Saw kertoo sarjamurhaajaksi nimitetyn Jigsaw:n peleistä, mutta millään korteilla elokuvassa ei pelata, vaan ihmisillä. Jigsaw ei ole murhaaja, vaan hän asettaa ihmisen asemaan, jossa tämän täytyy tehdä jokin suuri uhraus pystyäkseen jatkamaan elämäänsä. Elokuvan alussa kaksi miestä herää kahlittuina huoneesta, johon on piilotettu apukeinoja ja välineitä, joiden avulla hengissä selviäminen on mahdollista. Miehien pitää vain totella sääntöjä ja kaikki selviää, yksinkertaista? Pystyykö ihminen tuohon kaikkeen kiinni kahlittuna ja hämmentyneenä, se onkin sitten toinen juttu.
Mielestäni Saw on huikean hyvä piristys paikalleen jämähtäneiden ja juoneltaan toinen toistaan heikompien kauhuelokuvien keskelle. Elokuvassa on tyyliä ja omaperäisyyttä! Elokuvan käsikirjoittajan James Wannin on todella täytynyt vajota psykopaatin tasolle pystyäkseen keksimään tämän nerokkaan juonikuvion ja keinon ottaa ihmisiä hengiltä. Loppuratkaisu todella iskee puun takaa ja on kaikkea muuta kuin ennalta arvattava. Yllättävin loppuratkaisu mitä olen koskaan nähnyt ja ehkä yllättävin mitä tulen koskaan näkemään.
Leffa ei ole mielestäni millään tavalla pelottava, eikä tule häiritsemään katsojien yöunia. Tällä kertaa -kuten lähes kaikissa kauhuelokuvissa- katsoja ei tule jännäämään pysyvätkö uhrit hengissä elokuvan loppuun asti, vaan katsoja tulee ihailemaan Jigsaw:n hämmentävän hyviä pelejä. Jokainen voi vain itse mielessään miettiä miltä tuntuisi olla itse uhrien asemassa ja kuulla Jigsaw:n karhean äänen sanovan ”I wanna play a game”.
Näyttelijät eivät ole kovin kummoista luokkaa, mikä on sääli, sillä Saw pystyisi hyvien näyttelijöiden avulla olemaan jotain todella suurta ja elokuvahistoriaan pysyvästi jäävää. Näyttelijöiden heikkous huomioon ottaen elokuva ansaitsee silti täydet viisi tähteä jo pelkän käsikirjoituksen perusteella! Kaikkien(joilla ikä riittää) tulisi katsoa tämä elokuva!
