tällä kertaa lisäillä mitään) versiolta karsittu pois melkoisesti. Näin ollen en siitä arvosanaani juuri pudota, vaan annan pisteet Peter Jacksonille ja vuoden 2003 hienoimmalle teokselle.
