Raid (2003)
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Tapio Piirainen
- Pääosissa:
- Helge Herala, Juha Muje, Kai Lehtinen, Kirsti Väänänen, Mari Rantasila, Markku Maalismaa, Oiva Lohtander, Pekka Huotari, Risto Salmi
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 125 min
- Genret:
- Komedia, Draama, Rikos
Suomalaiset. Kansa, joka rakastaa saunaa, olutta ja rauhaa. Ikävä kyllä elokuvat ovat meillä yleensä linjaa farssi/draama/sota. Onneksi on Varekset mutta niin poikkeavan omaleimaista ja hauskalla tavalla suomalaista ja ei-suomalaista elokuvaa edustava Raid on ylitse muiden. Siitä pitää huolen mielenkiintoinen juoni, onnistuneet henkilöhahmot ja räväkkä toiminta sekä hupaisa dialogi.
Tapio Piiranen on oman maamme elokuvataiteen valopilkku, Aleksi Mäkelän ohella. Juonessa Harri Nykäsen kirjoista tuttu Raid-niminen rikollinen palaa Suomeen Venäjän odysseijaltaan. Komisario Jansson kertoo Raidin heilan Tarjan kuolleen tuhopoltossa. Raid on jo korjattu cowboy-kavereineen talteen mutta hän saakin pian ratkoa jutun omalla tavallaan ja saa siinä sivussa kostonsa. Raid tapaa juttua selvitellessään monenmoista sakkia jalkapalloa ilman kenttää potkivasta Matadorista juoppoon pornokauppiaaseen Sundmaniin, josta tuleekin hänen apurinsa.
Elokuvassa on hieman film-noiria, western-henkeä (josta kertoo jo poliisiaseman seinällä komeileva Vain muutaman dollarin tähden-juliste) ja paljon toimintaa. Aseet ja nyrkit paukkuvat ja lopussa paukkuu tykkikin. Suurin plussa tulee kuitenkin näyttelijöille: Kai Lehtinen tekee hiljaisen mutta näyttävän roolisuorituksen huuliharppua soittavana Raidina ja Oiva Lohtander ei jää Pekkaa pahemmaksi kunnollisena Janssonina. Leffa voi olla taiteellista yhteiskuntakritiikkiä mutta minulle se meni viihteenä. Täytyypä katsastaa tv-sarja ja kirjatkin...
Harri Nykäsen Raid-kirjojen pohjalta tehty TV-sarja oli aikanaan erittäin suosittu. Niinpä päätettiin tehdä Raid-elokuva. Se pohjautuu Harri Nykäsen ja Tapio Piiraisen käsikirjoitukseen. Ilmestyessään tätä elokuvaa moitittiin viinan ja tupakan piilomainostamisesta. Syytökset olivat kyllä aivan väärät, sillä eihän tässä tupakan poltto ja viinalla läträily olleet pääosassa.
Raid (Lehtinen) palaa kahden vuoden Venäjällä oleskelun jälkeen Suomeen. Hän kuulee komisario Janssonilta, että hänen naisystävänsä Tarja on kuollut tuhopoltossa. Raid päättää etsiä syylliset ja antaa niille kunnon opetuksen. Jansson tutkii samanaikaisesti mielenosoituksessa tapahtunutta kuolemantapausta. Näillä tapahtumilla näyttää olevan jokin yhteys.
Raid osoittaa, ettei suomalainen elokuva ole vajonnut suohon. Juoni on todella hyvä, kuten ovat näyttelijätkin. Tämä on todella hyvää toiminnan, jännityksen ja draaman sekoitusta. Raid tuo suomalaiseen elokuvaan jotain uutta. Tämä on paras suomalainen elokuva vuosiin.
Suomalainen kovanaama-torpedo Raid (Lehtinen) palaa takaisin Suomeen kuullakseen tyytöystävänsä Tarjan(Rantasila) kuolleen uusnatsien tulipalossa. Samalla komisario Jansson (Lohtander) tutkii mielenosoituksessa kuolleen naisen tapausta. Kyseessä on isomman luokan rikos ja Raid joutuu luovimaan tässä karikossa, missä kenenkään ei voi luottaa ja ihmishenki on halpa.
Raid on erinomainen rikoselokuva. Se on hauska, vakava ja henkilöhahmot ovat huolellisesti kirjoitettuja näyttelijätyön ollessa erinomaista. Erityisesti Juha Mujeen esittämä pornokauppias Sundman, joka haetaan todella pirteänä Lapinlahdesta henkisestä valmennuksesta tekee hauskaa työtä. Hänellä ei mene hyvin ja muidenkin henkilöhahmojen motiivit tulevat hyvin esille. Turhia kohtauksia ei tunnu olevan yhtään.
Raid on melkoisesta mitastaan huolimatta tiivis ja kompakti elokuva, minkä voi katsoa useaankin otteeseen pääasiassa erinomaisten henkilöhahmojen takia.
DVD:n lisämateriaali on kiitettävän laadukasta ja koostuu pääasiassa haastatteluista ja kuvauksista tehdystä materiaalista, mikä antaa bonusta.
nimimerkki: Jurpo
Nukkavieru Raid palaa Suomeen, jossa odottaa ongelmavyyhti ratkaistavaksi. Tyttöystävän pytinki on poltettu ja kolme ruumista viruu kekäleläjässä. Samaan aikaan valtion johtomiehet hierovat energiakauppoja joiden taustat on sutussa. Kaksi em. asiaa nivoutuu yhteen, ja se missä poliisi on voimaton, ratkaisee Raid.
TV-sarjan perusteella ennakko-odotukset olivat pilvissä elokuvan suhteen. Pettymystä ei tullut, mutta bullseye jäi saavuttamatta. Tarinaa kuljetetaan tavalla josta moni Härmäohjaaja voisi ottaa oppia. Varsinkin Kujasalon Pekko. Tyyli säilyy läpi leffan ja siirtymät otoksista toiseen sujuu saumatta. Ohjaaja-Piiraiselle pointsit.
Ainoa takku TV-sarjaan nähden on se että jollakin tavalla alkumetreillä osa sivuosanäyttelijöistä yrittävät tehdä lohtanderit. Lakooninen puhetyyli on kuin samasta tuubista. Se on Lohtanderin ja ylikomisario Janssonin yksinoikeus! Sivuroolien erilaisuus oli töllösarjassa nimenomaan vahvuus, mutta osa niistä vesittyy leffassa. Pahin esimerkki on naispoliisipäällikön roolissa Tuula Nyman. Roolin alkuperäinen luonne on hukassa. Pääosaesittäjiä on suitsutettu ja ansaitusti. Heitä erittelemättä homma toimii.
Itse tarinan taustalla on perinteisen jännäriromaanin teema, mutta roolihenkilöiden persoonallisuudet rakentavat lihaa luiden ympärille. Henk.koht. Raid nousi viimeaikaisista Suomi-tuotannoista Pahojen poikien edelle. Eikä se huippukaan kovin kaukana ole.
TV-sarjan menestyksen myötä tämä leffa oli pakko tehdä, ja hyvä niin.
Mitään ultimateräiskettä ei ole luvassa, mutta Raidia voi suositella hyvistä jännäreistä pitäville.
Raid on sekä tv-sarjana että koko illan elokuvana kovan luokan eliittiä, upea taideteos suomalaisista ja huuto yhä enemmän yksityisempää yhteiskuntaa vastaan. Kaikkien levottomien morrisoneiden jälkeen se palautti uskoni kotimaiseen elokuvataiteeseen kertaheitolla.
Elokuvan tapahtumat käynnistyvät pari vuotta tv-sarjan jälkeen. Kulkurimainen anti-sankari Raid(Kai Lehtinen) kiertelee Venäjää yhdessä hervottoman kaverinsa Ratsumiehen(Markku Maalismaa) kanssa. He päättävät palata Suomeen liiketoimien ja Raidin rakastetun Tarjan(Mari Rantasila) takia. Vaalimaalla he kuitenkin jäävät kiinni ja joutuvat poliisin kynsiin.
Samaan aikaan Janssonia(Mestarillinen Oiva Lohtander) vaivaa Maailmanpankin mielenosoituksessa tapettu mielenosoittaja. Oliko kyseessä vahinko vai kylmäverinen murha?
Lopulta Raidin päästyä Helsinkiin Jansson kertoo hänelle Tarjan kuolleen Uusi Voima-lehden toimituksen tuhopoltossa. Raid päättää kostaa, kerää kasaan vanhan jengin, hakee Sundmanin( Leo Jokel...eikun Juha Muje) henkisestä valmennuksesta lapinlahdesta ja lähtee Amok-juoksulle puhdistamaan yhteiskuntaa...
Raid on elokuvanakin loistavaa ja mukaansatempaavaaa työtä. Teos onnistuu tarjoamaan yhteiskunnallista kritiikkiä ja kyynistä mutta eloisaa huumoria. Yhteiskunnan pohjasakka osoittautuu loppujen lopuksi paljon sympaattisemmaksi sakiksi kun loistoristeilijöillään kyyhöttävät niljakkaat liikemiehet.
Raidin jengi perse-Arskoineen toimii heidän puolestapuhujinaan.
Näyttelijät ovat huippuluokkaa. Hyviä on aivan liikaa tässä listattaviksi, mutta loistavia ovat Kai Lehtinen, Mari Rantasila, mestarillinen Oiva Lohtander, Pekka Huotari sekä Juha Muje Sundmanina. Mikäli kyyninen huumori ja suomalainen asenne ja ehkä paras suomalainen elokuva tänä vuonna kiinnostaa, katso ihmeessä. Myös tv-sarja on katsomisen arvoinen.
Muutamia vuosi sitten Harri Nykäsen kirjoista päätettiin tehdä tv-sarja. Raid oli tämä sarja ja se paisui niin suureksi että elokuva olisi vain ajan kysymys.
Raid on tulossa cowboy kaverinsa kanssa Venäjältä takaisin Suomeen tapaamaan rakastamaansa naista. Heebot jäävät kuitenkin tullissa kiinni ja joutuvat vankilaan, jossa komisario Jansson kertoo Raidille tämän naisen olevan kuollut tuhopoltossa. Syylliset ovat jo kiinni mutta jotenkin Raid ja Jansson tuntevat ettei juttu ole niin yksinkertainen.
Raid tuli katsottua tv:stä molempina esityskertoina ja täytyy myöntää että se on parhaita kotimaisia tv-sarjoja. Raid toimii silti (tietenkin) sarjana paremmin kuin elokuvana. Jotenkin välillä tuntuu että leffa etenee turhan nopeallla tempolla ja kuitenkin leffa oli loppujen lopuksi aivan ylipitkä. Kai Lehtinen on synkkänä antisankarinimamme mainio eikä Oiva Lohtanderkaan Janssonina huono ole. Parasta leffassa onkin kuin nämä 2, ammitillisesti kuin yö ja päivä mutta tavallaan moraalisesti samoilla linjoilla liikkuvat hebut, mumisevat nasevat repliikit toisilleen. Näyttelijätyö on muutenkin mainiota kuten Suomalaisissa suuremmissa elokuvissa aina, varsinkin Jorma Tommilan roolityö pitänee erikseen mainita niin upeasta heppu tulkitsee synkän legioonalaisen.
Huumoria leffassa on kuin Pekka Puupää sarjoissa yhteensä, mutta koska vitsejä on paljon eivät ne kaikki naurata, edes virnuiluta, mutta onneksi suurin osa vitseistä on todella hauskoja. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja omaperäisiä. Löytyy niin katu-jalkapallon kruunamaton kuningas kuin perse kipuja kestämään joutuva Arska.
Raid ei ole mikään kovinkaan toiminnallinen leffa, vaan lähinnä jännäri. Osa toiminta kohtauksista on tehty hienosti mutta poikkeuksiakin löytyy. Leffan juoni on myös välillä turhan sekava ja itseasiassa aika typerä. Myös kunnon käsikähmää ja varsinkin sitä viimeistä ja ratkaisevaa taistelua jää kaipaamaan (sarjassa oli upea loppukohtaus jossa Tapio Liinoja ja Kai Lehtinen ottivat toisistaan mittaa aseilla). Sarjan pääpahis oli myös huomattavasti parempi kuin leffan kierot bisnesmiehet.
Kokonaisuutena Raid ei ole niin hyvä kuin sen olisi pitänyt olla, mutta mukavaa toimintaa/jännitystä se silti on. Siinä on säilynyt se Suomalainen maku (onko se nyt hyvä vai huono asia jää katsojan omaksi mielipiteeksi). Raid oli sarjana toimivampi mutta se tuskin oli kenellekkään mikään yllätys.
nimimerkki: Criiticco
Raid. Niinpä. Se oli aika suosittu. Niin on vieläkin. Se on aika hauska. Siinä tussautetaan tykillä. Käydään Ruotsissa. Ajetaan. Tapetaan. Esitellään vammoja Arskan takamuksessa.
Elokuvattu jatko-osa TV- sarjalle ei Suomessa ole kovinkaan yleinen juttu. Lieneekö tämä peräti ensimmäinen kerta, kun niin on tehty. Homma toimii, salit täyttyivät mukavasti ja tuotteistuskin on kivasti mukana. Jos Raidista jätettäisiin pois Kai Lehtisen resuinen renttuolemus, Oiva Lohtanderin massa ja katkaistun haulikon mittaisella dialogilla luotu omaperäinen huumori, jäljelle jäisi melko vähän. Mutta hei, mitä olisi esim. italowestern ilman porottavaa aurinkoa ja jäyhiä jätkiä? - Nada.
Juoni elokuvassa on pikkuisen yliampuva, muutamat sivuosanäyttelijät olisivat voineet hoitaa hommansa paremminkin ja kuvaaja olisi voinut jättää pikkuisen enemmän headroomia joihinkin otoksiin. Mutta. Tämmöiset pikkuviat antaa anteeksi, kun tarina sentään kulkee eteenpäin koko ajan, leffan päätähdet ovat ilmiömäisen loistavia ja esim. valaistus näyttää hyvältä.
Vaikka leffa onkin jatkoa TV- sarjalle, aihetta vielä tuntemattomat pääsevät hyvin mukaan. Eikä vanhojen fanienkaan silti pidä pelätä, että pätkässä olisi ylettömästi vanhan toistoa. Tutustuminen leffaan kannattaa ehdottomasti. Kaikille.























































