Tuomiovuorelle pitäs se pirun sormus viedä. Muuten ei hyvät heilu. Frodo ja Sam sormuksen kera jatkavat vaivalloista matkaansa kohdaten kannon ja kasken poikineen. Samaan aikaan tukijoukot painivat massiivisissa taisteluissa omalla tahollaan.
Ollaan siis saagan kolmannessa osassa, ja kun katsoja ei tässä tapauksessa satu olemaan LOTR-friikki, on kakkonen jäänyt katsomatta. Tai siis, se on vielä katsomatta. Testimielessä lätty koneeseen ja katsomaan toimiiko kolmonen itsenäisenä elokuvanaankin, joka on mielestäni ehdottomuus kaikissa leffasarjoissa. Alku oli vaikeaa, mutta niin vain Kuninkaan paluu imaisi menneessään. Pakko se on myöntää.
Trilogian päätösosa keräsi Osacareita 11 kappaletta. Palkinnot osuivat muihin kuin näyttelijäkategorioihin. Tälläisessa spektaakkelissa näyttelijätyö katoaa helposti massiivisten kuvien sekaan ja tuotanto nousee kaiken yläpuolelle. LOTR nro 3 osoittaa, että lähes kaikki mitä mielikuvitus tuottaa, on mahdollista tehdä. Mutta edelleenkin kannatan puhdasta taitoa näytellä, ja sitä että sille annetaan sijansa elokuvassa. Vielä koittaa päivä jolloin samassa leffassa ovat Chaplin, Elvis ja Russell Crowe. Palataan silloin tähän aiheeseen uudestaan.
Kuten todettua Peter Jackson armeijoineen teki mahtityön Taru Sormusten herrasta –sarjan kanssa. Vaikka tarina ei itsessään kiinnostaisikaan, niin kyllä leffan ystävä tähän lämpenee.
DVD:n suomeksi tekstitetyissä extroissa valaistaan pääasiassa tuotantoa ja sen valmisteluita. Ohjaaja-Jacksonia kuuntelee mielellään ja kun extrojen asenne on toteava ja valaiseva, eikä normaaliin hyperpullisteluun sortuva, niin kasassa on mojova tuplalättyinen paketti.
