Kaksi tornia jatkaa siitä, mihin Sormuksen ritarit jäi. Saattue on hajonnut kolmeen osaan. Frodo ja Sam (Elijah Wood & Sean Astin) kulkevat kohti Mordoria tavoitteenaan tuhota sormus, joka toisi kantajalleen paljon valtaa ja voimaa, mutta joka kuitenkin voi tehdä kantajastaan vallanhimoisen. Toisaalla örkit ovat ottaneet Merrinin ja Pippinin (Dominic Monaghan & Billy Boyd). Heitä seuraavat Aragorn (Viggo Mortensen), Legolas (Orlando Bloom) ja Gimli (John Rhys-Davies). Toisaalla Sauron ja Saruman (Christopher Lee) valmistautuvat sotaan.
Tämä elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin Sormuksen ritarit jäi. Tässä ei jäädä kertailemaan aiempia tapahtumia. Toisaalta tämä on hyvä juttu, mutta toisaalta huono juttu. Hyvä siinä mielessä, ettei aikaa kulu aiempien tapahtumien kertaamiseen. Mutta siinä tapauksessa aiempien tapahtumien kertaamatta jättäminen on huono juttu, jos on Sormusten ritarit näkemättä tai ei ole lukenut Tolkienin Taru sormusten herrasta-teosta. Ja tätä katsoessa on syyttä jompikumpi edellä mainituista asioista olla tehtynä tai muuten tippuu heti alkumetreillä kyydistä.
Sormuksen ritarit on todella hieno elokuva. Kaksi tornia on myös hyvä, mutta häviää selkeästi edeltäjälleen. Tämä elokuva on toki todella komean näköinen ja vangitsee hyvin Keski-Maan sellaisena kuin Tolkien ehkä sen halusi, mutta toteutuksessa on muutamia pahoja pulmia. Pahin pulma on lukuisat venytetyt kohtaukset. Varsinkin Helmin syvänteen taistelua ollaan pahasti menty ylidramatisoimaan venyttelyillä puheilla ja taisteluilla. Muutenkin monet hahmot yltyvät puhumaan filosofisia ajatuksia. Monesta kohtaa olisi voitu dialogia jopa pätkäistä pois. Elokuva myös sortuu monessa kohtaa paikoillaan junnaamiseen. Tosin siitäkin huolimatta elokuva jaksaa viihdyttää suurimman osan kestostaan.
Kahden tornin visuaalinen puoli on tosin kunnossa. Maisemat ovat suorastaan häikäisevän upeita. Myös kaupungit ovat todella hyvin tehtyjä. Eikä muissakaan tehosteissa valittamista ole. Mutta vaikka maisemat, kaupungit ja muu tehostepuoli onkin häikäisevää, niin silti ei unohdeta muuta elokuvaa. Elokuvaan on myös saatu hyvin seikkailuelokuvamainen tunnelma. Hahmot joutuvat erilaisiin tilanteisiin ja kiertelevät vähän joka puolella. Myös synkkyyttä on jopa enemmän kuin edellisessä osassa ja se kyllä sopiikin tähän leffaan. Ja vaikka elokuvassa onkin kolme päällekkäistä tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen vasta Kuninkaan paluussa, niin se ei silti tee Kahdesta tornista vaikeaa seurattavaa. Itse asiassa se tekee elokuvasta vieläkin mielenkiintoisemman. Olisi aika tylsää seurata vain yhden porukan tekemisiä, eikä sellainen ratkaisu edes olisi käytännöllinen. Myös taistelukohtaukset ovat varsin hyvin tehtyjä. Helmin syvänteen taistelua on tosin hieman ylidramatisoitu, mutta ei se aivan kelvottoman näköinen taistelu ole. Silläkin on hyvät hetkensä. Myös lopun Rautapihan taistelu on varsin upeaa katseltavaa. Pienistä puutteistaan käsikirjoitus on varsin hyvä. Myös musiikki luo hyvin tunnelmaa.
Ei näyttelijöistäkään suuria valittamisen aiheita ole. Elijah Wood ja Sean Astin ovat ajoittain hieman väsyttävää katseltavaa, mutta eivät he aivan huonoja näyttelijöitä ole. Viggo Mortensen on loistava Aragornin roolissa. Harmi, ettei miehelle ole hirveästi hyviä rooleja siunaantunut. Orlando Bloom on aika heikko näyttelijä ja tässä se nähdään aika hyvin. John Rhys-Davies tekee ihan kohtalaista työtä Gimlin roolissa. Tosin hieman jäi häiritsemään se, että hahmo on jotenkin liian humoristinen. Ei oikein sovi siihen kuvaan, joka minulla on Keski-Maan kääpiöistä. Varsin huvittavaa on loppupuolella Gimlin ja Legolaksen jutut heidän tappamiensa vihollisten määristä. Christopher Lee on myös todella loistava. Muut näyttelijät tekevät vähintäänkin kohtalaista työtä. Tosin tässä on vielä kehuttava Frodon ja Samin mukana roikkuvaa Klonkkua. Hahmo tehty digitaalisesti ja todella hyvin onkin. Hahmo sopii todella hyvin ympäristöön. Hahmosta tekee vieläkin paremman käsikirjoitus ja Andy Serkisin ääninäyttely. Klonkku on todellakin skitsofreeninen heppu, joka on ehdottomasti terapian tarpeessa.
