Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002)

Kaksi tornia jatkaa siitä, mihin Sormuksen ritarit jäi. Saattue on hajonnut kolmeen osaan. Frodo ja Sam (Elijah Wood & Sean Astin) kulkevat kohti Mordoria tavoitteenaan tuhota sormus, joka toisi kantajalleen paljon valtaa ja voimaa, mutta joka kuitenkin voi tehdä kantajastaan vallanhimoisen. Toisaalla örkit ovat ottaneet Merrinin ja Pippinin (Dominic Monaghan & Billy Boyd). Heitä seuraavat Aragorn (Viggo Mortensen), Legolas (Orlando Bloom) ja Gimli (John Rhys-Davies). Toisaalla Sauron ja Saruman (Christopher Lee) valmistautuvat sotaan.

Tämä elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin Sormuksen ritarit jäi. Tässä ei jäädä kertailemaan aiempia tapahtumia. Toisaalta tämä on hyvä juttu, mutta toisaalta huono juttu. Hyvä siinä mielessä, ettei aikaa kulu aiempien tapahtumien kertaamiseen. Mutta siinä tapauksessa aiempien tapahtumien kertaamatta jättäminen on huono juttu, jos on Sormusten ritarit näkemättä tai ei ole lukenut Tolkienin Taru sormusten herrasta-teosta. Ja tätä katsoessa on syyttä jompikumpi edellä mainituista asioista olla tehtynä tai muuten tippuu heti alkumetreillä kyydistä.

Sormuksen ritarit on todella hieno elokuva. Kaksi tornia on myös hyvä, mutta häviää selkeästi edeltäjälleen. Tämä elokuva on toki todella komean näköinen ja vangitsee hyvin Keski-Maan sellaisena kuin Tolkien ehkä sen halusi, mutta toteutuksessa on muutamia pahoja pulmia. Pahin pulma on lukuisat venytetyt kohtaukset. Varsinkin Helmin syvänteen taistelua ollaan pahasti menty ylidramatisoimaan venyttelyillä puheilla ja taisteluilla. Muutenkin monet hahmot yltyvät puhumaan filosofisia ajatuksia. Monesta kohtaa olisi voitu dialogia jopa pätkäistä pois. Elokuva myös sortuu monessa kohtaa paikoillaan junnaamiseen. Tosin siitäkin huolimatta elokuva jaksaa viihdyttää suurimman osan kestostaan.

Kahden tornin visuaalinen puoli on tosin kunnossa. Maisemat ovat suorastaan häikäisevän upeita. Myös kaupungit ovat todella hyvin tehtyjä. Eikä muissakaan tehosteissa valittamista ole. Mutta vaikka maisemat, kaupungit ja muu tehostepuoli onkin häikäisevää, niin silti ei unohdeta muuta elokuvaa. Elokuvaan on myös saatu hyvin seikkailuelokuvamainen tunnelma. Hahmot joutuvat erilaisiin tilanteisiin ja kiertelevät vähän joka puolella. Myös synkkyyttä on jopa enemmän kuin edellisessä osassa ja se kyllä sopiikin tähän leffaan. Ja vaikka elokuvassa onkin kolme päällekkäistä tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen vasta Kuninkaan paluussa, niin se ei silti tee Kahdesta tornista vaikeaa seurattavaa. Itse asiassa se tekee elokuvasta vieläkin mielenkiintoisemman. Olisi aika tylsää seurata vain yhden porukan tekemisiä, eikä sellainen ratkaisu edes olisi käytännöllinen. Myös taistelukohtaukset ovat varsin hyvin tehtyjä. Helmin syvänteen taistelua on tosin hieman ylidramatisoitu, mutta ei se aivan kelvottoman näköinen taistelu ole. Silläkin on hyvät hetkensä. Myös lopun Rautapihan taistelu on varsin upeaa katseltavaa. Pienistä puutteistaan käsikirjoitus on varsin hyvä. Myös musiikki luo hyvin tunnelmaa.

Ei näyttelijöistäkään suuria valittamisen aiheita ole. Elijah Wood ja Sean Astin ovat ajoittain hieman väsyttävää katseltavaa, mutta eivät he aivan huonoja näyttelijöitä ole. Viggo Mortensen on loistava Aragornin roolissa. Harmi, ettei miehelle ole hirveästi hyviä rooleja siunaantunut. Orlando Bloom on aika heikko näyttelijä ja tässä se nähdään aika hyvin. John Rhys-Davies tekee ihan kohtalaista työtä Gimlin roolissa. Tosin hieman jäi häiritsemään se, että hahmo on jotenkin liian humoristinen. Ei oikein sovi siihen kuvaan, joka minulla on Keski-Maan kääpiöistä. Varsin huvittavaa on loppupuolella Gimlin ja Legolaksen jutut heidän tappamiensa vihollisten määristä. Christopher Lee on myös todella loistava. Muut näyttelijät tekevät vähintäänkin kohtalaista työtä. Tosin tässä on vielä kehuttava Frodon ja Samin mukana roikkuvaa Klonkkua. Hahmo tehty digitaalisesti ja todella hyvin onkin. Hahmo sopii todella hyvin ympäristöön. Hahmosta tekee vieläkin paremman käsikirjoitus ja Andy Serkisin ääninäyttely. Klonkku on todellakin skitsofreeninen heppu, joka on ehdottomasti terapian tarpeessa.

Pisteet:
Arvosteltu: 13.07.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Sormusten Ritarien saattue on hajonnut. Frodo ja Sam jatkavat kahdestaan matkaansa tuhoamaan mahtisormusta. Heidän seuraansa liittyy kuitenkin salakavala Klonkku, jolla sormus on ollut ennen Bilboa. Klonkkulle sormus on hänen aarteensa ja tärkeämpi asia kuin mikään muu maailmassa. Klonkku tosin tietää tien Mordoriin jonne sormus on vietävä tuhottavaksi, mutta onko klonkulla puhtaat jauhot pussissa, vai haluaako hän vain sormuksen. Kaiken kukkuraksi sormuksesta rupeaa olemaan vielä oikeasti haittaa Frodon mielenterveydelle. Samaan aikaan Aragor, Legolas ja Gimli etsivät hikihatussa örkkien kaappaamia Hobitteja Merriniä ja Pippiniä. Heitä etsiessään he joutuvat melkoiseen seikkailuun ja sitäkautta alivoima taisteluun helmisyvänteeseen, joissa he joutuvat puolustamaan tuhansilla miehillä, kymmeniätuhansia örkkejä vastaan.

Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia on ehkäpä edeltäjäänsä hieman vaisumpi teos. Kyseessä ei ole silti yhtään huonompi leffa, vaan hieman erilainen. Tarinoita leikataan päälle ja välillä seurataan Klonkun ja Hobittien epätoivoista matkaa ja välillä vaihdetaan kuvaa Aragorin, Gimlin ja Legolaksen seikkailuihin, Merrinin ja Pippininkin kohellukset saavat osansa. Peter Jackson ohjaa jälleen samalla tunteella ja taidolla kuin aiksemminkin. Erilaisia hienoja visuaalisia kikkoja on luvassa. Henkeväämusiikkia, heinoja kamera-ajoja, tyylikkäitä hidastuksia ja kaikkea muuta silmäähivelevää hienoutta on roppakaupalla. Vaikka Jackson onkin visuaalisesti lahjakas ei sovi unohtaa hänen taitojaan hahmojen ohjaajana. Jackson kertoo tarinaa sopivissa rytmeissä, hän ei sorru etenemään liian nopeasti, eikä myöskään jahkaamaan paikallaan. Jacksonin rytmi on juuri sopivan hidasteisen nopea.

Näyttelijät loistavat rooleissaan vähintään yhtä hyvin kuin aikasemmin. Miinuksia ei tipu näyttelijätyöstä, eikä myösään moniuloitteisista ja kiinnostavista hahmoista, josta malliesimerkkinä on Klonkku. Ruipelomainen skitsofreenikko kerää katsojien sympatiat puolellee ja klonkun animointi onkin hienointa tietokoneanimaatiota mitä valkokankaalla on nähty. Klonkku on animoitu suoraan alunperin vain ääninäyttelijäksi palkatun Andy Serkinssin riehumisten päälle ja täytyykin nostaa hattua Serkinssin todelliselle omistautumiselleen Klonkun osaan. Muutkaan uudet hahmot, tai niiden näyttelijät eivät jää huonoiksi. Bernard Hill Theodenina on hyvä ja Miranda Otto, sekä David Wenham vetävät ihailtavan hyvät roolit Eowynina ja Faramirina.

Kaksi tornia huipentuu ehkäpä yhteen elokuvahistorian massiivisimpaan ja hienoimpaan joukkotaisteluun. Todella pitkä taistelu ei rupea tylsyyttämään missään vaiheessa (toisin kuin matrix revolutionin ylipitkä joukkotaistelu) ja onkin kaikessa massiivisuudessaan elokuvan parasta antia. Vähätellä ei sovi kuitenkaan muitakana osuuksia. Frodon ja Samin matka on mielenkiintoista katseltavaa, erityisesti Klonkun takia. Merrinin ja Pippinin töröilytkään ei pääse pahemmin ärsyttämään, tosin tämä saattaa selittyä sillä että he eivät saa hirveästi esiintymisaikaa.

Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia on ollut varmasti trilogian vaikein osa, mutta Jackson & kumpp. on saanut hoidettu homman kotiin ihailtavan hienosti.

nimimerkki: Siperia Jones

Pisteet:
Arvosteltu: 18.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Siperia Jones
Käyttäjä
52 arvostelua

Nyt se sitten on virallista. Vapahtajan syntymäpäivä ei enää ole joulukuun juhlituin saati odotetuin tapahtuma. Tämä titteli on varattu satusetä Tolkienin fantasiaeepokseen perustuvalle filmatisointitrilogian viimeiselle osalle. Nyt kun takuuvarma massojenvillitsijä The Return of the King on suorastaan kutkuttavan lähellä, on varmasti myöskin paikallaan luoda katsaus saagan keskimmäiseen osaan, The Two Towersiin.

Allekirjoittanut on hyvä esimerkki siitä, ettei Keskimaan tapahtumista nauttiakseen tarvitse olla larppaava kynäniska tai edes Elijahia ja Orlandoa palvova naisenalku. Viimeistään nyt on selvää, että ohjaaja Peter Jackson on tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Mies on jälleen kerran onnistunut pitämään tämän megalomaanisen produktion aisoissa ja tuloksena on kerrassaan hieno elokuva.

Joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta en ole kova poika katsomaan elokuvia useaan otteeseen, mutta The Two Towers oli pakko tapittaa kaksi kertaa putkeen, sen verran vangitseva rykäisy on kyseessä. Aseistus, puvustus ja äänimaailma ovat kaikki niin rakkaudella ja ammattitaidolla toteutettua, että henkeäsalpaava lopputulos on taattu. Jackson pitää tahdin tiukkana ilman, että hommaan kuitenkaan tulee hätäisen hyppimisen makua. Myös roolisuoritukset ovat jopa yllättävän onnistuneita, etunenässä tietysti karismaa uhkuvat veteraanit McKellen ja Lee.

Koska itse en ole mikään LOTR-fanaatikko (en itse asiassa ole koskaan hipaissutkaan John Ronald Reuerin kohuttua klassikkoa), niin onnistuin nauttimaan tästä toiminnantäyteisestä kakkososasta jopa enemmän kuin ajoittain laahaavasta ykkösosasta. Olipa The Return of the King kuinka hyvä tai huono tahansa, on LOTR-filmatisointi jo nyt lunastanut paikkansa yhtenä elokuvahistorian komeimpana merkkipaaluna. Joten ei muuta kuin pystyttämään niitä telttoja leffateattereiden pihoille, sillä grande finaleen ei ole enää pitkä aika.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
48 arvostelua

Taru sormuksen herrasta -trilogiaa voidaan katsoa monelta kannalta. Jos aiheella alkaa vaivata päätään, voi todellakin löytää itsensä loputtomasta suosta. Kirjaan hurahtaneet fanaatikot tietenkin vertailevat elokuvaa alkuperäisteokseen ja niin edelleen. Tosiasia on kuitenkin se että myös Kaksi tornia onnistuu loistavasti elokuvauksena -edeltäjänsä tavoin. Osittain jopa paremminkin.

Kaksi tornia jatkaa suoraan siitä mihin taru Sormusten herrasta -trilogian ensimmäisessä osassa, Sormuksen ritareissa, päädyttiin. Jos ensimmäisessä pläjäyksessä oli alustuksen makua, niin nyt päästään suoraan asiaan. Kolmeen osaan hajonnut saattue suorittaa tehtäväänsä kukin omalla osuudellaan. Mikään ensimmäisessä osassa aikaan saatu magia ei todellakaan ole kadonnut minnekkään, vaan tarina etenee jouhevasti koko kolmetuntisen ajan. Katsojalta voidaan jopa vaatia hieman enemmänkin tarkkaavaisuutta monikerroksisen juonen ansiosta.

Elokuvasta puhuttaessa ei voida puhua kovin itsenäisestä jatko-osasta. Tarinallisestikin se on kuitenkin suuren ja mahtavan elokuvatrilogian keskimmäinen osa, jolla ei oikein ole alkua eikä loppua. Jotta aiheesta meinaa saada mitään irti pitää tietenkin perustietämystä olla vähintään ensimmäisen osan katsomisen verran. Itsenäisenä elokuvana teos on siksi riippuvainen monesta, mutta silti erittäin suurta mannaa silmille ja korville.

Tällä kertaa shown varastavat massiiviset sotajaksot ja Klonkku. Sormuksen lumon pauloissa kiehnäävä, riivattu Klonkku on taitavasti tehty ja hienoa seurattavaa. Aragornin ja Arwenin välinen suhde tasapainottaa tarinan muuten
"mukavan" synkän oloista tarinaa, eikä tunnu ollenkaan niin päälleliimatulta kuin voisi luulla. Viggo Mortensenin karisma pääse Aragornin roolin myötä vihdoin oikeisiin mittoihinsa. Se tullaan todistamaan varmasti tulevaisuudessa...

Tämä 2 levyn DVD sisältää elokuvissakin pyörineen version elokuvasta. Joillekin se saattaa riittää vallan mainiosti. Paketti extroineen on jo sinänsä kattava. Kaksi tornia elokuva tulee tietenkin saamaan myös oman Extended Editioninsa edeltäjänsä tapaan. Erikoispitkä versio luonnollisesti sisältää sen pidemmän "vain DVD:lle" ilmestyvän version, joka tyydyttänee fanaattisimmatkin seuraajat.

Tämän elokuvan myötä Peter Jacksonin mahdoton tehtävä alkaa todellakin olla niin sanotusti voiton puolella. Selväähän se on, että jos yleisömassat ovat seuranneet läpi nämä kaksi spektaakkelia, tungosta tulee olemaan lippuluukuilla kun viimeinen osa, Kuninkaan paluu, läsähtää valkokankaille.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.10.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

Nyt kun DVD-julkaisukin tästä elokuvasta on ajankohtainen, oli minunkin aika katsoa tämä kakkososa. Ykkösosa on tullut katsottua pari kertaa, ja se kolahti, joten odotukset olivat minullakin luonollisesti korkealla. Selvästi samat ajatukset on muillakin ihmisillä, kun filmiä ei meinannut saada vuokraamosta itselleen, kun kaikki kopiot olivat koko ajan menossa.

Sanottakoon alkuun että en ole koskaan lukenut herrojen sormustaruja kirjana (vai onko niitä mahdollisesti montakin?), enkä varmasti tule lukemaankaan. Minulle tällä tähänastisella elokuvaparilla ei ole muuta merkitystä kuin se mitä se on, eli viihdyttävä elokuva. Suokaa siis fanaatikot anteeksi että en vertaile kirjan hahmoja elokuvaan, koska elokuva-arvostelustahan tässä on kyse. Onhan maailmassa tehty miljoona muutakin kirjaan perustuvaa elokuvaa.

No niin, Frodo ja Sam ovat edelleen matkalla tulivuorelle, jossa aikovat sulatta sormuksen, joka sitten puolestaan vapauttaa maailman pahuudesta. Eli paineita tai vastuuta näillä pikkuruisilla ei siis juurikaan ole. Luonnollisesti heidän matkalleen tulee mutkia, kun sekä örkit että ihmiset haluavat sormuksen omakseen eri syistä. Paljastamatta kakkososan lopusta liikoja, sanon vain vinkkinä että kolmososa ilmestyy teattereihin kohtapuolin...

Aragorn, hänen vaaleatukkainen keijukaisystävänsä ja äkkipikainen kääpiö jatkavat myös omalla retkellään, jonka aloittivat ensimmäisen osan lopussa: he ovat pelastamassa kahta muuta pikkuruista, jotka ovat joutuneet örkkien vangiksi. Tietenkään tämänkään seurueen matka ei etene ilman ongelmia, vaan he joutuvat mukaan suuriin taisteluihin, joissa kyseessä on mm. ihmiskunnan kohtalo.

Olihan tämä näyttävä elokuva, siitä ei pääse mihinkään. Tehosteet ja örkit ovat hienoja ja maisemat ovat vuoroin mahtavan kauniita ja synkkiä ja masentavia. Mutta oliko tämä maailman paras ja hienoin elokuva? No ei todellakaan. Itse asiassa pidin ykkösosasta enemmän. Tässä elokuvassa tärkeintä tuntui olevan sotiminen ja taistelut, itse juoni ei edennyt juuri lainkaan. Tämä johtunee siitä (ja tämä nyt on tietenkin vain minun arvailua) että kirjasta ei oikeen meinaa riittää tarinaa kolmeen elokuvaan, olisi ehkä kannattanut tyytyä kahden elokuvan sarjaan. Hahmot ja roolisuoritukset ovat ihan yhtä hyviä kuin ykkösosassa, onhan koko trilogia kuvattu yhteen putkeen.

Jos pidit ykkösestä, pidät varmaan tästäkin, ainakin suurimmaksi osaksi. Jos et pitänyt ykkösestä, älä missään nimessä katso tätäkään. Jos et ole katsonut ykköstä, älä silloinkaan katso kakkosta, koska et tiedä kuka on kuka ja mistä oikeastaan on kysymys. Jäämme odottamaan kolmosta.

Pisteet:
Arvosteltu: 31.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras

Elokuvaa mainostettiin paljon jo etukäteen, varsinkin ykkösosasta puuttuvia enttejä ja erikoistehosteita. Myös uutta tietokoneanimaatiota, jolla voidaan luoda kymmenentuhannen taistelevan örkin armeija, hehkutettiin etukäteen loistavaksi. Näyttelijöiden suorituksia kehuttiin paremmiksi ja jopa näyttelijät itse sanoivat kakkososaa ykköstä paremmaksi. Minunkin oli, suurena TSH-fanina, pakko päästä katsomaan sarjan toinen osa, Kaksi Tornia.

Itse kokemus oli alkupätkistä alkaen huikaiseva, ja Klonkun omintakeiset höpinät naurattivat ja pelästyttivät. Gandalfin tiesin palaavan ja odotin innolla tätä muodonmuutosta, uudistunutta Gandalf Harmaata (nykyään Valkoinen). Tulos oli onnistunut, Gandalf ei ollut menettänyt vaikutusvaltaansa vaikka vaihtoikin vaatteensa valkoisiin.

Uutta örkkiarmeijatehostettakaan ei turhaan kehuttu etukäteen: Tunne oli mahtava kun näki kymmentuhatpäisen örkkiarmeijan hyökkäävän Helmin Syvänteeseen jota saattueemme puolusti, mukana myös nuoria, tuskin kaksitoistavuotiaita poikia. Entitkin oli otettu tehosteiden osalta hyvin huomioon ja tulos oli tyydyttävä. Ärsytti vain kun ne puhuivat niin hitaasti, vaikka toisaalla oli sota käynnissä.

Sormus on saanut lisää valtaa Frodon mielessä ja Sormusaaveet eli nazgûlit olivat saaneet uudet ratsut, kammottavan näköiset lohikäärmeet. Frodo haluaa yrittää pelastaa ilkeän Klonkun, mutta Sam aavistaa ettei Klonkkuun voi luottaa.

Ainoa miinus tuli Gondorin käskynhaltijan pojan, Faramirin, roolista. Kirjassa Faramir kuvataan ymmärtäväiseksi Frodon suurta taakkaa kohtaan ja kirjan missään vaiheessa hän ei yrittänyt ottaa Sormusta Frodolta, kuten taas leffassa kävi, missä Faramir oli kuvattu töykeäksi Frodoa kohtaan. Ohjaaja oli kuvannut Faramirin veljensä Boromirin kaltaiseksi, vaikka kirjassa asia on toisin. Mutta jos kirjaa ei ole lukenut, Faramirin töykeyden ei luulisi haittaavan, mutta minä itse, kaikki kolme kirjaa lukeneena petyin tähän epäkohtaan, siksi en voinut antaa tästä täysiä pisteitä. Muuten kokemus oli upea ja suosittelen lämpimästi leffaa myös niille jotka eivät ykkösosasta lämmenneet.

nimimerkki: *cruxie*

Pisteet:
Arvosteltu: 25.01.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

*cruxie*
Vieras

Minut luetaan kenties Tolkien-puristeihin, mutta pidän silti TTT:tä harvinaisen onnistuneena. Elokuva saattaa olla kirjaa lukemattomille hankalaa seurattavaa (Siitäs saavat, kun eivät ole tarttuneet näin mahtavaan kirjaan) mutta kirjan kahlanneena (ja vannoutuneena Tolkien-ystävänä) elokuva saatiin pidettyä kasassa hienosti.

Valitettavasti Peter Jackson oli käyttänyt mielikuvitustaan hieman turhan paljon ja vaikuttanut elokuvaan aika vapain käsin. Elokuvaan oli lisätty muutama mielestäni täysin turha kohta (en viitsi tehdä tästä spoileria, joten en kerro mitkä) sillä ne eivät vaikuttaneet elokuvan kerrontaan ja juonen etenemiseen millään tavalla. Toisia kohtia oli myös jätetty pois, tosin ei niin selkeästi kuin FotR'ssa.

Frodoa ja Samia kuvataan paljon vähemmän kuin aiemmassa osassa, ja Sam jää taas Sormuksen viejän varjoon. Andy Serkinsin loistava roolisuoritus Klonkkuna oli elokuvan parasta antia. Klonkusta oli saatu juuri se mitä sen pitikin olla, säälittävä sympatia-pisteitä keräävä otus (toiset ovat kutsuneet sitä ällöttäväksi ja niljakkaaksi, en itse allekirjoittaisi samaa) joka kamppaili ahkerasti pahaa puoltaan vastaan.

Gandalf ja Saruman olivat jälleen loistavia, mutta Gandalfin manaaja-kyvyistä en tiennytkään. Theodenin parantaminen olikin mielestäni hieman liioiteltua. Faramirin hieno, jalo luonne oli pilattu täysin, siitä ei ollut jälkeäkään ja hänestä oli tehty täysi kopio Boromiristä, joka sai minut raivostumaan. Merri ja Pippin saivat mielestäni liian vähän huomiota, heille ei varattu aikaa kuin murto-osa muihin verrattuna.

Entit olivat tyylikkäitä, tosin hieman animoituja. (Toisin kuin Klonkku) Jalat (Polvet!) olivat mielestäni hieman epä-enttimäisiä. Aragorn oli oikea sankari, häntä hehkutettiin koko leffan ajan. Legolas oli edelleen sama Leffa-Legolas. Skeittasi portaat alas kilvellä, osui jokaiseen kohteeseen. Yksi virhe tässä kuitenkin oli, hän kuuli Rohanin ratsastajat aivan liian myöhään. Gimli oli koko leffan pelle, tästä oli tehty täysi idiootti. Surkeaa läppää heittävä kääpiö valitti koko ajan ja koko muu sali nauroi. Ärsyynnyin tästä melko paljon...

Noin kokonaisuutena pidin, mutta odottakaamme Kuninkaan Paluuta. Leffaa ei pidä ajatella yksin, se on osa kokonaisuutta ja arvostella sitä pitäisi sen mukaan.

Nimimerkki: Halla

Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Halla
Vieras

Peter Jacksonin megalomaaninen Tolkien- filmatisointi on hieno hanke, vaikkakin liikkuu vaarallisilla vesillä. Jo Kahta tornia edeltänyt Sormuksen ritarit osoitti, että välillä yritettiin hiukan liikaa. Toisaalta tällaisen klassikon kanssa ei sovi leikkiäkään, koska muuten saa niskaansa lauman örkkejä ja muita Tolkien- persoonia, jotka eivät tietenkään tykkää lepsuilusta ja kompromisseistä.

Kaksi tornia jatkuu suoraan siitä, mihin Sormusten ritarit jäi. Pientä flashbackiä heitetään kehiin Frodon (Elijah Wood) unessa, mutta se ei selvennä tarinaa yhtään, ellei sitä entuudeltaan tunne. Apostolin kyydillä jatketaan yli vuorien, soiden ja läpi metsien. Frodo ja hänen herttainen puutarhurinsa Sam (Sean Astin) ovat menossa tuhoamaan pahamaineista sormusta, Pippin (Billy Boyd) ja Merri (Dominic Monaghan) harhailevat puuhaltijoiden luo ja Aragorn (Viggo Mortensen), haltija Legolas (Orlando Bloom) sekä kääpiö Gimli (John Rhys-Davies) lähtevät sotaan. Uusina hahmoina mukaan tulevat Klonkku, Boromirin kostoa janoava veli, kiero Girma, kaunis Eowyn ja hänen isänsä, sairas kuningas. Skitso Klonkku (Andy Serkis) lupautuu sormusta havitellen Frodon ja Samin oppaaksi ja Eowyn taas havittelee Aragornia.

Velhot ovat suunnannäyttäjiä, jotka liikuttavat tarinaa uuteen suuntaan aina kuvassa pistäytyessään. Pahan kätyrin, Sarumanin (Christopher Lee), teot vain pahenevat, mutta silti Kaksi tornia näyttää Sormusten ritareita valoisammalta. Huumoria on siroteltu tasaisesti koko leffaan. Siitä vastaa lähinnä Indiana Jonesistakin tuttu John Rhys-Davies. Toimintaa on paljon ja kolmessa tunnissa ehditään tekemään ruumiita läjittäin. Tehostenikkarit ovat tehneet yleisesti ottaen hyvää työtä (vars. Klonkku on ensiluokkainen esimerkki hienosta animoinnista), mutta onko tosiaan tarpeellista rakentaa niin pitkiä taistelukohtauksia? Vähemmästäkin kävisi selväksi, että se on sota nyt ja äijiltä lähtee henki.

Kahden tornin näytteljäsuoritukset ovat parempia kuin ensimmäisen osan, jossa esim. Ian McKellenin Gandalf oli paikoin luvattoman amatöörimäinen kyhäelmä partansa ja hattunsa kätköissä. Outoa, vaikka kaikki kolme osaa on kuitenkin kuvattu yhtä aikaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua

Käväsin katsomassa ensi-illassa tämän kauan odotetun Tolkienin kirjasta tehdyn elokuvan koska ensimmäinen osa oli jotain aivan fantastista.

Tarina jatkuu siitä mihin se myös jäi eli kerrataanpa hieman. Frodo ja Sam ovat matkaamassa kohti Mordorin helvetin oloisia maita. Sormuksen taakka alkaa painaa yhä lujemmin Frodossa, samalla he saavat epämielyttävän otuksen Klonkun seurakseen. Merri ja Pippi ovat jääneet parin kymmenen Uruk-Hai soturin vangitsi ja he ovat matkalla kohti Sarumanin Rautapihaa. Merri ja Pippi onnistuvat kumminkin pakenemaan kun Uruk-Haiden kimppuun käydään.

Hobitit pakenevat salaperäiseen metsään jossa he tapaavat Entit. Aragorn, Gimli ja Legolas ovat matkanneet jo 3 päivää putkeen. He yrittävät saavuttaa Uruk-Hait jotka ovat vanginneet heidän hobitti ystävänsä. Etsiessään hobitteja he tapaavat kuolleista nousseen Gandalffin joka johtaa heidät Rohaniin tapaamaan kuningas Theodenia joka on joutunut Sarumanin kirouksen kohteeksi. Samalla Saruman on rakentamassa valtavaa Uruk-Hai armeijaa jo tulee pyyhkäisemään koko keski-maan ja sen ensimmäinen kohde on Rohan. Lopussa odottaa Helmin Syvänteen taistelu jossa Sauronin ja Sarumanin 10 000 päinen Uruk-Hai armeija hyökkää....

Kun kävelin ulos leffa salista ensimmäinen asia joka jäi mieleen tästä toisesta osasta oli ehdottomasti massiivinen Helmin Syvänteen taistelu jossa 10 000 Uruk-Hai soturia hyökkää liki 300 ihmisen ja haltian kimppuun. Visuaalinen tykitys on aivan järisyttävä ja ei voi muuta kun ällistellä miten tämä kaikki saatiin aikaan. Näyttelijät ovat loistavia jälleen, kuvaus on myös huippu laatua. Kuvaus on kuin mistäkin sota elokuvasta joka tuo realistisen otteen elokuvaan. Ainoa asia miksi en antanut elokuvalle täysiä pisteitä koska elokuva alkaa puolessavälissä junnaamaan paikoillaan. Välissä on jakso jossa ei juuri tapahdu mitään jolloin alkaa hieman kyllästyttämään ja sitä pakollista rakkaus tarinaa aletaan viemään eteenpäin.

Kokonaisuuten katsottuna on elokuva silti tarun omainen seikkailu keski-maan maisemiin ja sotiin. Jo ainoastaan Helmin Syvänteen taistelun takia tätä voi suositella monille ihmiselle sillä niin järisyttävä kokemus se on. Minua ihmetyttää vaan se K-11 merkki vaikka sen pitäisi olla K-15 sillä elokuvassa on paljon väkivaltaa ja pelottavia örkkejä että sitä ei voi suositella kovin nuorille.

Nimimerkki: J-P

Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

J-P
Käyttäjä
13 arvostelua

Ottaen huomioon uskomattoman näyttävät maisemat ja taistelukohtaukset, harmittaa vielä enemmän miten kertomus on suoraan sanottuna pilalle väännetty. Täysin epäloogiset käänteet melkeinpä suututtivat. Esimerkikkinä tapaus Faramir, "otan sormuksen, enpäs otakaan-vie sinä se Mordoriin vaan". Miten Sam muuten tiesi miten Boromir kuoli..?

Kohtaus jossa Aragorn putoaa kalliolta oli turhuudessaan aivan ylilyönti. Miten perustella tyhjästä nyhjitty kohtaus elokuvassa, josta on selvästi jouduttu karsimaan juonen kannalta tärkeitä elementtejä? Kohtaus ei tuonut mitään uutta leffaan, se ei ollut mitenkään jännittävä, ja kaiken lisäksi se oli täysin kliché, mikä on vieras käsite Tolkienin kirjoissa.
Enttien kokous ja myöhemmin Treebeardin yhtäkkinen pään kääntyminen tuntui vieraalta kirjan lukeneelle. Ja tuntui varmasti vielä vieraammalta kirjan lukemattomalle. Mikä entti, mikä Fangorn?

Varsinainen kohokohtaus on se kun Haldor ja haltiakumppanit ilmestyvät Helm´s deepiin kuin tyhjästä vaan. Liitto ihmisten kanssa tehtiin tosin kaksituhatta vuotta ennen kuin kuningaskunta Rohan perustettiin eikä Theoden olisi voinut kuulla siitä kuin saduissa. Kuitenkin hän toteaa että liitto haltioiden kanssa on menneisyyttä, ja Haldor sanoo että he tulivat kunniotaakseen liittoa ihmisten kanssa...

Narratiivisistä syistä tarina on ilmeisesti yksinkertaistettu, mikä tekisi siitä helpompi sisäistää kirjaa lukemattomille. Ei vaan onnistu, nyt tarina ei toimi. Esimerkiksi Mordorin ja Orthancin joukkioiden välinen tappelu mikä muuttuu lihasta tappeluksi. Aragorn huomaa, kun orchit lisäävät vauhtia, mutta ei huomaa kun Eomerin muutama kymmenpäinen joukkio hevoseineen hiipii melkein kimppuun.

Matka taittuu, mutta katsoja ei vaan tahdo pysyä kärryillä kun yhtäkkiä ollaan Dagorladissa ja hetkeä myöhemmin Osgiliathissa. Ja tämä Hollywoodille tyypillinen romanttinen hölynpöly... Eikös olisi voitua pysytellä kirjan kertomuksessa, jossa Arwen valitsee ihmisen kohtalon ja Eowyn sitten menee naimisiin Faramirin kanssa?
Jotain jäi puuttumaan (n.180 min). Jään odottelemaan kaksin kerroin pitempää DVD-versiota. Tolkien on kuitenkin Tolkien ja näin ollen en voi haukkua huonoksi elokuvaksi, mutta kannattaa kyllä lukea kirja ensiksi.

Nimimerkki: I´m an expert...

Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

I´m an expert...
Vieras

Tolkienin saagan toinen osa on ensimmäistä vaikeampi dramatisoitava, koska tarina jakaantuu niin moniaalle. Peter Jackson onnistuu kuitenkin niin hyvin kuin ylipäätään on mahdollista. Edelleen - kuten ykkösosassakin - dramaturginen silmä on kohdallaan ja muutokset kirjaan on tehty taiten ja harkiten. Harvinaista ja kunnioitettavaa on myös se, että niin loistavia kuin erikoistehosteet ovatkin, ne ovat tässä elokuvassa aina tarinan palveluksessa. Jackson on työskennellyt kirjaa rakastaen, mikä on erinomainen asia. Pingutyypin arvostelun kriittiset huomiot ovat kuitenkin asiallisia: joitakin muutoksia on vaikea ymmärtää. Pienenä miinuksena elokuvasta mainittakoon ajoittain läpitunkeva hollywoodilainen jokaiselle jotakin -ajattelu (Aragornin ja Arwenin rakkaustarina, Gimli koomisena sivuhahmona, epätolkienmaiset, huonosti tyyliin istuvat repliikit tyyliin: Liha on taas listalla, pojat! jne.).

Kaikesta huolimatta Kaksi tornia ei petä, vaan täyttää kaikki odotukset. Se on ennennäkemättömän upea ja ylväs omilla jaloillaan seisova elokuva, joka saa kuolaamaan kolmososan perään.

Nimimerkki: Peter Van Bach

Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Peter Van Bach
Vieras

Olen lukenut Sormusten Herran kolme kertaa ja muut Tolkienin pääteokset vähintään kerran. Lähdin katsomaan Sormuksen Ritareita skeptisin mielin ja palasin innoissani - vuotta myöhemmin astelin Kahden Tornin näytäntöön...

Kaksi Tornia jatkaa melko suoraan siitä mihin Sormuksen Ritarit jäi. Uusille tulokkaille ei anneta armoa; ellei ole katsonut ensimmäistä leffaa tai lukenut ainuttakaan kirjaa, on pää sekaisin. Lähtökohtana on Frodo Reppulin yritys heittää vapaiden kansojen suurin uhka Mahtisormus helvetillisen Mordorin kuumimpaan soppeen, Tuomiovuoren sydämeen. Kahdessa Tornissa (ja jo ensimmäisessäkin elokuvassa) tämä tarina jakaantuu useaan haaraan ja kohtauksesta toiseen poukkoillaan harmillisen sekavasti. Kahden Tornin pääteemana on kuitenkin maanpaossa olleen ihmiskuninkaan Aragornin tarina ja kliimaksina massiivinen Helmin Syvänteen taistelukohtaus pahan Sarumanin joukkoja vastaan.

Elokuva esittää yleisölle Keski-Maan sellaisena kuin se ansaitsee tulla esitetyksi. Yksityiskohtia voisi ihailla tuntikausia, ja koko toteutuksesta paistaa läpi rakkaus Tolkienin työtä kohtaan. Helmin Syvänne on ehdottomasti säväyttävimpiä taistelukohtauksia mitä olen koskaan valkokankaalla nähnyt, eivätkä Rohanin maisemat voisi näyttää kauniimmilta verenpunaisen auringon noustessa horisontin takaa. Säälittävä Sormuksen orja Klonkku on tietokoneella animoitujen hahmojen ehdotonta eliittiä - näyttävyyden malja kuohuu kuitenkin yli Legolas-haltian kilpisurffailussa ja yliluonnollisessa Matrix-hypyssä hevosen selkään (ymmärrätte kun näette).

Näyttelijöistä löytyy hyviä ja ei-niin-hyviä kasvoja. Kaartin ehdotonta kärkeä ovat kirjansa lukeneet Christopher Lee (Saruman), Ian McKellen (Gandalf), Viggo Mortensen (Aragorn), Miranda Otto (Éowyn) sekä jo kehumani Klonkun sielu Andy Serkis, joka hoiti äänet ja näytteli hahmon pohjaksi motion capture-animaatiolle. Kastin heikoimmat lenkit ovat Elijah Wood (Frodo) ja Liv Tyler (Arwen), joiden roolisuoritukset tuntuvat lähinnä ilmeettömiltä ja tasapaksuilta. Kokonaisuudessaan näyttelijät muutamista lipsahduksista huolimatta ylittävät keskiverron viivan reippaasti.

Ihme onkin, että selvästi Tolkienia rakastanut työryhmä vääntää juonen nurin. Se, joka löytää Kaksi Tornia-kirjastaan tökeröjä Arwen-kohtauksia, ilkeän Faramirin, hätäiset entit, Disneytyyliin kerrotun hassun Gimli-kääpiön ja Aragornin ylimääräisen near death-experiencen, saa minulta pullakahvit. Tässä mielessä elokuva on jokseenkin ristiriitainen: Kirjat lukenut ei pidä muutoksista, mutta pirstaleisen juonen kärryiltä tipahtaa ellei ole lukenut kirjoja. Ketä tämä oikein yrittää siis ensisijaisesti miellyttää? Tunnelma jää valitettavasti jonkin matkan päähän siitä mitä Sormuksen Ritarit pystyi saavuttamaan - kirjan henki on siis selvästi kärsinyt tehtyjen muutosten myötä.

Oli miten oli, saagan toinen osa on hieno elokuva. Keski-maa on sanoinkuvaamattoman kaunis, ja kirja antaa lukeneille sen verran hyvän pohjan, ettei jonkinasteinen hengettömyys juuri menoa haittaa.

Kyseessähän on sentään Taru Sormusten Herrasta.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua