Sormuksen Sota jatkuu verisenä. Rohanin kuningas Theoden (Bernard Hill) selvittää diplomaattivälinsä Sarumanin (Christopher Lee) kanssa ja silti syntynyt tuho on vain aavistus siitä mikä on tulossa. Sauronin viha kohdistuu Gondoria vastaan ja Käskynhaltija Denethor II (John Noble) ei helpota asiaa yhtään. Tämä on vaipunut epätoivon myötä hulluuteen ja kuten kaikki suuret ihmiset myös hänen hulluutensa aiheuttaa suurta tuhoa ja Faramirin (David Wenham) haavoittuessa pahasti hän vaipuu lopulliseen, mutta traagiseen tuhoon. Silti Gandalfin (Sir Ian McKellen) viekkauden avulla Gondor ei ota vastaan Noitakuninkaan (Lawrence Makoare) vihaa yksin, sillä Rohan ratsastaa apuun ja toisen kerran Kolmannella Ajalla [I]rohirrim[/I] ratsastaa apuun kriittisellä hetkellä. Samoin tulee apuun Aragorn (Viggo Mortensen), joka omaksuu kuninkuutensa ja vaikka voitto on suuri, on se silti parhaimmillaan Pyrrhoksen voitto. Kaikki toivo lepää Frodo Reppulin (Elijah Wood) heikkenevillä harteilla. Sam Gamgi (Sean Astin) ponnistelee eteenpäin ja irvokas Klonkku (Andy Serkis) juonii omiaan. Loppu on tietysti onnellinen ja Klonkkukin saa olla onnellinen, mutta vain hetken.
Peter Jacksonin megatrilogia paitsi kääri taaloja kasaan, kriitikoiden ansaittua ylistystä ja viimeisellä osallaan myös vakuuttavat 11 Oscaria se myös päättää tarinan ryhdikkäästi ja vaikka loppu on täynnä surua ei ole siinä epätoivoa. Sovitus toimii erinomaisesti, rytmi on tehokas ja vaikka pituus on vakuuttavasti neljä tuntia ei aika tunnu pitkältä.
Sir Ian McKellen, Viggo Mortensen ja kaikki muut aikaisemmista osista tutut näyttelijät tekevät roolinsa yhä samalla varmuudella. John Noble on ainoa uusi kasvo Käskynhaltija Denethor II:n roolissa ja hyvin tuo esiin piilevän murheen ja hulluuden. Selvää on että Denethor ei ole mikään vähäinen pelkuri liian suuressa virassa, vaan parasta mitä ihmiskunnalla on ja hänen tuhossaan on suuren tragedian aineksia, sillä todella suuret ihmiset eivät tuhoudu hiljaa.
Christopher Leen osuus jää käytännössä yhteen kohtaukseen, mutta rappeutunut Saruman on silti äärimmäisen vaarallinen ja ironisesti on hänen kuolemansa suora viittaus erään brittiläisen yhtiön tuotantoon. Jopa lyhyellä kohtauksella Lee osoittaa olevansa todellinen karismamonoliitti ja herjaa todella ilkeästi myös kurjaa Grima Kärmekieltä (Brad Dourif). Andy Serkis raakkuu, velmuilee ja kieroilee Klonkkuna koko rahan edestä ja virtuoosimaisen tehokas CGI-meikki ei peitä suorituksen tehokkuutta. Laurence Makoare karjahtelee paitsi Noitakuninkaana myös sikanaamaisena örkkipäällikkönä ja massiivisesti tekee molemmat roolinsa.
Mestarillinen trilogia saavuttaa huippunsa. Peter Jacksonin ohjaus toimii kuin kellopeli, vaikka näyttelijäroolissa tapahtuu ilmiselvästi huonoin onni koko elokuvasarjan osalta. Howard Shoren musiikissa on ylevyyttä ja kun Pelennorin kentillä nousee aurinko kohoaa myös katsojan pulssi. Eeppinen ja koko Keski-Maan tulevaisuudesta määräävä tapahtuma on kerrottava sillä tavalla ja jopa sitkeä Elrond (Hugo Weaving) toteaa [I]eldarin[/I] ajan olevan lopussa, mutta silti jää Arwen (Liv Tyler) viimeiseksi muistutukseksi suuremmista, merkittävämmistä ajoista.
Muutamia pieniä heikkouksia tai ei niin mukavia virheitä yksityiskohdissa on mukana, mutta ne eivät pysty heikentämään kolmannen osan kokonaisuutta. Täydellinen lopetus täydelliselle sovitukselle ja vähempää ei voinut odottaakaan.
