Nukkavieru Raid palaa Suomeen, jossa odottaa ongelmavyyhti ratkaistavaksi. Tyttöystävän pytinki on poltettu ja kolme ruumista viruu kekäleläjässä. Samaan aikaan valtion johtomiehet hierovat energiakauppoja joiden taustat on sutussa. Kaksi em. asiaa nivoutuu yhteen, ja se missä poliisi on voimaton, ratkaisee Raid.
TV-sarjan perusteella ennakko-odotukset olivat pilvissä elokuvan suhteen. Pettymystä ei tullut, mutta bullseye jäi saavuttamatta. Tarinaa kuljetetaan tavalla josta moni Härmäohjaaja voisi ottaa oppia. Varsinkin Kujasalon Pekko. Tyyli säilyy läpi leffan ja siirtymät otoksista toiseen sujuu saumatta. Ohjaaja-Piiraiselle pointsit.
Ainoa takku TV-sarjaan nähden on se että jollakin tavalla alkumetreillä osa sivuosanäyttelijöistä yrittävät tehdä lohtanderit. Lakooninen puhetyyli on kuin samasta tuubista. Se on Lohtanderin ja ylikomisario Janssonin yksinoikeus! Sivuroolien erilaisuus oli töllösarjassa nimenomaan vahvuus, mutta osa niistä vesittyy leffassa. Pahin esimerkki on naispoliisipäällikön roolissa Tuula Nyman. Roolin alkuperäinen luonne on hukassa. Pääosaesittäjiä on suitsutettu ja ansaitusti. Heitä erittelemättä homma toimii.
Itse tarinan taustalla on perinteisen jännäriromaanin teema, mutta roolihenkilöiden persoonallisuudet rakentavat lihaa luiden ympärille. Henk.koht. Raid nousi viimeaikaisista Suomi-tuotannoista Pahojen poikien edelle. Eikä se huippukaan kovin kaukana ole.
TV-sarjan menestyksen myötä tämä leffa oli pakko tehdä, ja hyvä niin.
Mitään ultimateräiskettä ei ole luvassa, mutta Raidia voi suositella hyvistä jännäreistä pitäville.
