Saw (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- James Wan
- Pääosissa:
- Cary Elwes, Danny Glover, Leigh Whannell, Monica Potter
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
- Elokuvasarja:
- Saw, Saw II, Saw III, Saw IV, Saw V
Keskiarvo
Arvostelut (14): 
Pikatuomiot (731):
Oma pikatuomio
Saw kertoo sarjamurhaajaksi nimitetyn Jigsaw:n peleistä, mutta millään korteilla elokuvassa ei pelata, vaan ihmisillä. Jigsaw ei ole murhaaja, vaan hän asettaa ihmisen asemaan, jossa tämän täytyy tehdä jokin suuri uhraus pystyäkseen jatkamaan elämäänsä. Elokuvan alussa kaksi miestä herää kahlittuina huoneesta, johon on piilotettu apukeinoja ja välineitä, joiden avulla hengissä selviäminen on mahdollista. Miehien pitää vain totella sääntöjä ja kaikki selviää, yksinkertaista? Pystyykö ihminen tuohon kaikkeen kiinni kahlittuna ja hämmentyneenä, se onkin sitten toinen juttu.
Mielestäni Saw on huikean hyvä piristys paikalleen jämähtäneiden ja juoneltaan toinen toistaan heikompien kauhuelokuvien keskelle. Elokuvassa on tyyliä ja omaperäisyyttä! Elokuvan käsikirjoittajan James Wannin on todella täytynyt vajota psykopaatin tasolle pystyäkseen keksimään tämän nerokkaan juonikuvion ja keinon ottaa ihmisiä hengiltä. Loppuratkaisu todella iskee puun takaa ja on kaikkea muuta kuin ennalta arvattava. Yllättävin loppuratkaisu mitä olen koskaan nähnyt ja ehkä yllättävin mitä tulen koskaan näkemään.
Leffa ei ole mielestäni millään tavalla pelottava, eikä tule häiritsemään katsojien yöunia. Tällä kertaa -kuten lähes kaikissa kauhuelokuvissa- katsoja ei tule jännäämään pysyvätkö uhrit hengissä elokuvan loppuun asti, vaan katsoja tulee ihailemaan Jigsaw:n hämmentävän hyviä pelejä. Jokainen voi vain itse mielessään miettiä miltä tuntuisi olla itse uhrien asemassa ja kuulla Jigsaw:n karhean äänen sanovan "I wanna play a game".
Näyttelijät eivät ole kovin kummoista luokkaa, mikä on sääli, sillä Saw pystyisi hyvien näyttelijöiden avulla olemaan jotain todella suurta ja elokuvahistoriaan pysyvästi jäävää. Näyttelijöiden heikkous huomioon ottaen elokuva ansaitsee silti täydet viisi tähteä jo pelkän käsikirjoituksen perusteella! Kaikkien(joilla ikä riittää) tulisi katsoa tämä elokuva!
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2008
Katsottu: Kotona
Kaksi miestä herää yksin likaisessa pesuhuoneessa putkiin kahleilla sidottuina. Toinen miehistä on nuori, valokuvaamista harrastava poika ja toinen aviokriisin partaalla piehtaroiva lääkäri. Heidän välissään makaa kolmas mies pää veressä ja ase kädessään. Pian miehet huomaavat olevansa keskellä mitä pirullisinta peliä, jonka päävoittona ei ole sen enempää eikä vähempää kuin elämä - muina mahdollisuuksina ainoastaan kuolema.
Näin alkaa australialaisen James Wanin kehuttu ja hehkutettu esikoisteos Saw (2004). Nerokkuudestaan ja yllätyskäänteistään tunnettu kauhutrilleri oli niin suuri hitti, että on tähän päivään mennessä saanut jo kolme toinen toistaan huonompaa jatko-osaa, ja neljättä jo suunnitellaan. Siinä missä jatko-osat ovat tyytyneet lähinnä kiertämään samaa vanhaa kaavaa pienin muutoksin, on ensimmäinen Saw vuosituhannen alun mielikuvituksettomiin ja kaavamaisiin kauhuelokuviin verraten miellyttävän ovela ja älykäs poikkeus, vaikka ei suinkaan täydellinen teos.
Saw perustaa jännityksensä päähenkilöidensä epätietoisuuteen ja kameran edestä poissa pysyttelevän murhaajan pirullisen älykkäisiin ratkaisuihin tehdä selvää uhreistaan. Brutaaleja "pelejä" näiden päänmenoksi rakenteleva palapelimies on selvä sukulainen David Fincerin Seitsemän -elokuvalle, johon elokuvaa on usein rinnastettu. Vaikutteita Saw onkin tästä klassikosta ammentanut todenteolla karua tyylikkyyttään myöten, mutta samanlaista älykkyyttä Wan ei pysty katsojalleen tarjoamaan. Siinä missä Fincerin elokuva on modernin trillerin merkkiteos loistavasti kirjoitettuine henkilöhahmoineen ja täysin hallittuine käsikirjoituksineen, jää Wanilla elokuvassaan jotain puuttumaan näistä kummastakin.
Henkilöhahmot ovat elokuvassa naiiveja. Tuntuu, kuin kaikki nerokkuus, jota esitellessään elokuva toimii kaikkein parhaiten, olisi säästetty murhaajalle. Tästä johtuen mieleen hiipivä ajatus on, että kukapa noita idiootteja ei voisi huijata! Elokuvasta puuttuu täysin pahalle vastainen voima, joka olisi vähintään yhtä nerokas ja jonka mukana olo tekisi koko hommasta rutkasti mielenkiintoisemman. Tällaisenaan elokuva on jotenkin vääjäämättömän tuntuinen ja toivottomuus tuntuu lähinnä teennäiseltä. Tämä ei sinänsä ole elokuvalle täydellinen kompastuskivi, mutta syö siltä kumminkin tehoa.
Elokuvan näyttelijätyö ei ole huonoa, mutta tarpeeksi kaukana hyvästä ettei sitä ole syytä kehua. Päähenkilökaksikon kemiat toimivat tarpeeksi hyvin, mutta jäävät kipeästi puolitiehen elokuvan alkaessa esitellä pohjustuksia ja takautumia kummankin henkilön - ja jopa murhaajan - pesuhuonetilannetta edeltäneestä historiasta. Tästä ei kuitenkaan ole näyttelijöitä syyttäminen, vaan käsikirjoituksen näkökulmaongelmia: yli puolentunnin subjektiivisen kerronnan jälkeen ei siirtyminen yllättäen kaikkitietävään kerrontaan ole mahdollista saumatta.
Saw’n parasta antia ovat sen visuaalisesti näyttävä ulkoasu ja osin pienestä budjetistakin johtuva groteski realistisuus. Vaikka elokuvan veriefektit ovatkin varsin vähäisiä, on silti luojan kiittäminen, ettei CGI:llä ole minkäänlaista osuutta asiaan. Välillä varsin heppoisetkin juonenkäänteet omalta osaltaan kannattelevat itse tarinaa, mutta pitävät silti mukavasti katsojan hereillä. Juonenkäänteiden huono pohjustaminen estää kuitenkin todelliset WTF-fiilikset ennen todellista loppua, jonka nerokkuutta on ylistetty jo kyllästymiseen asti. Silti täytyy todeta, että tällä kertaa hypetys osuu aivan oikeaan.
Loppujen lopuksi Saw on viihdyttävä kauhutrilleri ja pitää otteessaan nurinoista huolimatta. Tunnelmallisimpina hetkinään se onnistuu värisyttämään ihan mukavasti, joskin tätä tunnetta olisi elokuvassa kaivannut enemmänkin. Nerokas loppu ja kutkuttavat asetelmat huolehtivat siitä, että Saw nousee tusinakauhusta selkeästi omaksi tapauksekseen. Tämä siitäkin huolimatta, että klassikkoa Saw'sta ei saa tekemälläkään ja että se maistuu enemmän vesittyneelle Seitsemän -kopiolle kuin aidolle mestariteokselle. On mukava huomata, etteivät ilkeys ja veri ole enää tabuja 2000-luvun kauhuelokuvissa: Saw on tämän uuden aallon harja, ja siksi omalla tavallaan tärkeä elokuva.
Pisteet:
Arvosteltu: 06.07.2008
Katsottu: Kotona
Saw ensimmäinen. Odotukseni elokuvasta olivat korkealla, sillä leffaa oli kehuttu kovasti ja sitä on sanottu kaikkien aikojen parhaimmaksi kauhuelokuvaksi. Rehellisesti sanottuna petyin elokuvaan täysin ja käsitykseni yhdysvaltalaisista ihmisistä maailman tyhmimpänä kansana voimistui entisestään!
Elokuvassa kaksi toisilleen tunteman miestä joutuvat samaan huoneeseen kahlittuna, henkilöt ovat nuija ja tosinuija. Nuija on kirurgi ja tosinuija on valokuvaaja. Kirurgin tehtävänä on tappaa valokuvaaja ja paparazzin tehvänä taas on helppo, kuolla.
Miehille on jätetty erilaisia vinkkejä ja vaihtoehtoja, kuinka tehtävästä voi suoriutua. Jos USA:sta olisi löytynyt tähän elokuvaan kolme ihmistä, jolla olisi aivot, tai ainakin, että ÄO olisi suurempi kuin Forest Gumpilla tai George W. Bushilla, olisi elokuvasta voinut jopa tulla jotain, mutta ei. Esimerkkejä elokuvan heikkouksissta: Kirurgi ei osaa tyrehdyttää veren vuotoa, tämähän onkin äärinmäisen vaikea asia mikä opetetaan Suomessakin vasta yläasteella. Paitaa voidaan käyttää kättä pidempänä vain kerran elokuvassa, sekä jos olet seitsemän tuntia sidottuna, sinulle tulee mieleen vasta kuuden tunnin ja kolmen vartin päästä yrittää päästä vapaaksi köysistä, ym.
Elokuvan täydellinen pelastus onkin sen loppu. Loppu on nimittäin suoraan sanottu paras mitä olen yhdessäkään elokuvassa koskaan nähnyt, ja sen takia Saw ansaitsee nämä minun tähdet. Enempää en voi tähtiä antaa, sillä jos kahden tunnin elokuvasta, tunti ja kolme varttia on täyttä sontaa, ei elokuva nautinto ole pilviä hipova!
Shit happens. This is SHIT!
Pisteet:
Arvosteltu: 02.04.2008
Katsottu: Kotona
Yksi kaikkien aikojen kauhuyllättäjistä on James Wanin ohjaama Saw. Se on pienellä budjetilla ja lyhyessä ajassa tehty kauhutrilleri, jossa on pääosassa puolituntemattomia lahjakkuuksia (ainakin minulle), lukuunottamatta Danny Gloveria. Ilmestymisvuonna 2004 kun leffa sitten saapui teattereihin se sai avokätisen vastaanoton. Se oli todella suosittu ja leffan tullessa DVD:lle oli sama juttu. Sama juttu kävi myös kaikille Sawn jatko-osille joita on tähän asti neljä tullut ja viides on tulossa. Minä pidän Saweista, ne ovat mielestäni ovelia ja melko nerokkaita trillereitä.
Kaksi miestä, Adam (Leigh Whannell) ja Tr. Lawrence Gordon (Cary Elwes) heräävä raihnaisessa pesuhuoneessa jalat kahlittuna seinään. Huoneen keskellä on verinen ruumis jolla on kädessä nauhuri ja ase. Kumpikaan ei muista miten he joutuivat sinne. He yrittävät sahata kahleet irti huoneista löytyneillä sahoilla, mutta tuloksetta. Sitten he ymmärtävät että se mitä heidän pitää sahata ei ehkä ole kahle vaan jotain sen lähellä. Mutta Tr. Lawrencen olisi tarkoitus tappaa Adam ennen ajan loppumista ja jos hän ei tee sitä niin hänen vaimo ja lapsi tapetaan.
Herkulliselta kuulostava juoni ei vain kuulosta siltä vaan on sitä. Jigsaw on kaikkien aikojen leffapahiksia ja tuo uuden tuulen kauhuleffamaailman pahisten joukkoon, jossa ennestään on Freddy Kruegerit sun muut kliseiset klassikkohahmot.
Näyttelijät ovat yllättävän hyviä. Cary Elwes on ehkä leffan paras. Adamia näyttelevä Leigh Wannel on myös varsinainen yllättäjä. Ennen tätä mm: Matrix Reloadedissa näytellyt lahjakkuus on leffan toiseksi paras Caryn jälkeen. Danny Glover hoitaa homman perusrutiinilla ja tekee hyvän roolin hieman erilaisena kyttänä.
Saw sisältää yhden kaikkien aikojen yllätyksellisimmistä lopputwisteistä. Jos loppu olisi erilainen, tuskin tämä näin hyvä olisi. MInulla oli varmaan puolen minuutin kylmät väreet vielä lopun jälkeen. Nerokasta.
Saw on loistava trilleri, joka jokaisen trillereistä pitävän pitää katsoa. Pelottava tämä ei sinäänsä ole, mutta jännittävä kyllä sitäkin enemmän. Modernia ja erinlaisata kauhua. Hyvä että tälläsiakin elokuvia tulee. Eli loppu tiivistyksenä Saw on nerokas ja hieno leffa joka sisältää yhden parhaista lopuista koko elokuvahistoriassa.
Elokuvassa on myös yksi legendaarienn kohtaus, joka muistetaan vielä pitkään. Kohtaus on yksi elokuvan tunnusmerkeistä. Ne jotka ovat tämän nähneet tietävät mitä tarkoitan. En viitsi yksityiskohtia kertoa mutta kohta liittyy sahaan. Buahahhaa! Nautinnollisia ja mahdollisesti pelottavia elokuvanautintoja!
Pisteet:
Arvosteltu: 13.03.2008
Katsottu: Kotona
Kaksi keskenään tuntematonta miestä vankeina oudossa huoneessa, jonka keskellä verilätäkössä makaa ruumis. Hitaasti, mutta verisesti kieroutunut palapeli lähtee rakentumaan. Tässä on lähtöasetelma mielestäni ainakin 2000-luvun parhaalle kauhistusleffalle.
Otteessaan pitävä jännitys ja raastava väkivalta ovat tämän sopan päämausteita, joiden kanssa lisätään yksi nerokkaimpia sarjamurhaajahahmoja mitä kankailla on tähän päivään nähty. Ja nämä kolme keitetään loistavan ja tapahtumarikkaan juonen kanssa. Jälkiruokana tarjoillaan vaatimattomasti kaikkien aikojen hämmästyttävimpiin kuuluva loppuratkaisu.
Inhottava, mutta sangen älykäs Jigsaw on mielestäni nerokkaasti luotu hahmo, joka jättää taatusti ikimuistoisen viillon jokaisen gorefanaatikon sydämeen. Aina askeleen edellä oleva kuitenkin realistinen sarjamurhaaja tuo mukavaa vaihtelua näiden muiden suurten tai vähemmän suurten legendojen joukkioon. Omiin jalkoihinsa kompasteleva Scream-maskissa juokseva hörhö tai varsin ovela ja tehokas, mutta sitäkin epärealistisempi Jason Vorhees. En ala edellä mainittua lätkämaskilegendaa moittimaan, vaan se mitä yritän änkyttää on: Jigsaw tuo mukavan tuulahduksen ruostuneeseen genreen.
Sawin näyttelijäsuoritukset eivät ole ehkä oscareita voittaneet, eivätkä koskaan voita. Mutta se onkin vain mitätön sivuseikka tässä synkässä ja julmassa, pirullisen ovelassa trillerissä. Saw-elokuvat ovat todella väkivaltaisia ja eivät missään tapauksessa sovellu edes heikkovatsaisille aikuisille.
Elokuva sisältää mielestäni genren yhden kaikkien aikojen vaikuttavimmista loppukohtauksista. Luulit tietäväsi, luulit olevasi kärryillä. Mutta äkkiä tajuat olleesi ulkona kuin lumiukko. Yllä oleva tähtimäärä on korkein minkä koskaan tulen antamaan millekkään leffalle. Saw sen on ansainnut.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.02.2008
Katsottu: Kotona
Juoni on Saw'ssa varsin yksinkertainen ja se menee lyhyesti näin: Kaksi toisilleen tuntematonta miestä Adam ja tohtori Lawrence Gordon löytävät itsensä rupisesta ja paskaisesta kylpyhuoneesta. Heidät on teljetty jaloistaan, ja apuvälineitä ovelaa leikkiä varten on piiloteltu ympäri huonetta. Miesten välissä makaa aivonsa pihalle pamauttanut verinen ruumis, toisessa kädessään revolveri ja toisessa kasettisoitin.
Yksinkertaisesta juonesta on saatu aikaan kiehtovaa ja mukaansa tempaisevaa, kamerakikkailuja hyväkseen käyttävää elokuvaa. Saw koostuu useista takaumista, joten niihin perehtymätön saa yhdistellä palapelin palasia koko elokuvan ajan. Gorea on tukena, mutta se ei missään vaiheessa vie pääosaa, vaikka herkempää katsojaa koetellaankin. Sopivan hillityksi veriurheilu on kuitenkin jätetty. Loppuratkaisu jättää aikalailla katsojan mielikuvituksen varaan - ja hyvä niin.
Saw on ovela ja erilainen, mutta pökkelö näyttely ja tönkkö dialogi syövät rankasti hienon trillerin tehoja. Shieldin Benito Martinez on ainoa, joka osaa vähääkään näytellä. Näyttelypuolen takia Saw vajoaa välillä tahattoman komiikan puolelle, sillä esimerkiksi lääkärimiestä esittävällä Cary Elwesillä on kasvoillaan säälittävään tomcruise-tyyliin yksi ja sama ilme. Harmillista sinänsä, sillä Saw:ssa olisi ollut ainesta poiketakseen enemmän massasta huumorittomuudellaan ja synkkyydellään.
Nykystandardien mukaan hyvin pienellä budjetilla väsätty Saw herätti mielenkiintoa ympäri maailmaa ja sai osakseen hyvin ristiriitaisia arvosteluja. Toiset haukkuivat sen lyttyyn, kun taas toiset kehuivat sitä turhankin paljon. Pieni budjetti näkyy lähinnä näyttelijävalinnoissa ja siinä että CGI-efektit ovat onneksi jätetty väliin.
Jigsaw-murhaaja on kohtuu hyvä idea, mutta jotenkin se tuntuu välillä vähän ponnettomalta. Saw on kieltämättä kekseliäs, tunnelmallinen ja viihdyttäväkin, mutta jännitys on valitettavan vähissä. Visuaalisesti Saw on näyttävä, mutta mitään uutta ei senkään puolesta tarjota. Parhaillaan Saw on painostava ja huonoimmillaan se on mitäänsanomattoman tökerö.
Saw'n suurimmat valttikortit ovat brutaalit ja hyvin toteutetut murhaleikit, mutta eivät ne loppujen lopuksi ole mitenkään sietämättömän verisiä tai yksityiskohtaisia. Mutta toisaalta, tarvitseeko aina olla? Musiikkipuoli on myös eräs Saw:n vahvimmista osa-alueista. Poliisietsivä-jutut ovat valitettavasti jo käyneet turhan tutuiksi ja kliseisiksi viime vuosituhannen puolella, joten se seikka vähän verottaa loppuarvosanaa.
Toisin kuin aikalaisensa, Saw on suurimmaksi osaksi ennalta-arvaamaton (lukuun ottamatta joitain käänteitä). Säikyttelyefektejä on lisätty sinne tänne, mutta ne eivät jaksa pahemmin hätkähdyttää, vaan pääpainon saa kerrankin itse tarina. Sen sijaan valaistus on hienosti toteutettu. Eräs kohtaus, jossa Adam vaeltelee kämpässään Takaikkunamaisesti pelkän kameransa salamavalon avulla, on tyylillä toteutettu.
Puoli pistettä putoaa pois huonosta näyttelystä, ontosta dialogista ja paikoin esiintyvistä typeristä ja ennalta-arvattavista käänteistä. Muuten kyseessä on mainio ja yllättävä trilleri. Saw on 2000-luvun mittapuulla mitä mainioin ja tasokkain nihilistitrilleri. Mutta jotenkin tuntuu, että 30 vuotta sitten samoista lähtökohdista olisi saatu vielä enemmän aikaiseksi. Kaikista huonoista puolistaan huolimatta Saw'n voi hyvällä omatunnolla katsoa vaikka useammankin kerran, vaikka silloin kaikki yllättävyys on jo poissa. Saw aloittaa nuoren ohjaaja James Wanin uran mallikkaasti, mutta tuskinpa Wan pystyy enää toistamisen niin monia hätkähdyttämään.
DVD on laadultaan hyvä, tosin kuva on pehmeä ja rakeinen, eikä ekstraa ole nimeksikään ellei lasketa unrated-versiota ekstraksi. Ääniraita on levyllä kerrassaan maino. Mainittakoon vielä, että Saw:n DVD:n takakannessa lienee eräs typerimmistä mainoksista, johon olen törmännyt. "Kauhua tyyliin Seitsemän ja Fight Club." Mitä hemmettiä? Seitsemän vertauksen vielä ymmärrän, vaikka Saw ja Seitsemän ovat kumpikin tyylipuhtaita trillereitä, mutta Fight Club -vertaus ei oikein mene jakeluun. Fight Clubissahan ei ole yhtä ainutta kauhuelementtiä, vaan se on enemmänkin draamaa. Eikä Saw'lla ja Fight Clubilla ole muutenkaan mitään yhteistä. No, ei siitä sen enempää.
Kaikista negatiivista sanoistani huolimatta, Saw on vähintäänkin tutustumisen arvoinen pätkä.
"Yes, I'm sick, officer. Sick from the disease eating away at me inside. Sick of people who don't appreciate their blessings. Sick of those who scoff at the suffering of others. I'm sick of it all!"
nimimerkki: The Wolf
Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2006
Katsottu: DVD
Ohjaaja James Wanin ja käsikirjoittaja Leighn Whannelin yhteistyönä ilmestyi 2004 vuoden loppupuolella trilleri Saw. Sille muodostui pienoinen maine ja sitä pidetään Se7enin jälkeen parhaana trillerinä. Nuo väitteet ovat täysin totta. Saw on parhaimpia trillereitä tällä vuosikymmenellä. Elokuvan budjetti on vajaa miljoona ja kuvattiin vain 18 päivässä. Ei elokuvaan aina tarvitse suurta budjettia kun näinkin syntyy laatutrillereitä.
Kyseessä on tällä hetkellä 3-osaiseksi venähtävä sarja, joka kertoo ihmisiä elämään opettavasta psykopaatista Jigsawista. Jigsaw on mielenkiintoinen hahmo, sillä hän antaa yleensä ihmisille mahdollisuuden selvitä hengissä asettamistaan vaatimuksista.
Kaksi miestä löytää itsensä hylätystä käymälästä, jalat lukittu putkiin kiinni. Miehet alkavat miettiä miten ovat sinne joutuneet ja miksi? Toisaalla kaksi poliisia tutkii brutaaleja murhia. Jokaisella uhrilla on ollut jotain mätää elämänsä kanssa. Pikkuhiljaa tarina alkaa aueta ja menee kohti yllättävää ja brutaalia loppuaan. Toisen miehen perheelle on myös käymässä ikävästi tiettyyn kellonaikaan menessä, jos hän ei tee erästä tehtävää.
Leighn Whannel, joka myös tekee toisen pääosan Adamin roolissa, tekemä käsikirjoitus on loistavaa työtä. Noinkin yksinkertaisesta ideasta ollaan tehty hyvin otteessaan pitävä jännäri. Elokuvan tunnelma on sopivan hyytävää, sillä tulevaa ei pystynyt arvaamaan. Elokuvan viimeiset 15-minuuttia ovat yksi yllättävämmistä lopuista koskaan. Saha vain kirjaimellisesti tulee alitajuntaan. Brutaalisuus kuvataan hyvin ja aidosti. Kliseet olivat yllättävänkin vähäisiä elokuvan aikana. Saw on kyllä jakanut kriitikoiden mielipiteitä kahtia.
Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, vaikka muutamat käyvätkin vain tekemässä näyttävän kuoleman. Paljon parjattu Cary Elwes ja Leighn Whannel näyttelevät hyvin ja miehistä tulee hyvin tuska ja pelko esiin. Tappava ase -mies Danny Glover tekee tyypillisen etsivän roolin. Suurinta pahaa ei juurikaan nähdä, mutta se on koko ajan läsnä. James Wan on todella lahjakas ohjaajalupaus. Wanin ja Whannelin seuraava yhteistyö on kummituskauhuelokuva Silence ja odotukset ovat hyvät.
Saw on parhaimpia trillereitä vuosiin. Yllättävä ja synkkä mestariteos, joka sisältää yhden parhaimmista loppuratkaisuista. Jatko-osakin on yllättävän toimiva. Toivottavasti tuleva kolmososakin olisi näiden veroinen.
"Most people are so ungrateful to be alive, but not you, not any more"
"Game Over"
nimimerkki: andy
Pisteet:
Arvosteltu: 26.06.2006
Katsottu: DVD
Vuoden 2004 positiivisin yllättäjä, Saw on kokonaisuutena harvinaisen onnistunut Hollywood -leffa. Toisin kuin Harlinin Mindhunters, tämä ei ole vain kohtalaista viihdettä. Tämä on aidosti jännittävä ja ahdistava trilleri, jonka nerokas juoni ja sadistiset ansat jaksavat ihmetyttää aina uudestaan. Sawissa murhaajaa saa arvuutella mielin määrin, mutta ennen loppua ei Jigsawin henkilöllisyyttä voi mitenkään arvata.
James Wan todistaa Sawilla sen, että hyvän elokuvan tekemiseen ei tarvita kymmeniä miljoonia. Wan onnistuu tekemään 1,2 miljoonalla dollarilla jopa Fincherin Se7eniäkin paremman ja jännittävämmän trillerin. Sawin veriset ja sadistiset tapot ovat hyvällä tavalla kauheaa ja inhottavaa katsottavaa. Saw ansaitsee todella ikärajansa, mutta eivät kaikki 18-vuotiaatkaan varmasti pysty katsomaan niin sadistista väkivaltaa.
Vaikka Saw kuvattiin todella nopeasti, 18 päivässä, ei elokuvaa ole kuitenkaan hutiloiden tehty. Kaikki kohtaukset ovat hyvin toteutettuja ja varsinkin niiden värimaailma on kohdallaan. Upean synkkä, mutta silti piristävän vaalea trilleri on yksi trillereiden merkkiteoksista ja harvinaisen omaperäinen jännäri. Kaikki näyttelijät Cary Elwesiä lukuunottamatta ovat erinomaisia rooleissaan. Varsinkin Leigh Whannell loistaa Adamina. Elokuvan heikon lenkki, Cary Elwes onnistuu välillä yli- ja välillä alinäyttelemään pahasti. Mutta missään kohtaa ei aitoa ja realistista roolisuoritusta nähdä.
Sitten vielä asiaa Scanboxin julkaisemasta Saw -2 disc Special Editionista. Ensinnäkin, kuvanlaatu on yleisesti ottaen hyvä, mutta hieman rakeinen sekä roskia on nähtävissä jonkin verran. Lisäksi loppukohtauksen kuva välkkyy hieman. Mutta budjetin huomioiden, kuvanlaatu on hyvä. Äänenlaatu on hyvä, kohina tai mitään muutakaan häiriötä ei ole havaittavissa. Nimi "2 disc edition" on laitettu lähes mainosmielessä. Ensimmäiseltä levyltä löytyy ihan mielenkiintoinen kommenttiraita ja trailereita, toiselta levyltä löytyy kaksi kappaletta musiikkivideoita ja musiikkivideon making of -pätkä, vuosituhannen lyhyin, 2,5 minuuttinen, making of- featurette Sawed off. Parin kiintoisan faktan lisäki pätkä sisältää kehuskelua ja hehkuttelua, hienoa musaa ja nopeutettuja videonpätkiä kuvauksista. Lisäksi löytyy myös omaperäinen julistegalleria, jossa näytetään aluksi osia julisteista, ja sitten paljastetaan kokonaisuus. Viimeisenä "ekstrana" on elokuva pdempi, raaempi versio. Tämä teatteriversiota kymmenisen sekuntia pidempi versio ei sisällä oikeastan mitää uutta, paitsi muutamia lisäroiskeita. Lisäksi molemmilla levyillä on hienot, animoidut valikot ja levyjen pintaa koristaa irtojäsen. Kokonaisuutena tämä Special Edition on ihan laadukas, vaikka extroja onkin niukasti. Special Edition ei loista extroillaan, mutta kannet ovat ainakin komeat.
Yhteenvetona Saw on erinomainen kauhutrilleri, jonka sadistinen väkivalta voi järkyttää heikkohermoisempia ihmisiä. Mutta te jotka verestä ja suolista sekä hyvistä trillereistä pidätte, katsokaa Saw. Fincherin Se7en ja Demmen Uhrilampaat sekä Mannin Manhunter ovat kyllä hyviä, mutta armottoman tylsiä jännäreitä. Saw on samalla ovela, verinen, pelottava että viihdyttävä elokuva. Sen jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen. Sitä ei ole pituudella pilattua, mutta se myöskään ole turhan lyhyt. Vuosikymmenen positiivinen yllättäjä niin genressään kuin muutenkin. Ensimmäinen 2000-luvun kauhuelokuva, jonka voi rehellisesti sanoa olevan puhtaasti kauhua. Se ei ole teinikauhua eikä splätteriä. Eikä se ole fantasiaakaan. Se on psykologista kauhua. Katsokaa ja hämmästykää.
nimimerkki: pasa
Pisteet:
Arvosteltu: 15.02.2006
Katsottu: DVD
On hienoa, että maailmasta löytyy nuoria elokuvaihmisiä, jotka tahtovat kurottaa tuntemattomaan, ottaa riskejä ja luoda uutta. Saw-trillerissä sekä käsikirjoituksesta että toisesta pääroolista (Adam) vastaava australialainen Leigh Whannell on ehdottomasti yksi näistä elokuva-alan uudistumiseen pyrkivistä kyvyistä. Peukku villeistä ideoista Leighille, mutta ideoiden parsimisessa malttia saisi löytyä aavistuksen verran enemmän.
Mustanpuhuva ja yllätyksiä vaikka tyhjästä repivä Saw käynnistyy tilanteesta, jossa kaksi jäppistä (Lawrence ja Adam) on kahlehdittuna veskiin vierellään verilammikko ja ruumis. Kumpikaan jässikkä ei muista mitään siitä kuinka on moiseen jamaan joutunut. Eikä kyse taida olla pelkästään rajusta kännistä ja astetta kinkyimmistä leikeistä, vaan jollakin kolmannella osapuolella on pahat mielessä.
Kahden epätoivoisen vangin pakosuunnitelmat etenevät välillä liiankin nokkelasti, kyseessä ei näytä olevan mitään tyhmiä tyyppejä! Mutta ei se mitään, ehkäpä selviytymisen rajamaille ajettu ihminen saavuttaa uuden nokkeluuden tason ja alkaa taistella itseään vapaaksi uusin ponnistuksin. Yksi keskeisimmistä pointeista on, että sahaako vanki jalkansa mieluummin poikki kuin antaisi oman perheensä kärsiä. Gore-meiningille availlaan ovia, mutta mihinkään mässäilyyn ei sorruta.
Likaisenharmaasta veskistä Saw laajenee sarjamurhaajatarinaksi. Eikä tämän stoorin murhaaja ole mikä tahansa friikki, vaan kärsimyksestä lähes täydellisiin murhametodeihin kurkotteleva Jigsaw. Saw esittelee murhataiturin töitä liiankin innokkaasti ja unohtaa katsojan välillä kokonaan. Aivan kuin yrittäisi seurata maratoonaria juoksukisassa. Ja nyt puhutaan siis pelkästään epäolennaisiin käänteisiin eksymisistä, ei itse tarinan juonen hankaluudesta.
Toimivia jännäriviboja mukavan määrän luonut leffa tekee isoimmat harha-askeleensa viimeisillä metreillä. Juuri kun sitä odottaa nykyaikana niin suosittua toimivaa lopputwistiä, höpsöt käänteet purskahtavat silmille kuin veri onnettomasta uhrista. Ja kun lopputekstit pakenevat tummalla ruudulla, itse elokuvakin pakenee mielestä. Ja kuinka harmillista se onkaan, sillä Whannell ja ohjaaja Wan osoittavat useassa kohdassa kykynsä säväyttää ja yllättää. Toisaalta taikurien, jotka ovat juuri taikoneet jäniksen tyhjästä, ei kannattaisi alkaa esittelemään ala-astelaisten korttitemppuja. Yleisö nääs närkästyy.
Saw on täynnä oveluutta, trillerille sopivaa miljöötä, hieman kulunutta välähdyksiin perustuvaa tekniikkaa (välillä sitä luuli katsovansa Profilerin erikoisjaksoa) ja kokonaisuutena hieman höpsö leffa. Höpsöt käänteet eivät onneksi vie seurattavuutta mihinkään, mutta kai ne jonkinmoisena piikkinä ovat lihassa. Tummiin jännäreihin tykästyneet saattavat jopa rakastua rainaan, muita alkanee huipata ja/tai väsyttää aivan liian aikaisin. Sitä paitsi vanha kunnon Se7en päihittää Sahaleffan liian selkeästi.
PS. Uskonpa, että herra Whannelista kuullaan muutenkin kuin (vain) hieman ykkösosaa heikomman Saw II:n tiimoilta.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2005
Katsottu: DVD
Tästä on puhuttu paljon. Todella paljon ja jatko-osakin on tulossa joten olihan tämä pakko tarkistaa. Lähtöasetelma on yksinkertainen, mutta hyvin herkullinen: kaksi miestä, Adam ja tohtori Gordon, heräävät rähjäisestä käymälästä. Kummatkin on kahlittu kiinni huoneen vastakkaisille puolille. Ja keskellä huonetta on verinen ruumis kädessään pistooli ja kasettinauhuri.
Saw on mahtava elokuva. Minä rakastuin tähän iljettävään, ahdistavaan ja ovelaan elokuvaan. Tämä on mielestäni jopa parempi kuin Seven ja se on jo paljon se. James Wan on saanut pienellä budjetilla aikaan suuremmoista jälkeä. Onhan tässä kliseitä, mutta minusta elokuvassa ei ole mitään mikä tekisi siitä erityisen huonoa.
Elokuvan jokainen osa alue on kunnossa: ohjaus, näyttelijät (Cary Elwes elämänsä roolissa), kuvaus, lavastus, valaistus ja erityisesti käsikirjoitus. Ei voi muuta sanoa kuin että olipas mahtava elokuva. Tiedän ettei tämä ole joka makuun, mutta suosittelen kaikille jotka haluavat nähdä erittäin ahdistavan trillerin.
nimimerkki: Daniel Baldwin
Pisteet:
Arvosteltu: 11.10.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Daniel Baldwin
Vieras
Kaksi miestä herää huoneesta. He ovat kahlehdittuja seinään ja välissä makaa ruumis. Pian ilmenee, että he ovat osa pirullisen nerokasta peliä, jonka tarkoitus on ilmeisesti saada heidät arvostamaan elämäänsä. Miksi tai millä metodilla on täysi arvoitus.
James Wanin ohjaama kauhuhalpis onnistuu siinä, missä moni kalliimpi tekele epäonnistuu. Se on oikeasti jännittävä ja ovela elokuva. Visuaalinen ilme on piinallisen jyrkkää valoa hyödyntävä ja voimakkaissa väreissä kylpevää hypernopeaa leikkausta. Monissa kohtauksissa käytetään estoitta suunnattoman nopeaa kuvausta ja leikkausta.
Näyttelijöiden suoritukset ovat riittävää tasoa. Huoneeseen suljetut Adam (Whannell) ja tohtori Lawrence Gordon (Elwes) hoitavat työnsä ammattimaisesti ja muukin kaarti tekee työnsä hyvin. Erityisesti sadistisen murhaajan ääni on hyytävä ja läsnäolo tuntuvaa. Meikkitehosteet roiskivat paljon verta hyvin punaisena ympärilleen ja muutenkin gorea on mukana tukevasti. Looginen tänä elokuva ei ole, mutta sitäkin tehokkaampi jännityksen luomisessa.
Tyylikäs ja genretietoisesti ohjattu ja kuvattu jännäri järjettömästä tilanteesta. Se on halpa, mutta myös innostuneesti tehty.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2005
Katsottu: DVD
Kaksi toisilleen tuntematonta miestä löytää itsensä kahlittuina vessalta vaikuttavasta huoneesta. Miten ja miksi ovat kysymykset jotka vaivaavat kaksikkoamme ja tarinaa pyöritetäänkin näitä syitä etsiessä suuntaan jos toiseen. Tarinaan liittyy myös arvoituksia, goreilua ja 2 kappaletta rautasahoja.
Saw on thrillerin ja kauhun ihan toimiva yhdistelmä. Tunnelma nyt liikkuu keskiverto thrillerin rajamailla, joskin kokonasuutta rikotaan usein muka näppärillä musiikkivideomaisilla liekkauksilla ja typerillä nopeutuksilla. Muuten visuaalinen ilme saadaan pidettyä synkkänä ja elokuvan tunnelmaan sopivan likaisena. Kauhuosuus jääkin sitten melkolailla gore-efektien (ja loppuratkaisun) varaan. Ohjaajan virkaa toimittava James Wan on varmasti pätevä tyyppi, mutta tyyli tuntuu olevan vielä hakusessa. Wan:n nimi pistetään silti korvantaakse muistiin sillä seuraavassa elokuvassaan hän saattaa onnistua jo paljon paremmin.
Kerronnassa esintyy melkoista löysäilyä. Lyhyehköstä kestostaan huolimatta Saw onnistuu puuduttamaan ikävänkin paljon. Varsinkin loppuunpäin mentäessä katsoja rupeaa väkisinkin vilkuilemaan kellon viisareita. Asiaa ei juuri auta välillä tyylikkäätkin ja toimivat(kauhistuttavat, tai ainakin säikäyttävät) kohdat, joita on onnistuttu ripottelemaan sinne tänne. Muutenkin kokonaisuus ei pysy täysin kasassa ja on koko kestonsa ajan jotenkin hajanainen. Takaumilla ja muilla leikitään ihan sopivasti, vaikka samoja kohtauksia toistetaan turhankin usein. Vahvimmillaan elokuva on alussa, kun kumpikin tyypeistä on tilanteesta yhtä ymmällä kun katsoja. Puoleenväliin mennessä taso on kuitenkin jo laskenut yllättävän paljon.
Näyttelijätyöskentely ei ole erityisen hyvää jälkeä. Näyttelijäpoppoon tutuin kasvo lienee Danny Glover ja hänkin uusii lähinnä tuhanteen kertaan nähdyn poliisiroolin, johon äijä yleensä kyllä sopii hyvin. Ikävää ettei Dannynkään hahmoa ole kovin kummoisesti kirjoitettu, vaikka potentiaalia tässäkin tyypissä olisi ollut. Loputkaan näyttelijät eivät hirveästi saa laiskasti kirjoitetuista hahmoistaan revittyä tarpeeksi irti. Pääkaksikon kohtalo ei oikeastaan kiinnosta katsojaa pätkääkään, eikä jännitteitä saada muualtaakaan revittyä. Eihän näyttelijätyöskentely nyt hirvittävän huonoa ole, mutta kun keskinkertaisuus listään huonosti kirjoitettuihin hahmoihin, ei oikeasti inhimillisiä hahmoja synny.
Loppujenlopuksi kun Saw:n juonta rupeaa tarkemmin miettimään löytyy sieltä vaikka minkäkokoista aukkoa ja epäloogisuutta. Tämä nyt ei kuitenkaan ole elokuvan pahin ongelma, sillä pääpiirteiltään juoni on hyvinkin kiinnostava. James Wan ohjaa tarinaa ihan hienosti, vaikkei kaikkea saakkaan stoorista revittyä irti. Hyvästä alusta elokuva rupeaa lipsumaan aina vain huonompaan päin ja loppu jättää melkoisen kuivan maun suuhun.
nimimerkki: Siperia Jones
Pisteet:
Arvosteltu: 28.03.2005
Katsottu: DVD
Australialainen James Wan on tuore nimi Hollywoodissa - ohjaajan filmografiassa Saw on järjestyksessä vasta toinen elokuva. Luotettava taho nimeltä internet movie database (imdb) kertoo, että elokuva on saanut käyttäjien arvosteluissa pistekeskiarvokseen 7,5 - todella kovan luokan arvosana. Saw on jopa poikinut jatko-osan: Saw 2 ilmestynee vielä tämän vuoden puolella. Elokuvalta on siis lähes pilottistatuksestaan huolimattaan lupa odottaa jotakin.
Alkuasetelma on piinaava: pimeässä huoneessa on äänistä päätellen kaksi ihmistä, joista toinen todella peloissaan. Kahleet raapivat sementtilattiaa. Jostain löytyy valokatkaisin ja katsoja näkee kaksi miestä kahlehdittuna seinään jonkinlaisessa kellarihuoneistossa. Kumpikaan ei muista, miten siihen ovat joutuneet - saati että ymmärtäisivät, miksi. Tästähän voi kehkeytyä vielä jotakin mielenkiintoista, ajattelen.
Todellinen piina on kuitenkin vasta tulossa: Elokuvan katsominen muuttuu todella tuskalliseksi kokemukseksi - sillä väärällä tavalla. Tulee klisettä kliseen perään ja mausteeksi vielä muka-älykkäitä arvoituksia kunnianarvoisen Hollywood-staramme Rennyn tyyliin. Kun kaikki on lopulta koettu ja katsoja on ikäänkuin irroittanut kätensä ratista, sulkenut silmänsä ja vain antanut mennä, haluaa Wan vielä kerran järkyttää ja kunnolla. Niin, mitäpä kauhutrilleri olisikaan ilman dramaattista loppua?
James Wan on varmasti tyytyväinen kättensä työhön. Mitään uutta ei Wanin Saw kuitenkaan tarjoa. Tarantino, Fincher ja muut trillerigenren kärkinimet saavat lukemattomia perässähiihtäjiä, joista Wan valitettavasti edustaa sitä heikompaa kastia.
nimimerkki: g-sport
Pisteet:
Arvosteltu: 02.03.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
g-sport
Vieras
Esikoisohjauksensa tehnyt James Wan on saanut aikaan todella jännittävän ja paikkapaikoin hyvin piinaavan trillerin, joka pitää katsojan varpaillaan aina loppumetreille asti.
Adam (Whannell) ja Tohtori Gordon (Elwes) heräävät ränsistyneestä kylpyhuoneen tapaisesta paikasta jalat kahlittuina seinään, eivätkä muista miten ovat sinne joutuneet. Keskellä huonetta makaa verilammikossa tuntematon ruumis ja vihjeitä ja käskyjä alkaa tupsahdella eri paikoista kasettinauhurien, valokuvien ja pikkulappusten muodossa. Liikkeellä on kylmäverinen psykopaatti joka ei tunne sääliä ja haluaa leikitellä ihmisten elämillä, tunteilla ja peloilla. Enempää ei voi kertoa jottei pilaisi katsojien elokuvanautintoa. Kerrassaan kutkuttavat alkuasetelmat.
Sawissa on todella hyytävä tunnelma kautta elokuvan, hyvin Se7enin kaltainen paikka paikoin. Tämä muistuttaakin hyvin paljon Fincherin mestariteosta. Pikku hiljaa tarinan edetessä ripotellaan tiedonjyväsiä ja pikkuvinkkejä, jotta katsoja saisi mielessään pohtia mitä oikeastaan on tekeillä
Erittäin positiivinen yllätys ja muutaman viime vuoden aikana ilmestyneiden jännityselokuvien ehdotonta eliittiä. Verinen, jännittävä, pelottava, mielenkiintoinen ja visuaalisesti hienoa katsottavaa. Suosittelen kauhun ja jännityksen ystäville.
nimimerkki: Population1
Pisteet:
Arvosteltu: 02.12.2004
Katsottu: Teatterissa
