JFK - avoin tapaus (1991)
- Alkuperäinen nimi:
- JFK
- Tuotantovuosi:
- 1991
- Ohjaajat:
- Oliver Stone
- Pääosissa:
- Gary Oldman, Joe Pesci, Kevin Bacon, Kevin Costner, Tommy Lee Jones
- Maat:
- USA, Ranska
- Pituus:
- 189 min
- Genret:
- Draama, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (8): 
Pikatuomiot (169): 
Oma pikatuomio
Marraskuun 22. päivänä vuonna 1963 tapahtui ehkäpä maailman kuuluisin salamurha tähän mennessä. Tuo kohtalokas päivä jätti jälkeensä paljon hysteriaa, murha-tutkimuksia, ja enemmän tai vähemmän erikoisia salaliittoteorioita. John Kennedyn murha on avoin tapaus. Kukaan ei varsinaisesti tiedä mitä tapahtui marraskuun 22. päivänä. Lausunnot julkisuuteen on esitetty, mutta silti Kennedyn murha on jäänyt mysteeriksi. Elokuva JFK - avoin tapaus yrittää selvittää mitä todella tapahtui ja miksi.
Oliver Stone tunnetaan ohjaajana erityisesti hyvin yhteiskunnallisista elokuvistaan kuten "Nixon" ja "World trade center". Hän käsittelee elokuvissaan Yhdysvaltoja valtiona tarkasti , ja pyrkii ainakin osittain, ehkä jopa tiedostamattomasti, purkamaan yleisiä stereotypioita amerikan glamourista.
Ilmestymisvuonnaan (1991) JFK - avoin tapaus herätti uudelleen keskutelua Kennedyn murhasta, joka oli vuosikymmeniä aiemmin lyöty visusti lukkoon. Elokuvassaan Stone käsittelee aihetta hyvin laajasti tutkien myös yleisimmät teoriat niin salamurhan tekijöistä kuin myös sen tekotavasta. Katsojalle näytetään esimerkiksi kuuluisa Taikaluoti-teoria ja sen mahdottomuus. Myös Abraham Zapruderin kaitafilmi pyörii elokuvan aikana usein.
Elokuva onnistuu käsittelemään aihetta varsin laadukkaasti, eikä se pyri todistamaan mitään. Elokuva oikeastaan näyttää asioita, joita Warrenin komissio ei aikoinaan näyttänyt. Toinen hyvä puoli on se, että leffa ei yritä liikaa ihannoida ja sankarillistaa Kennedyn aikaansaannoksia; aiheta käsitellään mukavan subjektiivisesti, mikä onkin hyvin tärkeää leffan uskottavuuden tähden.
Elokuvan yhteiskunnallinen viesti piilee siinä, että voiko kansalainen enää luottaa yhteiskuntaan, jossa elää ja että onko maan päätäjillä todella puhtaita jauhoja pusseissaan.
Elokuva saa katsojansa ajattelemaan Kennedyn murhaa laajana kokonaisuutena, vaikka toisaalta mitä pitemmälle elokuva etenee, sitä enemmän teorioiden määrä lisääntyy, ja näin salamurhan mahdollisten toimeenpanijoiden arvuuttelu vaikeutuu. Lopulta katsoja saa pienen turvattomuuden tunteen; voiko yhteiskuntaan luottaa? Pyritäänkö kansalaisiltä peittelemään valtion omia touhuja?
Kaikkiaan elokuvan aihetta käsitellään kiitettävän älykkäästi, eikä moitteen sijaa juuri löydy. Kolmen tuntia kuluu hujauksessa varsin nautittavasti. Näyttelijät onnistuvat rooleissaan uskottavasti, vaikka toisaalta näyttelijätyön arviointi tuntuu turhalta, koska nyt puhutaan enemmänkin dokumentäärisestä elokuvasta. Silti voidaan puhua mestariteoksesta ottaen huomioon aiheen haastavuuden ja sen visualisoinnin ongelmallisuuden.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.10.2008
Katsottu: Kotona
Kuten kaikki hiemankin historiasta kiinnostuneet ja sitä lukeneet entuudestaan tietävät, vuonna 1963 silloinen USA:n presidentti John Fitzgerald Kennedy ammuttiin kylmäverisesti autoonsa tämän ollessa pienellä autoretkellä kauniina syyspäivänä Dallasissa, Texasissa. Paljon puhuttelevia ja yhteiskuntakriittisempiä elokuvia tehtaillut Oliver Stone tarttui jälleen uuteen ja vaativaan haasteeseen, tapaukseen nimeltä JFK. Synkkä mysteeri vailla vertaa, eikä totuus ole vielä tänä päivänäkään selvinnyt. Ainoastaan monenlaisia teorioita on kehitelty tapauksen ympärille, ja mielenkiintoisen sellaisen vuonna 1991 valmistunut JFK Stonen kipparoimana tähtikaartin voimin tarjoaakin. Vaarallisen murhatutkinnan parisen vuotta tapahtuneen jälkeen alullepanneen, piirisyyttäjä Jim Garrisonin aatoksiin pohjautuen siis myllätään. Kuka teki ja mitä?
Faktapuolesta en mene sanomaan juuta enkä jaata, mutta JFK:n esittelemä salaliittoteoria on vakuuttavan toteutuksen ansiosta hyvinkin uskottava - leffa siis onnistuu tavoitteessaan. Argumentit purevat ja katsoja napataan lähestulkoon varmasti hyppysiin jo pelkästään vetovoimaisen aiheenkin ansiosta. Stonen rautainen ohjaustyö takaa poliittisen trillerin, jossa ei hirveästi pyssyillä huiskita tai muuta, vaan pyritään rauhallisemmissa merkeissä moniulotteisten hahmojen avulla purkamaan vyyhtiä, joskin yllättävän jännittävät hetket saadaan siltikin aikaiseksi. Tavallaan tällainen kuvaus onnistuu jollain tasolla jopa pelottamaan ja pistämään miettimään, että voisiko näin tunkkaista tavaraa löytyä edes Yhdysvalloista. Meikäläistä ainakin viehättää suuresti JFK:n tyyliset pippalot. Asiapitoista, syvällistä ja realistisenoloista trilleriä ilman sen pahempaa väkivaltaa sijoittuen sellaiseen ajankohtaan, joka varmasti muistuu jokaisen kylmän sodan keskellä eläneen mieleen. Olkoon voi!ma kanssa suurten pamppujen ison pöydän äärellä, pikkukalat hoitelevat vain ne likaisemmat hommat. Olikohan näin?
JFK on etenkin käsikirjoituksellisesti mestarillinen elokuva. Saksittavaa mahdollisesti löytyisi jos ruotisi enemmän, mutta joka tapauksessa Stonen visio on sen verran ehjä ja suvereeni kokonaisuus, että mahtavine monologeineen leffaa katselee enemmän kuin mielellään. Costnerin Kevin pääroolissa vetää elämänsä suorituksen, Tommy Lee Jones, Donald Sutherland, Gary Oldman, Joe Pesci ja Kevin Bacon muun muassa keikkuvat sivuosissa, joten Costneria tukevia nimimiehiä kuvissa vilahtelee urakalla - tulos näin ollen on sen mukainen. Uuvuttava tiiliskivi katsojalle, mutta hulppeat kolme tuntia elokuvaa pähkäiltyään sen luulisi palkitsevankin katsojansa. Kennedyn ampumistapauksesta ei liiemmin filmatisointeja liene tehtykään, mutta JFK todennäköisesti purkittaa fiktiivisen (?) versionsa mysteeristä niin hyvin, ettei kenties ole tarvettakaan. Elokuvallisesti älykäs paketti, jolle lähtee kymppisuositukset tältä suunnalta. Michael Bay-Jerry Bruckheimer-akselin Popcorn-viihdettä hakevat ja Ben Affleckia fanittavat katsojat elkää vaivautuko.
nimimerkki: Lutkus
Pisteet:
Arvosteltu: 28.05.2005
Katsottu: DVD
Kaikki, jotka tuntevat edes jotenkin historiaa, tietävät varmaankin mitä tapahtui Dallasissa, Teksasissa 22. marraskuuta vuonna 1963. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin, kun hän tervehti väkijoukkoa avo-autossa. Syylliseksi leimattiin Lee Harvey Oswald, jonka kaksi päivää myöhemmin ampuu yökerhon omistaja Jack Ruby. Vuonna 1991 julkaistu JFK - avoin tapaus kertoo Jim Garrisonista, syyttäjästä joka lähti tutkimaan Kennedyn salamurhaa ja huomaa vuosien edetessä asioita, jotka puoltavat suuremman salaliiton osuutta murhaan.
Mielestäni tämä leffa on Oliver Stonen toiseksi paras, heti täydellisen sotaelokuvan sekä hyvän ja pahan kaksintaistelun Platoonin jälkeen. JFK on suorastaan pullollaan näyttelijäkuuluisuuksia, jotka ovat luonnollisesti aivan loistavia rooleissaan. Erityisesti Lee Harvey Oswaldia esittänyt Gary Oldman jäi mieleen. Usein pahiksia esittävä Oldman tekee Oswaldista säälittävän ja apean tyhjäntoimittajan, jota ei uskoisi presidentti Kennedyn supertarkaksi ampujaksi. Kevin Costner on ihan hyvä päättäväisenä syyttäjä Garrisonina ja Joe Pesci luo loistavan hahmon David Ferrie-nimisestä homosta. Myös lukuisat pienet roolit ilahduttivat, erityisesti John Candyn, Jack Lemmonin, Donalf Sutherlandin ja Walter Matthaun esiintymiset. Listaa voisi jatkaa vielä monta riviä, mutta se onkin yksi JFK:n monista hyvistä puolista.
Vasemmistolaiseksi, liberaaliksi ja jopa kommunistiksi pilkatun Fidel Castron ystävän Oliver Stonen näkemys Yhdysvaltain 35:en presidentin salamurhasta on vähintäänkin vaikuttava. Jokainen katsoja on varmasti vakuuttunut, että Kennedyn murhasta oli vastuussa salaliitto. Mutta ketkä? Mafia? CIA? Kommunistit? Eräs hahmo väittää leffassa, että Kennedy kuoli koska oli kommunisti. Voiko siis Yhdysvalloissa presidentti olla täysin liberaali ilman että oikeistolaiset (joilla on kaikki valta, mutta jotka eivät oikeasti edusta valtaosaa kansasta) murhaavat tämän? Elokuva valtasi pääni ajatuksilla ja sen voi katsoa moneen kertaan, sillä siinä on paljon asiaa. Myös se fakta, että elokuva kuvaa 60-lukua Yhdysvalloissa, on plussaa. Mistään historian ajanjaksosta en ole niin kiinnostunut kuin 60-luvusta, ja melkein ainoastaan siksi, että Amerikassa tapahtui silloin kiinnostavia. JFK on aivan loistava ajankuvaus 60-luvusta Amerikassa.
Kyseessähän on yli kolmen tunnin elokuva, joten joidenkin katselukokemusta voi pituus hieman pilata, mutta minun mielestäni JFK on ehkä kiehtovin elokuva, jonka olen ikinä nähnyt, ja runsas kolme tuntia on juuri näin kiinnostavalle aiheelle oikea pituus. Selkeä mestariteos, sanon minä.
nimimerkki: Nelisilmä
Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2005
Katsottu: VHS
Arvostelija
Nelisilmä
Vieras
JFK perustuu tositapahtumiin. Kuten jo nimestä voi päätellä, elokuvassa tutkitaan Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn murhaa. Tässä esitellään yksi mahdollinen murhateoria. Sen todennäköisyyttä kuitenkin saavat katsojat itse pohtia. Elokuva herätti ilmestyessään paljon huomiota ja Kennedyn murhateoriat saivat aivan uusia ulottuvuuksia.
Elokuva alkaa lyhyellä esityksellä Kennedyn valtakaudesta. Sitten tullaan marraskuun 22. päivän kohtalokkaisiin tapahtumiin vuonna 1963. Tällöin Kennedy ammuttiin Dallasissa, Texasissa. Pian tämän jälkeen otettaan kiinni Lee Harvey Oswald -niminen mies. Häntä aletaan pitämään Kennedyn murhaajana. Jack Ruby-niminen poliisi kuitenkin ampuu pian hänet. Pian perustetaan ns. Warrenin komissio, joka alkaa tutkimaan Kennedyn murhaa. Kuitenkin piirisyyttäjä Jim Garrison ei kuitenkaan usko komission teoriaa ja alkaa tutkimaan itse murhaa.
Elokuva antaa aivan uuden näkökulman murhamysteeriin, joka on vaivannut ihmisiä jo vuosikymmeniä. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja käsikirjoitus on tehty hyvin. Elokuva kuitenkin kompastuu omaan pituuteensa. Tästä olisi saanut helposti tavaraa pois. Tässä täytyy myös olla skarppina, eikä tätä voikaan katsoa väsyneenä. Kuitenkin tätä elokuvaa ei kannata missata.
Pisteet:
Arvosteltu: 26.10.2004
Katsottu: VHS
Vuonna 1963 koko maailma järkyttyi kun Dallasissa ihailijoitaan tervehtinyt USA:n presidentti John F Kennedy ammuttiin autoonsa. Lee Harvey Oswald niminen mies sai syyt niskoilleen, mutta jo varhain rupesi kuhisemaan salaliittoteorioita, jota edesauttoi piirisyyttäjä nimeltä Jim Garrison.
JFK -avoin tapaus on yli kolmituntinen tositapahtumiin perustuva elokuva, joka kuvaa Garrisonin (Costner) taivalta yrittää paljastaa hallituksen osuus Kennedyn salamurhaan. Garrison on käytännössä katsoen yksin koko USA:n hallitusta vastaan. Välit kiristyvät työtovereihin, eikä edes Garrison perhe tahdo pysyä miehen rinnalla. Mystinen herra X (Donald Sutherland) vihjailee Garrisonille tapauksen todellisia taustoja ja Garrison rupeaa rakentemaan vaarallista palapeliä yrittäen samalla saada ihmisiä vakuuttumaan ettei Oswald (Gary Oldman) pystynyt murhaamaan Kennedyä yksin. Oikeuden eteen tuodaan homoseksuaali liikemies Clay Bertrand (Tommy Lee Jones), jonka osuutta murhaan Garrison yrittää todistaa.
Oliver Stone on melko moni-ilmeinen ohjaaja, joka näyttää jälleen taitonsa JFK:ssa. Yli 3 tuntia on pitkä aika, varsinkin kun kyseessä on tämänkaltainen pohdiskeleva elokuva. Stone onnistuu kuitenkin enemmän kuin hyvin. Heti alusta asti katsojaa ryöpytellään miten milloinkin, eikä tylsistyminen tule edes mieleen. Ehkä leffassa on kohtauksia, joiden poisnaksauttelu ei olisi juonta mitenkään haitannut, mutta nykyisilläkää pituuksilla leffa ei missään vaiheessa puuduta. Taitavasti Stone riputtelee rösöisiä mustavalkokuvia lisäämään realismia. Kikka toimii enemmän kuin hyvin ja kun tämä sekoitetaan vielä ihkaoikeaan kuvamateriaaliin ei uskottavuusongelmia synny. Leffa pistää oikeasti pohtimaan ja tekee melko selväksi ettei Oswald ollut muuta kuin syntipukki. Elokuva ruoskii Yhdysvaltojen hallitusta ankaralla kädellä ja saa sen näyttämään todella mädältä. Tiedä sitten kuinka paljon leffa pysyy faktoissa, mutta täyttä humpuukkia se ei nyt ainakaan ole. Pitkät ja melko eleettömät kohtaukset saadaan mielenkiintoisiksi, eikä mitkään salaliittoteoriat tunnin hatusta kiskastuilta. Ihmissuhteetkin saadaan näyttämään realistisilta, eikä siirapissa liotetuilta kliseiltä. Elokuva vaatii todellista keskittymistä että pysyy kärryillä, mutta se on kyllä sen arvoista.
Elokuvassa esiintyy melkoisia staroja, joten näyttelijäpuoli ei voi olla muuta kuin hyvä. Kevin Costnerin vaihtelevalla uralla JFK on aikalailla positiivinen suoritus, varsinkin loppua kohti Costner parantaa rooliaan. Kevin Bacon tekee myös kiitettävän roolin, vaikka herran osuus jääkin pieneksi. Kuitenkaan Baconin roolisuorituksesta ei jää paha maku suuhun. Sissy Spacek rouva Garrisonina on enemmän kuin täydellinen valinta rooliin. Joe Pesci jaksaa huutaa ja meuhkata yhtä innokkaasti kuin ennenkin, silti sortumatta ylilyönteihin. Stoneleffojen vakiokaartiin kuuluva Tommy Lee Jones tekee myös ihan kiitettävän roolin, vaikka hänen hahmonsa vaikuttaakin hieman kliseiseltä, ainakin välillä. Jones saa silti hahmoonsa sitä eloa, joilla huonommin kirjoitettua hahmoa voidaan paikata. Donald Sutherland tekee ehkäpä elokuvan parhaan roolin nimettömänä herra X:nä, jonka pitkät repliikit ovat kuin suoraan Sutherlandin suuhun kirjoitettuja. Näyttelijäosuus(kin) on siis kunnossa, eikä hommaa pahenna yhtään (suurimmaksi osaksi) hyvin kirjoitetut henkilöhahmot. Kapelimestarin hommia heiluttelee aina yhtä mainio John Williams, jonka normaalia sankarittomammat musiikit tukevat hyvin rauhallisia kohtauksia. Alkutekstienkin aikana hyrräävä rummutus on yksinkertainen ja jopa tylsä, mutta istuu silti enemmän kuin hyvin leffan yleisilmeeseen.
Kaikenkaikkiaan JFK - avoin tapaus on hyvin kirjoitettu, ohjattu ja näytelty elokuva yhdestä USA:n suurimmista mysteereistä. Aiheesta, josta tuskin päästään ikinä yksimielisyyteen.
nimimerkki: Siperia Jones
Pisteet:
Arvosteltu: 23.10.2004
Katsottu: DVD
Garrison (Costner) on piirisyyttäjä, hänelle kuten monella muullakin on mielessä, että tappoiko Lee Harvey Oswald Kennedyn yksin. Silminnäkijöiden mukaan laukaukset tulivat useasta erisuunnasta, mutta kuka heitä nyt kuunteleejos vastassa maailman mahtavimman valtion päämiehet. Garrison näyttää oikeussalissa, miten tarvitaan luoti, joka osaa itse kiertää mielensä mukaan ilmansuunnasta toiseen. Häntä ei uskota ja tuleekin mieleen, että USA:n johdossa on todella mätää porukkaa. Murhasta jotain tietävät kuolevat sattumalta syöpään yms.
Leffan huonoihin puoliin kuuluu sen pituus, joka vaivaa sen takia, että koko leffan ajan tarvii seurata herkeämättä, ettei juoni pääsee lipsumaan ohi. Tätä elokuvaa ei missään nimessä kannata katsoa väsyneenä, vaan kannattaa olla olla valmistautuneena historialliseen oppituntiin, sillä elokuva käsittelee realistisia asioita ja kyseessähän on tositapahtumiin perustuva elokuva.
Mukana paljon tunnetuja näyttelijöitä kuten: Gary Oldman, Tommy Lee Jones, Kevin Bacon, Joe Pesci ja Donald Sutherland. Näistä herroista pienimmän ja mielenkiintoisimman roolin tekee veteraani Donald Sutherland, joka kertoo salaista tietoa Kennedyn murhasta. Kevin Costner ei mitenkään loista roolissaan, vaan on aivan normaali. Joe Pesci on taas raivoava pikkumies.
Leffa ei nyt kuitenkaan yllä niihin mittoihin mitä olisi saavutettu pituutta hieman karsimalla, mutta yleissivistyksen nimissä olisi suotavaa katsoa tämä edes kerran elämänsä aikana. Elokuva antaa paljon ajateltavaa, niin myös realistisen katsauksen Amerikan historian suurimpaan mysteeriin.
Nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 29.12.2003
Katsottu: Kotona
No huh! Olipa tässäkin pläjäys! Katsoja tempaistaan mukaan todella vangitsevasti, kuulemaan kolme tauotonta tuntia selvityksiä siitä, mitä John F. Kennedyn tapauksessa oikeasti tapahtui. Tai siis, kaikkinhan me tiedämme mitä siinä tapahtui, mutta kenen toimesta, miksi ja miten...
Kolme tuntia on pitkä aika, joten elokuvan täytyy olla kiinnostava, jotta katsoja jaksaisi tuijottaa sen läpi. JFK ei kuullosta erikoisen kiinnostavalta tai jännittävältä, mutta trust me, se on.
Kevin Costner esittää piirisyyttäjä Jim Garrisonia, joka alkoi oikeasti kuusikymmentäluvulla tutkia Kennedyn murhaa. Hän yrittää todistaa hallitusta syylliseksi, ja ettei Lee Harvey Oswald voinut tehdä sitä yksin. Tottahan on, että niin monta laukausta viidessä ja puolessa sekunnissa olisi vaikeaa ellei mahdotonta ampua yksin, pulttilukkoisella kiväärillä, ja vielä osua liikkuvaan maaliin, yksi osuma suoraan päähän. Tätä tarinaa mailmalle on kuitenkin tuputettu, ja tätä ihmiset uskovat (jos uskovat) niin kauan kunnes toisin todistetaan. Ja tätä Garrison juuri yrittää, todistaa nimittäin.
Pläjäys on todella pitkä, mutta kaikkea sitä asiaa ei oltaisi voitu tunkea paljon lyhyempään pakettiin. Ärsyttävintä tässä hyvässä elokuvassa on loppujelopuksi se, että katsoja ei voi herpaantua hetkeksikään, sillä vaikkei leffassa olekaan suoraa toimintaa, joka hetki on silti kaameaa tykitystä, omalla tavallaan.
Pläjäyksen alussa (ensimmäisen puolen tunnin aikana) alleviivataan ja jauhetaan samoja asioita hieman liikaa. Loppu onkin sitten aika menoa...
Ohjaaja Oliver Stone kritisoi rankasti Yhdysvaltain hallitusta, ja tuo selvästi ilmi oman mielipiteensä. Stone ohjaa hyvin, ja melko räväkästi. Costner ei ole niin huono kuin sanotaan, hän vetää ihan kohtuusuorituksen. Tommy Lee Jones ja Joe Pesci näyttelevät myös hyvin, ei valittamista.
Kannattaa katsoa, kunhan tietää mitä tuutista tulee. Tiukkaa menoa, ilman mäiskintää.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.06.2003
Katsottu: VHS
Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy matkustaa autosaattueessaan Dallasissa 22. 11. 1963. Päivä on todella kaunis ja Kennedy tervehtii iloisena väkijoukkoa, joka on tullut tätä tervehtimään. Yhtäkkiä jostain kajahtaa laukaus, johon ihmiset eivät aluksi reagoi. Pian kuitenkin toinen laukaus kajahtaa matalalta ja osuu presidenttiä kaulaan, seuraava laukaus selkään, neljäs osuu hänen vieressään matkustavaan valtion virkamieheen, viides menee taas ohi mutta kuudes osuu Kennedyä päähän räjäyttäen tämän takaraivon auki. Paikalla on joukkohysteria ja pian viesti leviää läpi maapallon: USA:n presidentti on murhattu.
Poliisit epäilevät aluksi Lee Harvey Oswaldia(Gary Oldman) ja kuulustelevat tätä tämän ammuttua pari poliisiakin. Mutta poliisien viedessä häntä säilöön yleisön joukosta nousee Jack Ruby, joka ampuu Oswaldin kuulemma myötätunnosta Kennedyn surevaa perhettä kohtaan.
Pian koko mysteeri pursuaa salaliittoteorioita: kuka ampui presidentin? Kommunistit? Mafia? Tai kenties jopa CIA? Yksi mies, yleinen syyttäjä Jim Garrison(Kevin Costner) on päättänyt löytää totuuden, mutta saa huomata etteivät ne, jotka tietävät, halua toisten tietävän asiasta yhtään mitään. Garrison ryhtyy valtavaan urakkaan, joka saattaa pahimassa tapauksessa maksaa hänenkin henkensä. Mutta se, mitä hän onnistuu tonkimaan salaisista arkistoista, ei ole aina kaunista katsottavaa.
Varma asia on se, ettei Lee Harvey Oswald, mahdollinen kommunisti, voinut olla ampuja ainakaan yksin, sillä hänen olisi pitänyt ampua useita laukauksia viidessä sekunnissa pulttilukkoisella kiväärillä ja vieläpä liikkuvaan maaliin. Hänestä tehtiin siis syntipukki, mutta kuka teki ja miksi?
Lisäksi salaperäinen herra X(loistavan roolin tekevä Donald Sutherland) kertoo hänelle mielenkiintoisia faktoja liittyen mm. median kiinnostuksesta asiaan. Garrison on päättänyt löytää totuuden hinnalla millä hyvänsä.
JFK on mielenkiintoinen Yhdysvaltojen kylmän sodan aikaisia toimia kritisoiva trilleri, joka yrittää antaa yhden näkökulman tähän mysteeriin ja tonkii 30 vuotta vanhoja asiakirjoja hyvin tarkkaan löytääkseen niistä mahdollisia porsaanreikiä. Siinä on kuitenkin pari kompastuskiveä. Oliver Stone on aina ollut isänmaansa toimia kritisoiva toisinajattelija aina Vietnamista lähtien, mutta täytyy ikävä kyllä myöntää tämän olevan hänen sentimentaalisin elokuvansa.
Kevin Costnerin "näyttelijätyö" on lähinnä makuasia, minuun se ei uponnut, vaikka syyttäjä Garrison sinänsä olikin moniulotteinen hahmo. Leffan suolana olikin lähinnä vanhojen veteraanien lyhyet cameo-roolit, joukossa mm. Walter Matthau sekä yllämainittu Donald Sutherland.
Tommy Lee Jones ja Joe Pesci vetävät ihan kohtuuroolit epäilyttävinä hemmoina sekä Gary Oldman vähäpuheisena L. H. Oswaldina. Myös Kevin Bacon on mukana.
Elokuva on hienosti rakennettu vanhan ajan film noirien tapaan käyttäen melko synkkiä tapahtumapaikkoja sekä tummia värejä. Kuvauksesta ja ohjauksesta ei olekaan pahaa sanottavaa. X-files fanit huomio:sarjan loppuessa maikkarilta tsekatkaa tämä filmi, se nimittäin pursuaa erilaisia salaliittoteorioita, että jokainen varmasti menettäisi yöunensa.
Tähän asti kaikki ihan jees, mutta rainan suurin synti on kuitenkin pituus. Elokuvaa on pitkitetty aivan liikaa tietyistä kohdista ja siitä voisikin leikata vähintään tunnin pois laadun kärsimättä. Pituus syö pätkältä parhaan mahdollisen terän, mutta kokonaisuutena JFK on kuitenkin ihan jees jenkkien historiapätkäksi. Suosittelen pienellä varauksella action-faneja kohtaan, mutta historia-friikeille tämä kuuluu yleissivistykseen.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.06.2003
Katsottu: DVD
