Taksikuski (1976)
- Alkuperäinen nimi:
- Taxi Driver
- Tuotantovuosi:
- 1976
- Ohjaajat:
- Martin Scorsese
- Käsikirjoittajat:
- Paul Schrader
- Pääosissa:
- Albert Brooks, Cybill Shepherd, Harvey Keitel, Jodie Foster, Leonard Harris, Peter Boyle, Robert De Niro
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 113 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (9): 
Pikatuomiot (433): 
Oma pikatuomio
Alunperin Paul Schraderin kynäilemästä käsikirjoituksesta valmistunut Taksikuski (1976) on Martin Scorsesen filmografiassa järjestyksessä seitsemäs pitkä elokuva, ja on ehkäpä Scorsesen kuuluisimpia tapauksia yhdessä Sudenpesän(1973) kanssa. Taksikuski saikin aikanaan lämpimän vastaanoton, ja sai peräti neljä Oscar-ehdokkuutta. Elokuva jäi kuitenkin voitotta. Silti leffa on edelleen hyvin puhutteleva ja onnistunut kuvaus nyky-yhteiskunnan raadollisuudesta.
Elokuva kertoo Travis Bicklestä, unettomuudesta kärsivästä taksikuskista, joka yöt läpeensä ajettuaan ja nähtyään kadulla pyörivän saastan ja vääryyden, päättää tehdä asialle jotakin. Hän haluaa "puhdistaa" maailman sen roskasta.
Elokuvan silmään pistävin (ja kekseliäin) seikka on musiikin käyttö. Edellä onkin mainittu jo musiikin ja saastaisten kaupunkikuvien ironisesta yhteydestä, mutta se on elokuvassa etenkin sanoman kannalta ehdottoman tärkeä seikka huomata. Elokuvan näyttämä saasta on monille tuttua uutisista ja yleensäkin TV:stä: prostituoituja, ilkivaltaa ja muuta rikollisuutta. Travis näkee kaiken tämän taksinsa lasin takaa, niin myös katsoja.
Travis on täydellinen malli ideaalisesta yhteiskunnan vihaajasta. Hän on pohjimmiltaan onneton, mutta ei varsinaisesti tiedosta sitä. Tästä syystä hän ei pysty nukkumaan. Hänen on toisaalta vaikea löytää oikeaa paikkaa itselleen, ja näin hän osittain alitajuisesti harhailee etsien omaa paikkaansa.
Travis ihastuu vaalitoimiston kauniiseen tyttöön, Betsyyn. Suhde alkaa kyllä lupaavasti, mutta vesittyy miltei heti heidän käydessä elokuvateatterissa, jolloin Travisin kieroutuneempi puoli leffamausta tulee esiin.
Travisilla on yritystä löytää mielitiettyään, mutta epäonnistuu siinä. Pian hän tapaa toisen naisen, 12-vuotiaan prostituoidun Irenen. Hän ei tunne tyttöön vetoa, mutta haluaa pelastaa hänet kadulta. Jo ensimmäisellä katselukerralla saatoin itse huomata päähenkilössä taantumusta: Betsy hylkäsi hänet aiemmin, ja nyt Travis haluaa luoda alitajuisesti entistä vahvemman siteen Ireneen, nuoreen prostituoituun, joka on päähenkilöä selvästi nuorempi. Suhde on kuitenkin puhdas ja vilpitön, ainakin tällainen viesti pyritään välittämään katsojalle. Katsojaa ei siis kohauteta vanhemman miehen ja nuoren tytön välisellä rakkaussuhteella, vaan puhtaalla, vilpittömällä suhteella.
Elokuvan hienoimpiin puoliin kuuluukin sen psykologinen tulkittavuus, ja sen käyttökelpoisuus nykyajan tapahtumiin. Esimerkiksi Travisin kokema sisäinen kapina järjestelmää kohtaa on miltei samanlainen ajattelutapa, jota tavattiin kuuluisilla nykytapahtumilla Suomessakin.
Toisaalta elokuvassa näkyy myös se, kuinka helposti aseita on loppuen lopuksi hankkia. Tosi-elämässähän kuuluisat kouluammuskelijamme saivat aseena yhtä helposti kuten Travis.
On myös hyvä huomata elokuvassa toisaalta hillitty, mutta toisaalta hyvin luova kameran käyttö. Liikkeet ovat usein hyvin tasomaisia, mutta välillä voi havaita mukavana yksityiskohtana ylöspäin kiertävän liikkeen, jota käytetään usein henkilöiden dialogissa kasvoja tarkemmin kuvattaessa. Tämä tuntuu aikakauden valtavirran elokuviin nähden hyvin epätavalliselta ja jopa välillä visionäristiseltä. Myös muita hyviä kuvakulmia on löydetty.
Leffa onnistuu olemaan monitasoinen, ja enemmän ajattelevat ihmiset saavatkin siitä oman leikkikentän itselleen tulkintoihinsa. Tarinaa voi käsitellä niin psykologisesti kuin yhteiskunnallisesti.... Tai vaikka ihan mustanhuumorin kannalta.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.10.2008
Katsottu: Kotona
Katsoin tämän mestariteoksen juuri kolmatta kertaa. Taksikuski on niitä elokuvia, jotka eivät avaudu täysin ensimmäisellä katsomisella. Kolmas katsomiskerta sai minut ainakin uskomaan Taksikuskin nimeen entistäkin voimakkaammin. Ja juuri, kun olin täällä ehtinyt kehua Raging Bullia ja Casinoa paremmiksi kuin Taksikuski. Unohtakaa mitä sanoin silloin, sillä Taksikuski on kuin onkin parempi. Kolmas katsomiskerta sai minut myös huomaamaan, että Taksikuski on likimain samalla tasolla kuin GoodFellas (jota olen aina pitänyt Scorsesen parhaana leffana).
Travis Bickle (Robert De Niro) viettää tappavan tylsää elämää, ja ei saa yöllä nukuttua. (Samoin kuten Jack Fight Clubissa, joka on saanut Taksikuskita paljon vaikutteita monella tavalla.) Travis käy öisin katsomassa pornoa paikallisessa pelkästään X-Rated -elokuvia näyttävässä teatterissa. Kun tämäkään ei auta univaikeuksiin, Travis päättää ryhtyä ajamaan taksia yön pimeinä tunteina. Kaikki, mitä hän näkee kadulla - prostituoidut, narkkarit, rikolliset, kerjäläiset, sutenöörit, jne. vaikuttavat häneen kovasti, ja hän päättää tehdä asialle vielä jotain.
Taksikuski provosoi yhteiskunnan mallia täysin häpeilemättömästi. Kukaan ei hoida kaikkea mätää pois kadulta, joten Travis päättää otta hommat haltuunsa. Kun Travis saa kyytiinsä senaattori Charles Palantinen, hän ehdottaa paskan siivous hommia hänelle, mutta puheistaan huolimatta Palantine ei tee asialle mitään. Miten voi olla jonkun kaupungin asiat tällä tavalla?
Robert De Niro vetää kerrassaan loistavan roolin yksinäisenä ja elämäänsä kyllästyneensä taksikuskina. Kun Travis mumisee peilin edessä "You Talkin' To Me?" -kysymystä edestakaisin, ei voi kuin ihmetellä miehen näyttelykykyjä. Todella legendaarinen kohtaus. Jodie Fosterin rooli 12,5-vuotiaana prostituoituna on mielestäni naisen uran paras rooli. Vaikka Foster saikin parhaan naispääosan Oscarin Uhrilampaista, silti sekään rooli ei ollut niin hyvä kuin Iris. Eräs lempinäyttelijöistäni, Harvey Keitel, vetää myös hyvän roolin Sport-nimisenä "Low-Life" -parittajana. Ja Peter Boyle on mahtava (kuten aina) Wizardin roolissa.
Pieni spoilerin poikanen. Travis lahtaa porukkaa koko käytävällisen löytääkseen tiensä Ireksen luokse ja pelastaakseen tämän. Travis istahtaa sohvalle yltä päältä omassa ja muiden veressa, ja poliiseja tuppaa sisään joka paikasta. Travis painaa sormensa vasemmalle ohimolleen ja päästää vähän aikaa aseiden ääniä. Siinä on mielestäni yksi elokuva-historian hienoimmista kohtauksista. Todella ajatuksia herättävä kohtaus.
Kirjoitushetkellä Taksikuski löytyy IMDb:n sijalta 36, minulla se menee viidentoista parhaan, ellei jopa kymmenen parhaan joukkon. Lyhyesti sanottuna Taksikuski on loistava ja ajatuksia herättävä elokuva. Yksi huomion arvoinen asia on myös se, että Taksikuskin lohdutonta tunnelmaa lainattiin paljon myöhemmin muun muassa True Romancessa ja Fight Clubissa. True Romancessa lainattin myös piirakan syönnin ja elokuvan katsomisen yhdistämistä, ja Clarencella on samnalainen takki kuin Travisilla Taksikuskissa.
"Listen, You Fuckers, You Screwheads. Here Is a Man Who Would Not Take It Anymore. A Man Who Stood Up Against the Scum, the Cunts, the Dogs, the Filth, the Shit. Here Is Someone Who Stood Up. Here Is..."
nimimerkki: The Wolf
Pisteet:
Arvosteltu: 16.02.2006
Katsottu: DVD
Elokuvien ikimuistoisimpia repliikkejä tai kohtauksia listattaessa Martin Scorsesen ohjaaman Taksikuskin peilikohtaus löytyy aina kärjestä. Ja täytyyhän se myöntää, että Robert De Niro varastaa shown peilin edessä mutisevana yksinäisenä taksikuskina.
Unettomuuden riivaamat ihmiset ovat elokuvissa lähes poikkeuksetta kiinnostavia. Näin on myös Taksikuskin kohdalla. Travis Bicklen maailmankatsomus unettomuuden keskellä on vähintäänkin ristiriitainen, ja De Niro repii roolihahmostaan kaiken irti. New Yorkin yöelämän kurjuutta tarkastelevan Bicklen eristyneessä elämässä ovat myös upea vaalitoimiston nainen Betsy (Cybill Shepherd kauneimmillaan), taksiin eksyvä 12-vuotias maksullinen tyttö Easy aka Iris (Jodie Foster) sekä rasvalettinen parittaja Sport (Harvey Keitel). Jo 14-vuotiaana vuosia leffa-alalla vaikuttanut Foster on hyvä, vaikka ei kovin isoon osaan taikka supervauhtiin pääsekään. Sama koskee myös Keiteliä. Shepherd kerää hänkin pojoja vähäeleisenä vaalitoimiston kaunottarena, eikä vähiten lumoavien silmiensä ansiosta…
Taksikuski on monessa suhteessa loistava elokuva. Häiritseviä tekijöitä ovat melko mitäänsanomaton äänimaailma ja lopulta hienojen osasummien yhteenlaskeminen. Kaikesta loistavuudesta huolimatta tyhjiä hetkiä piisaa kahden tunnin koitoksessa kuin spurkuja New Yorkin rosoisilla kulmilla.
Ei ole hankalaa väittää David Fincherin saaneen inspiraatiota Taksikuskin lohduttomuudesta loistokkaaseeen Fight Clubiinsa, mutta oikeastaan Fight Clubissa kaikki vastaava tuska maalataan 23-vuotta vanhempaa sukulaista paremmin. Eli käsikirjoitus voisi olla vielä voimakkaampi ja meno intensiivisempää, mutta näinkin Taksikuski on legenda. Unohtumattomia quoteja leffassa piisaa: ”työstä tulee samanlaista mitä mies on.” – repla muistuttaa ikävästi Scorsesen viimeaikojen uudistumiskyvyttömyydestä ja pienestä paikallaan junnaamisesta.
”Kaikki ovat kusessa. Enemmän tai vähemmän.” – kommentti sen sijaan on yksi leffan peruspilareista. De Niro hoitaa sen, että Bickel on se, joka on ureassa kokonaan. Avuttomana kuin konservatiivi modernissa maailmassa.
Pisteet:
Arvosteltu: 26.10.2004
Katsottu: DVD
Travis Bickle (De Niro) on sotaveteraani. Hän ei saa unta ja ajelehtii pitkin New Yorkia. Hän päättelee, että sitä voisi ajelehtia ja tienata samalla. Niin hän rupeaa ajamaan taksia ja samalla pääsee näkemään ihmiskunnan koko kirjon monipuolisuudessaan. Eräänä iltana hän huomaa lapsiprostituoidun, Irisin (Foster), jonka näkeminen laukaisee hänessä tarpeen tehdä jotain. Hän varustautuu ja valmentautuu ristiretkeen ja toteuttaa sen. Lopussa hän on sankari.
Taksikuski on loistava elokuva. Huolimatta siitä, että koko elokuva kuvataan Travisin subjektiivisesta ja joskun väärästä näkökulmasta, se koskettaa syvästi. On helppo huomata modernin vanhanaikaisen miehen ahdistava yksinäisyys kaupungissa, missä on kirjaimellisesti lukemattomia moderneja ihmisiä, mutta ei yhtään ystävää. Tämän tosiasian tajuaminen kuvataan terävästi ja Travisin psyyke ja itsetunto saa taas ankaran kolaisun. Kuitenkin Irisin huomaaminen saa hänet pois ajattelemasta omaa kurjuutta ja avaa silmät ulkoiseen maailmaan, missä on oikaistavia asioita.
Scorsesen ohjaamana De Niron esittämä Bickle on niin perusjannu kuin olla voi. Hänet olisi voitu kuvata ilman "virallista" nimeä silkkana tyyppinä. Jodie Foster tekee vahvan suorituksen lapsena, joka on joutunut aikuisten maailmaan ja ei edes ole huomannut sitä ennen kuin vastuullinen aikuinen toimii epäitsekkäästi ja oman terveytensä vaarantaen hänen hyväkseen. Travisin lyhyen ja epäonnisen suhteen vastapuoli Betsy (Shepherd) on juuri sopivan kaunis ja etäinen ollakseen epöonninen tapaus Travisin kannalta. Kaikista inhottavin hahmo on Harvey Keitelin esittämä niljainen parittaja Sport, jonka tempauksia on vaikea käsittää. Onneksi hänet kuitenkin tapetaan ja tuskallisesti. Travisin työtovereiden keskinäinen ystävyys ei kiinnosta Travisia.
Paul Schraderin käsikirjoitus antaa käytännössä jokaiselle hahmolle aikaa puhua ja esittää oma näkökanta, johon taksi sopii mainiosti. Piipahtaahan itse takapiru Scorsese lyhyessä roolissa, mikä onnistuu pelottamaan paitsi Travisin myös katsojan. Dick Smithin luomat (vähäiset) meikkitehosteet toimivat kuin valettu ja veri roiskuu.
Kaikkien näiden hahmojen, miljöiden ja tarinoiden keskellä on kuitenkin yksinäinen mies, joka tekee hyvän teon epäitsekkäästi ja sen tehtyään kokee olevansa parempi. Ihmiskunnan parantaminen ei ole pelkkää politiikkaa, vaan myös tavallisen tallaajan tekoja jonkin päämäärän hyväksi.
Loistava elokuva, jonka voima ei johdu vain De Nirosta, vaan myös loistavasta käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja muiden näyttelijöiden ponnisteluista.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2004
Katsottu: VHS
Martin Scorsese + Robert De Niro = hieno elokuva. Tuota legendaarista yhtälöä on sovellettu elokuvissa Mean Streets; Taxi Driver; New York, New York; Raging Bull; King of Comedy; Goodfellas; Cape Fear ja Casino. Kyseinen yhtälöhän tunnetusti toimii vallan mainiosti. Taksikuski erottuu tuosta joukosta olemalla Martin Scorsesen paras, Robert De Niron paras, sekä kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvauksista.
Travis Bickle (Robert De Niro) on 26-vuotias yksinäinen mies, jonka elämässä ei oikein ole minkäänlaista sisältöä eikä päämäärää. Hän ei saa öisin nukutuksi, joten hän kuluttaa aikansa ajelemalla pitkin New Yorkin saastaisia katuja, tai käymällä pornoelokuvissa. Niinpä hän hakee vähän muutosta elämäänsä ja ryhtyy kuljettamaan ihmisiä paikasta toiseen taksikuskin työssä. Eräänä kirkkaana päivänä hän tapaa kauniin Betsyn (Cybill Shepherd), johon hän tuntee välittömästi maagista vetovoimaa. He käyvät kahvilla ja juttelevat mukavia ja päättääpä Travis pyytää Betsyä elokuviinkin. Suhde on kuitenkin loppu ennen kuin se edes pääsi alkuun, kun elokuva, johon Travis pyysi ystävätärtään, paljastuukin pornoelokuvaksi. Travis ajautuu jälleen onnettomana ja yksinäisenä, kurjan ja likaisen kaupungin keskelle yksinäisyyden kuiluun. Pian Travisin silmät avautuvat ja maailmankäsitys heittää kuperkeikkaa, kun hän tutustuu lapsiprostituoidun, 12-vuotiaan Iriksen (Jodie Foster). Hän päättää ottaa itseään niskasta kiinni, ja tehdä kerrankin elämässään jotain hyvää ja oikeutettua: vetämään Iriksen irti noista kuvottavista kuvioista keinolla tai toisella. Hän alkaa kuntoilemaan, harjoittelemaan ammuntaa ja testaamaan sosiaalista uskottavuutta sekä peilin edessä että kadulla.
Koskettava klassikkoelokuva, joka on vähintäänkin maineensa veroinen täydellisyys. Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, äänitys ja näyttely ovat kaikki huippuluokkaa. Taksikuskin voi katsoa aina tasaisin väliajoin ja myös siksi se on niin viehättävä, koska siitä paljastuu aina uusia aspekteja. Elokuva on kerrottu päiväkirjaa kirjoittavan Travisin näkökulmasta; New York on kuvattu saastaiseksi ja epämiellyttäväksi paikaksi. Kun aurinko laskee ja antaa tietä yölle, ihmisten pohjasakka valuu kaduille täyttäen nämä omalla löyhkällään. Tätä teemaa Scorsese onkin jatkanut hieman samantyylisessä elokuvassa Bringing Out The Dead, tosin valovuoden päässä olevin lopputuloksin.
Travis on puheissaan suorasanainen, hieman sivistymätön, sympaattinen, hyvää tarkoittava ja omalaatuinen persoona, jonka ajatuksiin on välillä hieman vaikea päästä sisälle. Hän heittää kulahtaneita inside-vitsejä, joita kukaan muu ei voi ymmärtää, vakuuttaa pimennossa oleville vanhemmille kunniallisesta - mutta salaisesta - työstään ja elää vailla todellista ystävää. Hän ei ole mikään ennalta arvattava henkilöhahmo, vaan onnistuu yllättämään katsojan läpi elokuvan. Travis Bickle on yksinäinen henkilö, jota kohtaan katsoja väistämättäkin tuntee sääliä. Pala nousee kurkkuun useampaankin otteeseen. Hän ei ole cool; pikemminkin anti-cool, jos niin voisi sanoa.
Musiikkipuoli toimii hienosti koko elokuvan ajan ja varsinkin tunnari löi itsensä läpi ainakin minun sydämeen. Kamerakuvakulmat on hoidettu tyylikkäästi ja huolella. Hieno väriskaala, vaikka valtaosa elokuvasta tapahtuukin yöllä. Sensuurin takia värit muuttuvat loppupuolella hieman sumeaksi.
Näyttelysuoritukset ovat sulaa rautaa. "Bobby" De Niro puhkuu karismaa ja intoa; vetää ehkä uransa parhaimman suorituksen. De Niron rinnalle voisi Fosterin sijaan nostaa niin ikään loistavan Cybill Shepherdin. De Niron ja Shepherdin välillä on todellista sähköä, ja olisinkin suonut parhaan sivuosanäyttelijättären Oscar-ehdokkuuden mieluummin hänelle kuin Fosterille, lainkaan tätä väheksymättä. Myös liuhulettinen Harvey Keitel näyttelee vakuuttavasti pikkuroolissa kuvottavana parittajana. Itse takapiru Martin Scorsese esiintyy eräässä kohtauksessa pimahtaneena taksiasiakkaana.
Omalta U.K. lätyltä löytyy 70 min. pituinen mielenkiintoinen dokumentti, valokuvagalleria, filmografioita, alkuperäiskäsikirjoitus, storyboardeja, mainostusmateriaalia ja traileri. Ääni valitettavasti tulee vain raakelisti stereona, mutta eipä tuo ainakaan minua liiemmin haitannut. Ansiokkaan määrän ekstramateriaalia sisältävä Taksikuski on elokuvasta pitävälle ehdottomasti pakkohankinta.
Loppuun kiperä kysymys, johon itse en ainakaan osaisi vastata: Voiko elokuva enää tästä paljon paremmaksi muuttua...?
nimimerkki: Low Rider
Pisteet:
Arvosteltu: 27.06.2004
Katsottu: DVD
Martin Scorsese on saanut paljon aikaan elokuva-alalla. Muuan muassa klassikot Casino, Mafiaveljet, Cape Fear ja Kuin raivo härkä ovat Scorsesen uran todellisia merkkipaaluja. Taksikuski on kaikista näkemistäni Scorseseistä vaikuttavin, ehkä jopa paras. Taksikuskista vaikutteita on selvästikin saanut mm. David Fincherin mestariteos, tyylikäs Fight Club.
Kun taksikuski (De Niro) ei saa yöllä nukutuksi, hankkii hän itselleen yötyön. Homma taksilla ajamista yöllä, jolloin kaikki sonta kokoontuu kaduille. Huorat, narkkarit... Jokaisen työpäivän(-yön) jälkeen hän saa pestä takapenkiltä sellaista valkoista tavaraa, hyvin epämiellyttävää. Pornoleffassakin tulee käytyä, ja vie hän myös uuden ihastuksensa sinne. Tyttö ei satu pitämään sellaisesta, joten juttu menee pilalle. Todellisen heräämisen hän kokee vasta nähdessään 12-vuotiaan prostituoidun (Foster). Ei enää kehoni saastuttamista, ajattelee taksikuskimme ja ryhtyy toimiin...
De Niro on teki Taksikuskissa todellisen läpimurtonsa. Mies on täydellisen uskottava kajahtaneen taksikuskin roolissa. Scorsese ohjaa hienosti urbaanissa ympäristössä, joka on kuin hullu viidakko täynnä kaikenlaista saastaa. Suurkaupunkia kuvataan pessimistisellä tavalla, mutta ikinä en ole taksia ajanut New Yorkissa keskellä yötä, joten paha lähteä sanomaan, millaista siellä oikeasti on. Tuskin ainakaan kovin kaukana todellisuudesta ollaan. Mahtuuhan tuon New Yorkin kokoiseen kaupunkiin vaikka millä mitalla hulluja. Taksikuskille urbaani elämäntapa on kirous, joka saa yliotteen ihmisistä. Se on välinpitämättömyyttä, ahneutta ja itsekkyyttä, joka johtaa ainoastaan kaaokseen. Sen Scorsese todistaa tässä kuolemattomassa klassikossaan, joka ei ole menettänyt tehoaan ajan saatossa sitten tippaakaan. Taksikuski vain paranee vanhetessaan, kuin hyvä viini. Pahaa sanottavaa ei tällä kertaa taida löytyä, vaikka hakemalla hakisin.
Jos et ole vielä tutustunut Taksikuskiin, on se DVD:nä parempi kuin hyvä ostos. Extroja piisaa, ja kuvan- ja äänenlaatukin tekevät oikeutta yhdelle elokuvan historian merkittävimmistä elokuvista, jonka näkeminen kuuluu lähes yleissivistykseen.
nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 02.06.2004
Katsottu: DVD
Tässäpä on elokuva, jonka katsomista olen odottanut jo pitkään kun suurinpiirtein kaikki mitä olin tästä kuullut oli pelkästään positiivista. Yleensä tällainen asetelma voi olla erittäin tuhoisa katselunautinnon kannalta kun odotukset ovat usein liian korkealla, josta seuraa, että hyväkin leffa lässähtää tavallaan pannukakuksi suurten odotusten alla. tuollaista ajattelutapaa tulisi siis välttää ja katsoa leffat ilman mitään erityisen suuria odotuksia, mutta aika harva meistä siihen loppujen lopuksi pystyy. Taksikuski oli kuitenkin niitä harvoja elokuvia, jotka ylittivät odotukseni. Niin upea se oli että veti ihan hiljaiseksi ja seuraavat pari tuntia leffan jälkeen päässä pyöri ajatuksia tämän teeman ympäriltä.
Robert De Niro (kenties sittenkin mittavan uransa parhain rooli?) esittää entistä merijalkaväen sotilasta Travis Bickleä, joka ei saa yöllä nukuttua ja koska hänellä on muutenkin tapana ajella autollaan ympäri kaupunkia niin miksei sitten tienaisia sillä hieman rahaakin. Hän ei juuri valikoi asiakkaitaa vaan kaikki kelpaavat ja ihan minne tahansa ajetaan kaupunginosasta riippumatta. Tästä seuraakin, että hän näkee ympärillään jos minkälaista ihmistä erilaisine kohtaloineen. Hän näkee vain ympärillään saastaa, joka pitäisi huuhtoa viemäriin, mutta sitä "sadetta", joka sen tekisi ei ikinä tule ja Travis päättää itse aloittaa yksinäisen ristiretkensä kaikkea tätä roskaa vastaan. Kasvot tälle taistelulle antaa Jodie Fosterin esittämä 12,5-vuotias prostituoitu tyttö Iris.
Martin Scorsese on onnistunut melkeinpä täydellisesti kuvaamaan yöllistä kaupunginelämää, sitä nurjaa puolta ja juuri niitä ihmisiä, jotka "ryömivät" ulos koloistaan vain yöllä - tavallinen päiväsaikaan liikkuva ihminen ei heitä näe. Tunnelma on koko elokuvan kestonsa ajan todella realistisen tuntuinen: sumeat neon valot valaisevat hämyisästi kaupunkien katuja, joilla prostituoidut kauppaavat itseään, jotkut tapplevat keskenään, joillakin on kiire jonnekin ym. Kaiken tämän keskellä seisoo Travis, tyynen rauhallinen ja hillitty mies, jonka roolin De Niro tulkitsee erittäin katu-uskottavalla tavalla. Kyseessä on taatusti yksi kaikkien aikojen hienoimmista roolitöistä.
Ne katsojat, jotka odottavat Takskuskilta toimintaa tulevat luultavasti pettymään, koska pääasiassa suurin osa elokuvasta kuvaa Travisin ajelua taksillaan ympäri kaupunkia ja välillä kuullaan hänen omia mietteitään päiväkirjan muodossa. Kyseessä on siis enemmän psykologinen draama, joka rakentaa pala palalta kuvaa Travisin henkisestä hajoamisesta kaiken saastan keskellä ja pyrkii pääsemään mahdollisimman syvälle hänen päänsä sisään. Ja voi Luoja miten upeasti se toimiikin! Kaikki on toteutettu niin hienosti, että kyllästymistä tai kelloon vilkuilemista ei tarvitse tämän leffan aikana harrastaa.
Taksikuski nousi ehdottomasti omalle "Kaikkien Aikojen Parhaat Leffat TOP 10"-listalle! Enpä olisi osannut kuvitellakaan, että tämä voisi olla näin loistava, ihan hiljaiseksi veti kun lopputekstit vyöryivät ruutuun ja oli sellainen tunne, että "nytkö tämä jo loppui, olisi tätä voinut katsella vielä paljon pidempäänkin", ja kuitenkin kesto oli melkein 2 tuntia. Se jo kertoo jotain. Vaikea tästä on etsiä mitään vikaa, ohjaus, käsikirjoitus ja etenkin De Niron ja Fosterin yhteistyö toimivat kuin unelma, unohtamatta tietenkään hienoja sivuhahmoja, joista mainitsemisen ansaitsisi useampikin, mutta Harvey Keitelin esittämä parittaja nimeltään Sport on melkoisen niljakas tapaus.
Taksikuski on likipitäen lähes virheetön elokuva, urbaani mestariteos vailla vertaa.
nimimerkki: Acedia
Pisteet:
Arvosteltu: 03.05.2004
Katsottu: DVD
Taksikuski on kulttiklassikko, joka syöksi suosikkini (enkä ole ainoa) Rober De Niron lopullisesti maailmankartalle upealla suorituksellaan.
Hän esittää Travis Bickleä, Vietnamin veteraania jota sodan arvet vaivaavat niin pahasti että hän hakee yövuoroon taksikuskiksi "univaikeuksien" vuoksi. Yöllisessä New Yorkissa unenomainen Travis vaeltaa unenomaisessa kaupungissa, jossa kaikki yhteiskunnan sonta valuu kadulle: prostituoidut, parittajat, narkkarit, vähemmistöt, hullut, poliitikot... eikä viimeinen ollut vitsi. Travis tapaa Betsyn (Cybill Shepherd) ja menee tämän kanssa treffeille mutta mokaa kaiken ja huomaa myöhemmin hänen olevan samanlainen kylmä ihminen kun muutkin.
Nähtyään tarpeeksi paskaa Travis päättää virittäytyä ja muuttaa itsensä täysin uudeksi ihmiseksi, koston tuhovälineeksi ja legendaarinen, innoittava Amok-juoksu voi alkaa...
Taksikuski on kulttiklassikko yhteiskunnallisista mutta myös ihmisen päänsisäisistä ongelmista (nämä tosin liittyvät tiukasti yhteen). Se on terävä ja synkkä satiirinomainen kuvaus New Yorkin yöllisestä kaaoksesta ja siitä mitä tapahtuu kun väärä tai oikea ihminen suuttuu siihen.
Robert de Niro suorittaa läpimurtotyönsä sairaana Travisinä, joka yrittää puhdistaa yhteiskunnan likaojia omalta osaltaan. Upea suoritus, mutta upean suorituksen hoitaa myös 13-vuotias Jodie Foster nuorena prostituoituna johon Travis tutustuu. Nättiä työtä molemmilta.
Mainita kannattaa myös Harvey Keitel sutenöörinä sekä Cybill Shepherd Betsynä, sekä Leonard Harris poliitikko Palantinena, jonka hahmo osoittautuu tarinan kannalta yllättävän tärkeäksi. Myös maestro itse eli Martin Scorsese piipahtaa pikavisiitillä.
Ja mitä kaikkea Taksikuskista löytyykään? Jumangegga, muistettavia repliikkejä (Ya talkin to me?), hienoa kuvaus-ja leikkaustaidetta, tunnelmallinen musiikki sekä mielenkiintoista hiusmuotia.
Eli et oo tätäkään vielä nähny ja kutsut itteäs leffaharrastajaks? Puhuks sä mulle? Hä? Ei täällä muitakaan näy? Puhutsä mulle...
Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2003
Katsottu: VHS
Travis Bickle kärsii unettomuudesta. Hän asuu yksikseen, eikä oikein tiedä mitä tekisi. Niinpä hän hakeutuu taksikuskiksi. Hän ajaa öisin, ja New Yorkin pahamaineisimmilla alueilla. Joka yö hän tapaa toinen toistaan oudompia ihmehiihtäjiä. Joka yön jälkeen hän saa siivota takapenkiltä verta ym. Sitten hän tapaa Betsyn, ja rakastuu. Tämä suhde kuitenkin päättyy pian ja Travis on taas onneton. Sitten hän tapaa Jodie Fosterin esittämän lapsiprostituoidun, ja tätä myyvän, niljakkaan sutenöörin jota esittää Harvey Keitel. Omassa, hyvinkin psykopaattisessa ja sumuisessa pollassaan Travis päättää lähteä pelastamaan murrosikäisen tyttöparan.
Hän vaihtaa tyyliä hieman, ostaa aseita, ja harjoittelee uskottavaa uhoamista peilin kanssa. Tässä onkin yksi elokuvahistorian parhaista kohtauksista: Travis seisoo peilin edessä ja käy pienen yksityispuhelun läpi: "You talkin' to me? You talkin' to me? When who the hell are you talkin' to? You talkin' to me? There is no anybody else here. You talkin' to me? You are dead."
Kyseessä on ehdottoman kiistattoman loistava elokuva. Yksi lemppareistani. Martin Scorsese ohjaa hienosti, ja nuori Robert DeNiro vetää hulluna mutta sympaattisena Travis Bicklenä elämänsä parhaan roolisuorituksen. Myös nuori ja siloposkinen Harvey Keitel tekee hyvää työtä, kuten myös vielä nuorempi Jodie Foster.
Lyhyesti: Suosittelen kaikille jotka haluavat katsoa erinomaisen trilleri-draama-toiminta elokuvan, ja jotka eivät hätkähdä "pikkuisista" veriroiskeista, ja ahdistavasta psykopaattisuudesta.
P.S: Tämähän on klassikko, minkäs mahdat.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.06.2003
Katsottu: Kotona
