Tappajahai (1975)
- Alkuperäinen nimi:
- Jaws
- Tuotantovuosi:
- 1975
- Ohjaajat:
- Steven Spielberg
- Käsikirjoittajat:
- Peter Benchley
- Pääosissa:
- Richard Dreyfuss, Robert Shaw, Roy Scheider
- Maat:
- USA
- Kielet:
- Englanti
- Pituus:
- 120 min
- Genret:
- Seikkailu, Trilleri
- Elokuvasarja:
- Tappajahai, Tappajahai 2, Tappajahai 3, Tappajahain kosto
Keskiarvo
Arvostelut (9): 
Pikatuomiot (397): 
Oma pikatuomio
Keskellä kesää Amityn lomasaarella tapahtuu jotakin yllättävää. Nuoren naisen ruumis löydetään palasina eräältä rannalta, levän peittämänä ja puoliksi mädäntyneenä. Kaupungin poliisipäällikkö Martin Brody (Roy Scheider) epäilee syyksi hain hyökkäystä, mutta paikan pormestari ei halua moista tietoa julkistettavan, sillä sehän tietenkin karkottaisi turistit uimarannoilta, mikä olisi isommanpuoleinen kolahdus tuolle saarikaupungille. Tulot pitää siis pitää samanlaisina, joten viralliseksi syyksi ilmoitetaan veneen perämoottorin aiheuttama silpoutuminen. Hyökkäysten lisääntyessä joutuu kaupunki kuitenkin pakokauhun valtaan, ja Brodylla alkaa olla yhä tukalammat oltavat pormestarin yhä uudelleen kieltäessä uimarantojen sulkemiset. Yllättäen paikan päälle saapuu hainpyydystäjä Quint (Robert Shaw) joka lupautuu etsimään ja teurastamaan hain, maksusta tietenkin. Haivaaran kantautuessa koko kansan korviin ja painostavan ilmapiirin käydessä yhä voimakkaammaksi , alkaa Quintin palkkaa!
minen, ja kiskurihinnan maksaminen, tuntua yhä houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Tappajahai on erittäin hyvä elokuva. Aivan puhdasta kauhua ei oikeastaan ole tarjolla, mutta hermoja koettelevaa jännitystä ja realistisen oloisia haihyökkäyksiä senkin edestä. John Williamsin karmiva tunnusmusiikki ja Spielbergin taidokas ohjaus yhdistettynä vedenalaisiin kamera-ajoihin, takaavat että katsoja pysyy ruudun ääressä jännittyneenä koko leffan keston ajan, paria suvantovaihetta lukuunottamatta.
Spielberg ei vielä kertaakaan uransa aikana ole pystynyt samaan kuin Tappajahaissa, vaikka tämä olikin hepun uran aikaisimpia teoksia. Benchleyn kirjalle ei olla liian uskollisia, vaan leffa on selvästi ohjaajansa näköinen. Jännitystä kehitellään pikkuhiljaa ja haitakaan ei ensimmäisen tunnin aikana näytetä juuri ollenkaan, ainakaan kovin selkeästi. Veriefektejä ja rajua toimintaa odottavat saavat siis etsiä viihdettä aivan toisesta suunnasta, Jawsissa kun ovat pääosassa henkilöhahmojen syventäminen ja hiljalleen kasvava jännitys. Toisella puoliskolla on toki tarjolla reilusti toimintaa, mutta jännityksen varaan leffa pääasiassa nojaa.
Leffan voisi helposti leimata pelkäksi viihteeksi, ellei henkilöhahmoja oikeasti syvennettäisi ja ihmissuhteita kehitettäisi. Draamalliseksi ei Jaws sentään ylly, mutta kyllä sen tietää että leffa on todella hyvä, jos päähenkilöistä ja heidän kohtaloistaan alkaa oikeasti välittää. Aluksi vastenmieliseltä vaikuttava Quint muuttuu elokuvan edessä erittäin mielenkiintoiseksi, jopa sympaattiseksi hahmoksi. Menneisyyteen ei, toisin kuin kirjassa, porauduta niinkään paljoa, mutta sellainen olisi ikävästi nakertanut leffan tehoa, jolloin hai ei enää olisi ollut pääosassa. Spielberg on onnistunut luomaan liki täydellisen kokonaisuuden syventämällä henkilöhahmoja ja näiden suhteita, mutta kuitenkin pitämällä raa'at aterioinnit ja itse tappajahain selkeästi etualalla.
Neljä ja puoli, ajattelin minä tätä arvostelua kirjoittaessani. Neljä ja puoli, oikein hyvä arvosana Jawsille, koska leffa ei kuitenkaan aivan täydellinen ollut. Mutta sitten tulin ajatelleeksi sitä, mitä tämä elokuva oli saanut aikaan. Se oli vaikuttanut elokuvahistoriaan, saanut jatko-osia ja jäljittelijöitä (Deep Blue Sea, Piranha), mutta silti sen teho ei juurikaan ole ajan saatossa hälvennyt. Tappajahai ei sitä paitsi oikeastaan ole kauhuelokuva (eikä todellakaan pelottava), vaan pikemminkin jännittävä trilleri joka loppupuolella saa seikkailuleffan piirteitä ja yltyy myös melko toiminnalliseksi. Silti kirkumisia ja raajojen irtoamisia sisältävä elokuva ei voi olla pelkkä toiminnallinen trilleri. Kyllä, leffasta löytyy myös ripaus terroria vaikkei se missään tapauksessa täysverinen kauhuelokuva ole.
Nostalgian, elokuvan vaikutuksen leffahistoriaan, ja pirun hienojen (ja ajoittain veristen) tappojen takia on pistemäärä nostettava maksimiin. Hitot, on tämä sen verran hyvä elokuva.
nimimerkki: Elokuvafriikki
Pisteet:
Arvosteltu: 10.08.2006
Katsottu: DVD
Arvostelija
Elokuvafriikki
Vieras
Kaikki ovat joskus kuulleet Tappajahaista. Ai mistä? Ja lähes kaikki ovat myös nähneet sen. Élokuvamaailma sisältää monia sellaisia klassikkoelokuvia, jotka ovat tunnettuja myös "tavallisten" ihmisten keskuudessa. Siis mienaan sellaisia, jotka eivät liiemmin harrasta elokuvia vapaa-aikanaan, vaan ovat ns. sunnuntaikatselijoita ja omistavat ehkäpä juuri ja juuri 15 DVD:tä. Ja nimenomaan Tappajahai on yksi tämmöinen klassikoelokuva. Olipa sitten mitä mieltä elokuvan hyvyydestä tahansa, niin jokaisen on pakko myöntää, että tuo edellämainitsemani fakta on aivan totta. Mitä sitten tulee omiin lähtökohtiini tähän elokuvaan, niin ensimmäistä kertaa näin itse sen vasta viime syksynä, kun tuli kaupasta ostettua tuo 30-vuotis juhlaversio. Ja ai että, kun kolahti. Sen jälkeen olen sen pari kertaa telkasta nähnyt ja nyt sitten päätin, että on vihdoin aika kirjoittaa rainasta arvostelu.
Kaikki on kuin pienessä paratiisissa Amityn lomasaarella: aurinko paistaa päivästä toiseen, ilma on helteinen, uimavedet ovat ihanan lämpöisiä ja ranta on hyvässä kunnossa. Mutta sitten tapahtuu jotain täysin käsittämätöntä ja ennen kaikkea odottamatonta... hai käy erään nuoren kimpuun! Ruumis löydetään seuraavana päivänä ja siitäkös kohu leviää. Kun poliisipäällikö Martin Brody (Roy Scheider) saa kuulla surmasta, on hän lähes heti varma asiasta, vaikka mitään todisteita nuoren kuolemasta ei olekaan: hai tuli ja puri hänet kuoliaaksi. Brody huolestuu asiasta todella ja yrittää selvittää sitä pormestarille (Murray Hamilton), mutta pormestari pysyy lujana. Kuka hullu menisi ja sulkisi rannan uimareilta kaikista otollisempaan aikaan vuodesta?! Lomailijoita riittää mielin määrin ja rannan sulkeminenhan tarkoittaisi suuria taloudellisia tappioita lomasaarelle. Eikä hain olemassa olosta ole saatu edes varmuutta. Mutta poliisipäällikkö ei hevillä luovuta: jos ei saada mistään tukea! , täytyy hoitaa hommat itse. Hän ottaa tehtäväkseen pyydystää hain. Aivan yksin häne ei kuitenkaan hommaan ryhdy. Hän saa avukseen haipyydystäjän Quintin (Robert Shaw) ja haitutkijan Matt Hooperin (Richard Dreyfuss).
Steven Spielberg on kuulunut todella pitkään suosikkiohjaajiini ja kuuluu ehdottomasti top 5-listalle. Hän on tehnyt monia todella hyviä elokuvia (joita kaikkia en ole vielä edes nähnyt), mutta valehtelematta ja yhtään liiottelematta, ei ole väärin väittää, että Tappajahai olisi hänen parhaimpia elokuviaan. Ja olihan se sentään juuri se leffa, joka sai hänet huipulle ja suuren yleisön tietoisuuteen. Eli siis ohjaus on kunnossa, mutta niin on myös näytteleminen. Roy Scheider etenkin vakuuttaa poliisipäällikkönä. Ja ennenkaikkea se musiikki. John Williamsin maagiset sävelet luovat yhden elokuvahistorian yksinkertaisimmista, mutta samalla karmivimmista ja toimivimmista tunnusmusiikeista. Ilman musiikkeja tämä leffa todellakin olisi osittain raakile.
Tappajahai on yksi elokuvahistorian realistisimmista kauhuelokuvista, eikä se sinänsä ole erityisen pelottava, mutta jännittävä se totta vie on! Ja aivan alusta loppuun. Ei elokuva nyt erityisen pitkäkään ole, mutta silti kaksi tuntia tuntuu menevän vähän liiankin nopeasti siivillä. Hattua täytyy nostaa siis aivan aiheesta. Tappajahai on totisesti kaikkien aikojen legendaarisimpia elokuvia ikinä ja Spielbergin parhaita ohjauksia koskaan. Se tullaan totisesti muistamaan vielä todella pitkään, siitä voisin pistää vaikka DVD-soittimeni pantiksi.
Suosittelen tappajahaita aivan kaikille ja vielä erittäin lämpimästi. Paitsi tietenkin perheen pienimmille.
nimimerkki: Tolppanen
Pisteet:
Arvosteltu: 21.07.2006
Katsottu: DVD
"What we are dealing with here is a perfect engine, an eating machine."
Steven Spielbrgin aito ja alkuperäinen Tappajahai on oiva esimerkki siitä, miten päälle käyvä jännitys luodaan yksinkertaisin menetelmin; haista näytetään vain vähän kerrallaan ja joka kerta enemmän. Ensimmäisellä kerralla näytetään vain hain tekemät tuhot ja seuraavaksi ollaankin jo selkäevässä. Ja ennen kuin arvaakaan hai onkin jo syömässä venettä. Samaa vähitellen näyttämismenetelmää käytettiin muutama vuosi myöhemmin Alien-pätkässä. Nämä kaksi rainaa näyttivät, että piinaavan jännityksen luomiseen ei tarvita mitään miljoona-efektejä, kuten nykypäivänä.
Ensi kertaa näin Tappajahain joskus 6-vuotiaana veljien kanssa, ja pakkohan siitä oli sitten tietysti mennä kaverille uhoamaan. Jo silloin aikanaan pidin elokuvasta yhtä paljon kuin nykyisin. Ja tietenkin se vaikutti 6-vuotiaaseen pikkupoikaan vähän eri tavalla kuin nykyisin. Mutta se oli jo silloin 6-vuotiaana selvää, että tämän elokuvan tasoa ei tulla monesti ylittämään.
Tappajahain päälle käyvää jännitystä ja silkkaa piinaa ei olla moneen otteseen onnistuttu pistämään paremmaksi - tai oikeastaan pahemmaksi. Varsinaista kauhua Tappajahai ei tarjoile, mutta sitäkin tiukempaa jännitystä alkumetreiltä lopputeksteihin asti. Verta nähdään vain sen verran, että yleisö saa itse päätellä mitä kuvassa todella tapahtuu. John Williamsin hemmetin hienot musiikit vain korostavat jo ennestään piinavaa tunnelmaa.
Elokuva perustuu Peter Benchleyn bestselleriin, ja teki hyvin äkkiä valkohaista merten pelätyimmän otuksen. Tappajahaista johtuen moni ihminen jätti uimareissut väliin, jopa täällä pohjoisessa.
Tappajahai on omasta mielestäni Spielbergin uran paras leffa yhdessä Schindlerin Listan kanssa, vaikka loppujen lopuksi Tappajahai on vain yksi (mutta todella korkea) paalu Spielbergin uralla. Esimerkiksi tuore Münchenkin kilpailee Spielbergin kovimpien elokuvien joukossa, eivätkä hänen muutkaan leffansa mitään huonoja ole. Joka tapauksessa tämä on ehkäpä juuri se paras Spielberg-leffa.
Tappajahai oli vuoden 1975 superyllättäjä ja on vieläkin eräs menestyneimmistä elokuvista yhdessä Tuulen viemää-surkeuden, Jurassic Parkin, T2:den ja Titanic-surkeuden kanssa. Tappajahai oli aikanaan pelottavinta, mitä on nähty, eikä se vieläkään ole mistään leppoisimmasta päästä. Tappajahai voitti kolmw Oscaria (paras leikkaus, paras musiikki ja paras äänitys), se oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi, mutta Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän vei pystin nokan... tai siis kidan edestä.
Jokaiselle filmifriikille voin suositella Tappajahain 30-vuotisjuhlapainosta - ja nimenomaan sitä isoa pakettia, eikä sitä kahden levyn versiota. Isoon pakettiin on liitetty liuta valokuvia ja keräilykortteja, yksi filminpätkä pahviin upotettuna, vihkonen, julisteen tilaustarjous, kakkoslevyn täydeltä ekstraa ja soundtrackin parhaat palat kolmoslevyllä. Ennen kaikkea itse paketti on eräs hienoimmista Suomessa julkaistuista DVD-paketeista. Kuvasuhde on kaikin puolin mainion näköinen 2.35:1, joka on kirkas ja muutenkin hyvänlaatuinen. Äänipuolella on 5.1 surroundit kolmella eri kielellä (englanti, unkari ja tsekki) ja sokerina pohjalla DTS-raita (englanniksi). Itselläni on tämä kolmen levyn paketti ja vielä lisäksi VHS-julkaisu jostain monien vuosien takaa (veikkaisin 1980-luvulta tai 90-luvun alusta).
Tappajahai on todellinen klassikko, siitä ei pääse yli, eikä ali, eikä edes sivusta. Sen sijaan itse elokuvaa ei kannata ollenkaan kierrellä. Joko löydät sen itse, tai annat sen löytää sinut. Oli miten oli, katsokaa tämä leffa! Yksi historian parhaista elokuvista, piste.
"You gonna need a bigger boat."
nimimerkki: The Wolf
Pisteet:
Arvosteltu: 29.03.2006
Katsottu: DVD
Ehkä maailman kuuluisin elokuvatunnari. Hyinen vesi loiskumassa vasten kuvaruutua. Huonon tsägän kohdanneen polskijan pelokas ja paljon kertova ilme. Ja ennen kaikkea se isoleukainen paholainen, jonka aikomuksena on värjätä vesi verenpunaiseksi lounaansa kunniaksi. Samainen usein lounastava otus tunnetaan yleisemmin Tappajahaina. Ja kyse on siis vuodesta 1975 ja erään Spielbergin Stevenin läpimurtokauhiksesta.
Oikeastaan on väärin puhua, että Tappajahauki… eikun siis Tappajahai olisi enää tänä päivänä mitenkään pelottava. 2000-luvun efekteillä turrutettu yleisö odottaa, että sankarit vähintäänkin purkittaisivat sen "ilkeän pienen sardiinin" tölkkiin yhdellä napinpainalluksella. Mutta vaikka stoori ei suoranaisesti pelottaisi, silti Spielberg kuljettaa käsissään yhtä kuuluisimmista leffa-aiheista ja monia aikoinaan järkyttänyttä tarinaa, joka on alun perin kirjailija Peter Benchleyn käsialaa.
Jaws on uskollinen Benchleyn kirjalle (voi johtua siitä, että P.B. oli itse myös sreenplayta rustaamassa), joskin sankarin vaimon uskaliaat vierasretket aina suurta yleisöä kosiskeleva herra Spielberg on jättänyt pois. Ja eipä moinen pikku puute mitään haittaa, kun Amityn vesiin uinut haikala varastaa ansaitusti päähuomion. Terävät hampaat ja John Williamsin toimiva score (jota Spielberg luuli aluksi vitsiksi!) kun nyt sattuu olemaan toimiva yhdistelmä luomaan jännitystä.
Hyvin alaansa uppoutunutta tiedemiestä muistuttava Richard Dreyfus on hain varjoissa kulkevan näyttelijäkaartin valopilkku. Lisäksi kolmen hainmetsästäjiksi loppumetreillä alkavan äijäpahasen viinihuuruisessa jutustelussa on paljon mukavaa kevennystä ilkeämielisen hain temppuilulle. Sitä suorastaan kaivataan, jottei homma liu’u liukuhihnamurhaamisen puolelle.
Sen enempää hain käyttäytymistä tuntematta on helppo todeta, että Jaws on yli-ilkeä ja verenhimoinen paskiainen, jonka taistelua Amityn sankareita vastaan katsoo mielellään. Jatko-osista ei sitten parane sanoakaan mitään, mutta kyllä Steven on rahan haistanut läpi hain pahalle löyhkäävän hengityksen. Jaws ei ehkä laita katsojan leukapieliä tärisemään, mutta maineensa se on ansainnut.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.12.2005
Katsottu: Kotona
Amityn rauhallista lomasaarta alkaa piinaamaan ihmislihaan mieltynyt hai. Pormestari (Murray Hamilton) on haluton sulkemaan rantoja, koska se tietäisi tappioita lomasaarelle. Poliisipäällikkö Martin Brody (Roy Scheider) joutuu itse pyydystämään hain. Hän saa avukseen omalaatuisen haipyydystäjän Quintin (Robert Shaw) ja haitutkijan Matt Hooperin (Richard Dreyfuss).
Tappajahai nosti Steven Spielbergin kuuluisuuteen, eikä syytä. Tämä leffa kuuluu hänen parhaimpiin elokuviin. Leffa ei ole kovin pelottava, mutta kyllä siinä luodaan aika hyvin jännitystä. Pelkoakin tämä voi vähän herättää, vaikkei se välttämättä vaikuta juuri mitenkään kokeneeseen kauhuelokuvien katselijaan. Itse hai nähdään kunnolla vasta leffan loppupuolella. Katsoja ei näe aluksi, mikä ihmisiä tappaa ja tämä luo oman tunnelmansa. Myös John Williamsin musiikki luo elokuvaan omaa tunnelmaansa. Saipa Tappajahai kolme Oscariakin. Tappajahaita on muokattu melko paljon Peter Benchleyn alkuperäisromaanista, mutta hieno leffa tämä silti on. On Tappajahaille tehty kolme jatko-osaakin, mutta ne ovat paljon kehnompia tapauksia kuin tämä.
Myös näyttelijät tekevät osansa hyvin. Roy Scheider tekee hyvää työtä Amityn poliisipäällikkönä. Hänen uraansa ei tämä leffa kylläkään auttanut. Mies on esiintynyt jatkuvasti b-luokan filmeissä. Robert Shaw on todella hupaisa tyyppi Quintin roolissa. Richard Dreyfuss tekee myös hyvää työtä. Hänen uransa on kyllä tämän jälkeen sujunut vaihtelevalla menestyksellä.
Pisteet:
Arvosteltu: 20.12.2005
Katsottu: Kotona
Steven Spielbergin ohjaamassa klassikossa seurataan kesän turistituloista elantonsa saavan pikkukylän arkea. Idyllin rikkoo ihmislihan makuun päässyt tappokone, joka tunnetaan myös valkohain nimellä. Kylän uunituore sheriffi on jo viemässä uintikieltoja rannoille, mutta pormestarin ahneus muuttaa suunnitelmat. Turisteilta on saatava rahat, vaikka sitten henki menisi.
Kyseinen elokuva on todellinen klassikko, vaikkakin ajan hammas on jo hiukan päässyt nirhaisemaan paketin pintaa. Haihin on kuitenkin saatu puhallettua sen verran energiaa, että kyllä se edelleenkin porskuttaa eteenpäin.
Näyttelijät ovat täysin asiansa osaavia ja kuvauspuoli on jo tuolloin ollut Spielbergillä tiukasti hyppysissä. Elokuvassa ei sorruta jatkuvaan veren vuodatukseen, vaan juonta ja henkilöhahmoja onnistutaan syventämään. Ihmisen ikuinen ahneus tulee mielestäni hyvin esille ja se pistää toki ajattelemaan.
Elokuvaan on päässyt luikahtamaan pari turhankin pitkää suvantokohtaa, mutta ne toimivat samalla hengähdystaukoina katsojalle. Kaikenkaikkiaan Tappajahai on yksi korea sulka Steven Spielbergin hattuun.
nimimerkki: Vega
Pisteet:
Arvosteltu: 06.09.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Vega
Vieras
Pieni aurinkoinen ja iloinen kylä amerikan mailla. Tässä kylässä alkaa juuri kesä ja tietenkin lomakausi. Sääkin on mitä mainioin. Kylän asukkaat ryntäävät uimarannnoille, mutta pian rynnistävät pois. Syyksi paljastuu iso haikala joka käyttää ihmistä ravinnokseen poikkeuksellisen usein.
Kylän poliisi Martin Brody (Roy Scheider) ryhtyy tutkimaan tapausta haitutukija Matt Hooperin (Richard Dreyfuss) kanssa. Hai paljastuukin jättimäiseksi vonkaleeksi, joka on todella perso lihan perään. Ja pian alkaakin tulla lisää ruumiita hain toimesta. Martin ja Matt ryhtyvät metsästämään haita metsästäjä Quintin (Robert Shaw) kera ja koko kolmikko lähtee isolla veneellä haita saalistamaan.
Tappajahai on niitä lapsuuden suosikkielokuviani ja toki se toimii mainiosti vieläkin. Enää se ei tee sitä samaa vaikutusta uimiseen kuin ennen sillä tämä onkin hiukan vanhentunut jos vertaa nykyiseen leffatarjontaan. Mutta Tappajahai on todellinen klassikko ja se kestää vielä seuraavat vuosikymmenet.
Steven Spielberg ohjaa hyvin kuten tuttua ja näyttelijäsuoritukset mainioita. Elokuva ei keskity shokkitehosteiden näyttämiseen vaan tunnelmaan, mikä on todella hyvä ratkaisu. John Williamsin tunnusteema on varmasti kaikille tuttu ja se jää vuosiksi soimaan päähän.
Tappajahai on elokuva, joka jokaisen leffadiggarin pitää nähdä ja kokea. Tappajahai sai myös kolme jatko-osaa, mutta Spielberg ei ohjannut enää niitä ja hyvä niin. Ne olivatkin aika kuonaa kolmosesta eteenpäin. Kakkonen oli katsottava mutta kolmonen ja nelonen täyttä roskaa.
nimimerkki: Mask
Pisteet:
Arvosteltu: 19.06.2004
Katsottu: VHS
Nuori nainen katoaa öisellä uintireissullaan. Aamulla naisen ruumiin jäännökset löytyvät rannalta. Kuolinsyyksi todetaan hain hyökkäys. Mutta koska kaupunki jossa tämä kaikki tapahtuu, on pieni ja riippuvainen kesäturisteistaan jotka tulevat uimaan, pormestari haluaa unohtaa tapahtuneen. Hän kieltää poliisipäällikköä sulkemasta rantoja, ja viralliseksi teoriaksi vaihdetaan se, että nainen olisi silpoutunut kalastusveneen potkuriin. Pian lisää ihmisiä kuitenkin kuolee, ja hai on kaikkien tiedossa. Se täytyy eliminoida... Hain perään pienellä Orca veneellä lähtevät kalastaja Quint, poliisipäällikkö Brody ja haitutkija Hooper.
Elokuva on tehty ammattitaidolla sekä innolla, ja se näkyy. Erikoisjulkaisu VHS:ltä löytyy kommenttiraita, jossa tekijöitä haastatellaan. SiitäKIN käy ilmi millaisella itseluottamuksella ja ilolla Jaws tehtiin.
Näyttelijät ovat hyviä, ohjaus on hyvää, ja musiikki mahtavaa. Kaikenlisäksi elokuva on jännittävä aina silloin kun haita ei näy. Kun se näkyy, niin saa nauraa.
Kaikinpuolin Tappajahai on hyvä elokuva. Siinä on jännitystä, se on hyvin tehty, siinä on campia, siitä ei löydy juuri mitään turhaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Aikanaan pläjäys aiheutti kauhean joukkohysterian jenkeissä, ja kaikkea uivaa ammuttiin ja räjäyteltiin. Kulttileffan saavuttama menestys poiki tietenkin kolme jatko-osaa, mutta ne ovat mitä ovat...
Suosittelen myös ennen elokuvaa kirjoitettua kirjaa Tappajahai, johon tämä elokuva perustuu. Ko. kirjan on kirjoittanut Peter Benchley.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2003
Katsottu: VHS
Hai rupeaa terrorisoimaan pienen kylän asukkeja. Kolme miestä: poliisi Martin Brody (Roy Scheider), metsästäjä Quint (Robert Shaw) ja haitutukija Matt Hooper (Richard Dreyfuss) saavat kunnian lähteä merelle metsästämään sen.
Tappajahai on yksi Steven Spielbergin kuuluisemmista leffoista, mutta ei ainakaan minun mielestäni paras. Tappajahai on kyllä hyvä leffa ja klassikko. Itsekin pidin tästä, mutta leffa olisi silti kaivannut hieman enemmän toimintaa. Haikaloja olisi saanut olla vähän enemmän, mutta sitten olisi varmasti ollut kyseessä pelkkä tusinaleffa. Minusta Tappajahai on jo vähän vanhentunut, mutta silti leffa jaksaa iskeä vieläkin. Tämän jälkeen ei Spielbergiltä huonoja ole tullutkaan.
Jatko-osiakin tälle on tullut, mutta Spielbeg ei niitä ohjannut. Niitä en itse ole (vielä) nähnyt, mutta luulisin niiden olevan tätä paljon huonompia, niin kuin jako-osat yleensäkin ovat. Renny Harlinkin ohjasi oman haileffan Deep Blue Sean, mutta se on tähän verratuna aivan surkea.
Spielbergin ohjaus on loistavaa, niin kuin aina. Minuun leffa ei tehnyt erittäin suurta vaikutusta, mutta silti tämä on ehdottomasti hyvä leffa. Kyllähän tämän näkeminen kuuluu yleissivistykseen ja ne jotka eivät tätä ole nähneet, niin mars videovuokraamoon.
nimimerkki: Thoke
Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2003
Katsottu: DVD
