Taksikuski on kulttiklassikko, joka syöksi suosikkini (enkä ole ainoa) Rober De Niron lopullisesti maailmankartalle upealla suorituksellaan.
Hän esittää Travis Bickleä, Vietnamin veteraania jota sodan arvet vaivaavat niin pahasti että hän hakee yövuoroon taksikuskiksi ”univaikeuksien” vuoksi. Yöllisessä New Yorkissa unenomainen Travis vaeltaa unenomaisessa kaupungissa, jossa kaikki yhteiskunnan sonta valuu kadulle: prostituoidut, parittajat, narkkarit, vähemmistöt, hullut, poliitikot… eikä viimeinen ollut vitsi. Travis tapaa Betsyn (Cybill Shepherd) ja menee tämän kanssa treffeille mutta mokaa kaiken ja huomaa myöhemmin hänen olevan samanlainen kylmä ihminen kun muutkin.
Nähtyään tarpeeksi paskaa Travis päättää virittäytyä ja muuttaa itsensä täysin uudeksi ihmiseksi, koston tuhovälineeksi ja legendaarinen, innoittava Amok-juoksu voi alkaa…
Taksikuski on kulttiklassikko yhteiskunnallisista mutta myös ihmisen päänsisäisistä ongelmista (nämä tosin liittyvät tiukasti yhteen). Se on terävä ja synkkä satiirinomainen kuvaus New Yorkin yöllisestä kaaoksesta ja siitä mitä tapahtuu kun väärä tai oikea ihminen suuttuu siihen.
Robert de Niro suorittaa läpimurtotyönsä sairaana Travisinä, joka yrittää puhdistaa yhteiskunnan likaojia omalta osaltaan. Upea suoritus, mutta upean suorituksen hoitaa myös 13-vuotias Jodie Foster nuorena prostituoituna johon Travis tutustuu. Nättiä työtä molemmilta.
Mainita kannattaa myös Harvey Keitel sutenöörinä sekä Cybill Shepherd Betsynä, sekä Leonard Harris poliitikko Palantinena, jonka hahmo osoittautuu tarinan kannalta yllättävän tärkeäksi. Myös maestro itse eli Martin Scorsese piipahtaa pikavisiitillä.
Ja mitä kaikkea Taksikuskista löytyykään? Jumangegga, muistettavia repliikkejä (Ya talkin to me?), hienoa kuvaus-ja leikkaustaidetta, tunnelmallinen musiikki sekä mielenkiintoista hiusmuotia.
Eli et oo tätäkään vielä nähny ja kutsut itteäs leffaharrastajaks? Puhuks sä mulle? Hä? Ei täällä muitakaan näy? Puhutsä mulle…
