Kuudes aisti (1999)
- Alkuperäinen nimi:
- The Sixth Sense
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- M. Night Shyamalan
- Pääosissa:
- Bruce Willis, Haley Joel Osment, Olivia Williams, Toni Collette
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 107 min
- Genret:
- Draama, Trilleri
Elokuva kertoo Malcolm Crowe:sta (Willis) joka on arvostettu lapstenpsykologi ja nuoresta pojasta Cole Searista (Osment), jolla on kyky nähdä kuolleita ihmisiä.
Osment suorituu roolistaan loistavasti ja oli yksi parhaista lapsinäyttelijöistä siihen aikaan.
Brucen valinta psykologiksi vähän ihmetytti, mutta mitä Brucen kaltaiselta mieheltä voikaan odottaa, hän suoriutuu roolistaan varsin hyvin.
Aihe kuolleiden ihmisten näkemisestä tuntui vähän kaukaa haetulta, eivätkä kuolleet näyttäneet vakuuttavilta, mutta epäilyksistä huolimatta ei sillä ollut leffan suhteen suurta merkitystä.
Shyamalan on onnistunut tekemään kiinnostavan trillerin jossa voi samaistua Osmetin pienen pojan rooliin. Oli tietynlailla ahdistavaa katsoa Osmetin kamppailua tämän erikoisen kyvyn kanssa. Vaikka kauhua elokuva ei tarjoa niin onnistunut näyttelijätyö ja kiinnostava juoni onnistuu pitämään kiinnostuksen elokuvan loppuun asti. Vaikka leffa ei tarjoakkaan äkillisiä juonenkäänteintä, on elokuvan loppu jotain aivan muuta, kuin mitä olisi voinnut odottaa...
M. Night Shyamalan ponnahti suuren julkisuuteen Tämän elokuvan pohjalta. Shyamalan oli ohjanut pari leffaa aijemmin, jotka eivät ole päässeet yhtä suureen suosioon kuin miehen tämä ja seuraavat tuotoksensa. Bruce Willisille tämä oli elokuva oli pieni noste uralla muutaman flopin jälkeen.
Psykiatri Malcolm Crowe (Willis) saa potilaakseen nuoren pojan Colen (Haley Joel Osment) jolla on ollut outo lahja syntymästä asti. Malcolm alkaa tutkia Colea ja he löytävätkin vastauksia hieman erisuunnalta mistä pitäisi.
Shyamalanin elokuvissa kuten tässäkin tarinan kerronta on aivan omaa luokkaansa. Shyamalan ei lähde tekemään mitään shokkiefektien varaan kirjoitettua trilleriä, vaan aidosti käsinkosketeltavaa suspense-tunnelmaa. Toki sinne muutamia kauhuelementtejäkin mahtuu. Kuudes Aisti edustaakin parhaimpia psygologisia trillereitä, mistä voi myös päätellä IMDB:n parhaipien elokuvien sijan 115 mikä ei ole ollenkaan hassummin.
Shyamalan on hyvä käsikirjoittaja myös hienosti hän ohjaa elokuvansa. Tässä leffassa kuullaan myös yksi lausahdus, jonka Haley Joel Osment sanoo ennen nukkumaan menoa Willisille, jota on matkittu muutamissa parodioissa. Bruce Willis tekee yhden uransa vahvimmista rooleista rauhallisena Crowena. Muutkin näyttelijät tekivät hyvää roolityötä.
Yhteenvetona Kuudes Aisti on yksi parhaimmista psygologisista trillereistä, jossa yhdistyy hienosti kerrottu tarina, hyvät näyttelijäsuoritukset ja yksi leffahistorian onnistunein loppuratkaisu. Willisin ja Shyamalanin yhteistyö jatkui mestarillisessa Unbreakablessa.
nimimerkki: andy
Kuudes aisti on Shyamalanin läpimurtoelokuva. Tästä elokuvasta on jo muodostunut legenda. Kuudes aisti on oikeastaan enemmän draaman ja trillerin sekoitusta kuin varsinaista kauhua. Toki tästä muutama kauhukohtaus löytyy. Kuudes aisti on todellakin erikoinen elokuva. Muun muassa sen kohtaukset on kuvattu kohtausjärjestyksessä. Yleensähän näin ei elokuvateossa tehdä. Ihan hyvää jälkeä kuitenkin tuli.
Malcolm Crowe (Willis) on arvostettu lastenpsykiatri. Eräänä päivänä eräs hänen vanha potilas hyökkää Crowen kimppuun. Myöhemmin Malcolm tapaa 9-vuotiaan Cole Searin (Osment). Colella on pelkotiloja. Pian Cole kertoo, että hän näkee aaveitta. Malcolm ja Cole alkavat selvittää, mistä on kysymys.
Tämä elokuva on hyvin erikoinen ja outo. Siitä huolimatta tämä on todella hyvä elokuva ja pitää otteessaan loppuun asti. Bruce Willis ei ole tässä parhaimmillaan, mutta muut näyttelijät tekevät hyvää työtä. Etenkin 11-vuotiaan Haley Joel Osmentin näyttely on todella vakuuttavaa, vaikkei hänellä paljon aikaisempaa näyttelijäkokemusta olekaan. Shyamalan on saanut aikaiseksi erittäin hienon elokuvan, vaikka hän on ollut elokuvaa tehtäessä alle 30-vuotias. Shyamalan tullaan mainitsemaan yhtenä suurena elokuvatekijänä Hitchcockin, Kubrickin ja Spielbergin rinnalla.
Kuudes aisti on M. Night Shyamalanin töitä tunteville taattua tuttua laatua. Kyseessä on miehen uran kolmas kokopitkä leffa, ja ohjauksen lisäksi Shyamalan on tuttuun tapaan myös käsikirjoittanut leffan. Tulos on mitä nerokkainta jännityksen ja kauhun välimaastossa liikkuvaa elokuvataidetta.
Kuudes aisti ei mainonnasta huolimatta tosiaankaan ole mikään tavallinen kauhukuva, joskin mainontasuuntaus on ymmärrettävää: kauhu vetää etenkin nuorta yleisöä teattereihin, toisin kuin monesti tasapaksuiksi jäävät trilleriyritykset. Kuudes aisti on ennen kaikkea psykologinen trilleri: se ei mässäile verellä, luo äkkinäisiä piinaefektejä tai ole tietokoneohjelmointiin perustuvaa. Se etenee melko verkkaisesti, kuten Shyamalanin muutkin teokset. Äkillistä muutosta ei tarvita, sillä huomaamatta katsoja on käsikirjoituksen pauloissa. Käsikirjoitus toimii oikeastaan kuin tuo vanha viisaus sammakosta, joka uiskentelee kattilassa eikä tajua hypätä pois veden lämmetessä tasaisesti. Samalla tavalla katsoja takertuu suoraan Shyamalanin jännitykseen. Eikä pääse irti.
Malcolm Crowe (Bruce Willis hienoimmassa roolissaan) on psykologi, joka joutuu vanhan asiakkaan, täysin sekoboltsin ihmisen, hyökkäyksen kohteeksi. Ampumistapauksen jälkeen Malcolm ottaa hoidettavakseen pienen pojan nimeltä Cole Sear (Haley Joel Osment). Tapaus ei ole helppo, sillä Cole väittää omaavansa yliluonnollisia kykyjä: hän pystyy näkemään kuolleet, jotka harhailevat maan pinnalla. Malcolmin ja Colen keskustelut ovat jännittävää katseltavaa, ja lopulta täydellisyyttä hipovien, mutta yksinkertaisten käänteiden kautta matka päätyy loppuratkaisuun, joka yllättävyydessään pudottaa katsojan lähes tuoliltaan lattialle. Ja onpa tuo loppuratkaisu vielä kauniskin.
Kuudennessa aistissa on samaa aavemaista henkeä kuin The Othersissa. The Otherssin usvaisiin maisemiin ja kolkkoihin huoneisiin tykästyneet pitänevät tästäkin. Haamut leijuvat ympärillä, samoin James Howardin kaunis musiikki ja mukaan liukuu kaikkien aikojen hienoin (?!) loppuratkaisukin. Elokuva on tyylikäs ja unohtumaton. Sille soisi vaikka sen kuudennenkin pisteen meidän tuntemamme maksimaalisen viiden sijasta.
Kouluikäinen poju kärsii kyvystä nähdä ja jututtaa kuolleita ihmisiä. Hän ei uskalla kertoa kenellekään tästä ennen kuin asia valkenee palkitulle lapsipsykiatrille. Kummitusten pelko muuttuu pikkuhiljaa selviytymiseksi, niin pojulle kuin psykiatrillekin, jolla on omat vaikeutensa siviilissä.
Lajityyppinä kummitustarinat eivät iske ollenkaan. The Others tai Kuudes aisti - suhtautuminen on sama. Molemmissa leffan aikana ajatukset harhailevat laahaavien tapahtumien aikana. Ainoa mielenkiinto on, miten leffa päättyy. Molemmissa loppu aiheutti kuitenkin samankaltaisen positiivissävytteisen reaktion. Syynä yllätykset.
Tottakai Haley Joel Osmont ansaitsee kiitoksensa suorituksestaan kärsivänä pojuna. Mutta kun tarinan ydin on jo selvä, niin samaa surumielistä vehtaamista vaan jatkuu. Käänteiden odottelu jatkuu loppumetreille saakka. Loppu tosin pelastaa paljon, niin pojun hahmon kuin Bruce Willisin esittämän psykiatrihahmonkin kohdalla.
Lapsessani on jotain vikaa -leffojen äiti on Manaaja, ja sen myötä rima on niin korkealla, ettei ylittäjää tahdo löytyä. Ei siihen pysty Kuudes aistikaan.
Kauhugallerioiden keräilijöille Kuudes aisti varmaankin on helmi, mutta meille muille skeptikoille se on vain elokuva.
Shyamalanin läpimurto, Kuudes aisti, on hienosti toteutettu elokuva kaikin puolin. Leffa lähtee liikkeelle vangitsevasti ja pitää napakan otteen loppuratkaisuun saakka. Psykologi Malcolm Crowe (Bruce Willis) kohtaa epämiellyttävissä olosuhteissa surkean ex-potilaansa, ja pian tapauksen jälkeen hän ottaa hoidettavakseen samanlaisen tapauksen: pienen pojan, joka näkee kuolleita ihmisiä. Juonenkäänteitä riittää, joskin keskivaiheilla pieni tylsistyminen uhkaa. Loppu on kuitenkin sen verran loistava, ettei tylsästä leffasta voi todellakaan puhua.
Leffa on toteutettu varsin hienosti. Se ei tarjoa sinänsä mitään uutta ja mullistavaa, mutta ohjaaja on paatuneena perfektionistina sitonut jokaisen kohtauksen yhteen tunnelmalliseksi, hillityksi kokonaisuudeksi joka miellyttää silmää - ja James Howardin hienon musiikin ansiosta myös korvaa (etenkin alkutunnari oli loistava). Näin kauhuleffoja tulisi toteuttaakin: painostava tunnelma ja hienosti toteutettuja kohtauksia, jotka pelottavat oikeasti. Ei mitään Tiedän mitä teit viime kesänä-tissikauhua.
Näyttelijät ovat melko hyviä. Haley Joel Osmentin roolisuoritus sulkeutuneena Cole Searina on elokuvan parasta antia, eikä pelkästään sen takia että näyttelijä oli vasta 12-vuotias. Toni Collette on epätoivoiseksi äidiksi myös mukavan tavallinen ja oiva ratkaisu rooliin. Bruce Willis hoitaa hommansa mukiinmenevästi, mutta ei ehkä ole aivan paras näyttelijävalinta. No, onhan se hyvä nähdä mies muuallakin kuin äksönleffoissa.
Kyseessä on kuitenkin pitkästä aikaa harvinaisen hyvä kauhuelokuva. Omanlaisensa tunnelma, kokonaisuutena hienosti toimiva toteutus ja loistava juoni takaavat leffan iskostumisen selkäytimeen. Kuudes aisti ansaitsee kaiken hypen mitä on saanut.























































