Kaikki ovat joskus kuulleet Tappajahaista. Ai mistä? Ja lähes kaikki ovat myös nähneet sen. Élokuvamaailma sisältää monia sellaisia klassikkoelokuvia, jotka ovat tunnettuja myös ”tavallisten” ihmisten keskuudessa. Siis mienaan sellaisia, jotka eivät liiemmin harrasta elokuvia vapaa-aikanaan, vaan ovat ns. sunnuntaikatselijoita ja omistavat ehkäpä juuri ja juuri 15 DVD:tä. Ja nimenomaan Tappajahai on yksi tämmöinen klassikoelokuva. Olipa sitten mitä mieltä elokuvan hyvyydestä tahansa, niin jokaisen on pakko myöntää, että tuo edellämainitsemani fakta on aivan totta. Mitä sitten tulee omiin lähtökohtiini tähän elokuvaan, niin ensimmäistä kertaa näin itse sen vasta viime syksynä, kun tuli kaupasta ostettua tuo 30-vuotis juhlaversio. Ja ai että, kun kolahti. Sen jälkeen olen sen pari kertaa telkasta nähnyt ja nyt sitten päätin, että on vihdoin aika kirjoittaa rainasta arvostelu.
Kaikki on kuin pienessä paratiisissa Amityn lomasaarella: aurinko paistaa päivästä toiseen, ilma on helteinen, uimavedet ovat ihanan lämpöisiä ja ranta on hyvässä kunnossa. Mutta sitten tapahtuu jotain täysin käsittämätöntä ja ennen kaikkea odottamatonta… hai käy erään nuoren kimpuun! Ruumis löydetään seuraavana päivänä ja siitäkös kohu leviää. Kun poliisipäällikö Martin Brody (Roy Scheider) saa kuulla surmasta, on hän lähes heti varma asiasta, vaikka mitään todisteita nuoren kuolemasta ei olekaan: hai tuli ja puri hänet kuoliaaksi. Brody huolestuu asiasta todella ja yrittää selvittää sitä pormestarille (Murray Hamilton), mutta pormestari pysyy lujana. Kuka hullu menisi ja sulkisi rannan uimareilta kaikista otollisempaan aikaan vuodesta?! Lomailijoita riittää mielin määrin ja rannan sulkeminenhan tarkoittaisi suuria taloudellisia tappioita lomasaarelle. Eikä hain olemassa olosta ole saatu edes varmuutta. Mutta poliisipäällikkö ei hevillä luovuta: jos ei saada mistään tukea! , täytyy hoitaa hommat itse. Hän ottaa tehtäväkseen pyydystää hain. Aivan yksin häne ei kuitenkaan hommaan ryhdy. Hän saa avukseen haipyydystäjän Quintin (Robert Shaw) ja haitutkijan Matt Hooperin (Richard Dreyfuss).
Steven Spielberg on kuulunut todella pitkään suosikkiohjaajiini ja kuuluu ehdottomasti top 5-listalle. Hän on tehnyt monia todella hyviä elokuvia (joita kaikkia en ole vielä edes nähnyt), mutta valehtelematta ja yhtään liiottelematta, ei ole väärin väittää, että Tappajahai olisi hänen parhaimpia elokuviaan. Ja olihan se sentään juuri se leffa, joka sai hänet huipulle ja suuren yleisön tietoisuuteen. Eli siis ohjaus on kunnossa, mutta niin on myös näytteleminen. Roy Scheider etenkin vakuuttaa poliisipäällikkönä. Ja ennenkaikkea se musiikki. John Williamsin maagiset sävelet luovat yhden elokuvahistorian yksinkertaisimmista, mutta samalla karmivimmista ja toimivimmista tunnusmusiikeista. Ilman musiikkeja tämä leffa todellakin olisi osittain raakile.
Tappajahai on yksi elokuvahistorian realistisimmista kauhuelokuvista, eikä se sinänsä ole erityisen pelottava, mutta jännittävä se totta vie on! Ja aivan alusta loppuun. Ei elokuva nyt erityisen pitkäkään ole, mutta silti kaksi tuntia tuntuu menevän vähän liiankin nopeasti siivillä. Hattua täytyy nostaa siis aivan aiheesta. Tappajahai on totisesti kaikkien aikojen legendaarisimpia elokuvia ikinä ja Spielbergin parhaita ohjauksia koskaan. Se tullaan totisesti muistamaan vielä todella pitkään, siitä voisin pistää vaikka DVD-soittimeni pantiksi.
Suosittelen tappajahaita aivan kaikille ja vielä erittäin lämpimästi. Paitsi tietenkin perheen pienimmille.
nimimerkki: Tolppanen
