Kuudes aisti on M. Night Shyamalanin töitä tunteville taattua tuttua laatua. Kyseessä on miehen uran kolmas kokopitkä leffa, ja ohjauksen lisäksi Shyamalan on tuttuun tapaan myös käsikirjoittanut leffan. Tulos on mitä nerokkainta jännityksen ja kauhun välimaastossa liikkuvaa elokuvataidetta.
Kuudes aisti ei mainonnasta huolimatta tosiaankaan ole mikään tavallinen kauhukuva, joskin mainontasuuntaus on ymmärrettävää: kauhu vetää etenkin nuorta yleisöä teattereihin, toisin kuin monesti tasapaksuiksi jäävät trilleriyritykset. Kuudes aisti on ennen kaikkea psykologinen trilleri: se ei mässäile verellä, luo äkkinäisiä piinaefektejä tai ole tietokoneohjelmointiin perustuvaa. Se etenee melko verkkaisesti, kuten Shyamalanin muutkin teokset. Äkillistä muutosta ei tarvita, sillä huomaamatta katsoja on käsikirjoituksen pauloissa. Käsikirjoitus toimii oikeastaan kuin tuo vanha viisaus sammakosta, joka uiskentelee kattilassa eikä tajua hypätä pois veden lämmetessä tasaisesti. Samalla tavalla katsoja takertuu suoraan Shyamalanin jännitykseen. Eikä pääse irti.
Malcolm Crowe (Bruce Willis hienoimmassa roolissaan) on psykologi, joka joutuu vanhan asiakkaan, täysin sekoboltsin ihmisen, hyökkäyksen kohteeksi. Ampumistapauksen jälkeen Malcolm ottaa hoidettavakseen pienen pojan nimeltä Cole Sear (Haley Joel Osment). Tapaus ei ole helppo, sillä Cole väittää omaavansa yliluonnollisia kykyjä: hän pystyy näkemään kuolleet, jotka harhailevat maan pinnalla. Malcolmin ja Colen keskustelut ovat jännittävää katseltavaa, ja lopulta täydellisyyttä hipovien, mutta yksinkertaisten käänteiden kautta matka päätyy loppuratkaisuun, joka yllättävyydessään pudottaa katsojan lähes tuoliltaan lattialle. Ja onpa tuo loppuratkaisu vielä kauniskin.
Kuudennessa aistissa on samaa aavemaista henkeä kuin The Othersissa. The Otherssin usvaisiin maisemiin ja kolkkoihin huoneisiin tykästyneet pitänevät tästäkin. Haamut leijuvat ympärillä, samoin James Howardin kaunis musiikki ja mukaan liukuu kaikkien aikojen hienoin (?!) loppuratkaisukin. Elokuva on tyylikäs ja unohtumaton. Sille soisi vaikka sen kuudennenkin pisteen meidän tuntemamme maksimaalisen viiden sijasta.
