Kuten kaikki hiemankin historiasta kiinnostuneet ja sitä lukeneet entuudestaan tietävät, vuonna 1963 silloinen USA:n presidentti John Fitzgerald Kennedy ammuttiin kylmäverisesti autoonsa tämän ollessa pienellä autoretkellä kauniina syyspäivänä Dallasissa, Texasissa. Paljon puhuttelevia ja yhteiskuntakriittisempiä elokuvia tehtaillut Oliver Stone tarttui jälleen uuteen ja vaativaan haasteeseen, tapaukseen nimeltä JFK. Synkkä mysteeri vailla vertaa, eikä totuus ole vielä tänä päivänäkään selvinnyt. Ainoastaan monenlaisia teorioita on kehitelty tapauksen ympärille, ja mielenkiintoisen sellaisen vuonna 1991 valmistunut JFK Stonen kipparoimana tähtikaartin voimin tarjoaakin. Vaarallisen murhatutkinnan parisen vuotta tapahtuneen jälkeen alullepanneen, piirisyyttäjä Jim Garrisonin aatoksiin pohjautuen siis myllätään. Kuka teki ja mitä?
Faktapuolesta en mene sanomaan juuta enkä jaata, mutta JFK:n esittelemä salaliittoteoria on vakuuttavan toteutuksen ansiosta hyvinkin uskottava – leffa siis onnistuu tavoitteessaan. Argumentit purevat ja katsoja napataan lähestulkoon varmasti hyppysiin jo pelkästään vetovoimaisen aiheenkin ansiosta. Stonen rautainen ohjaustyö takaa poliittisen trillerin, jossa ei hirveästi pyssyillä huiskita tai muuta, vaan pyritään rauhallisemmissa merkeissä moniulotteisten hahmojen avulla purkamaan vyyhtiä, joskin yllättävän jännittävät hetket saadaan siltikin aikaiseksi. Tavallaan tällainen kuvaus onnistuu jollain tasolla jopa pelottamaan ja pistämään miettimään, että voisiko näin tunkkaista tavaraa löytyä edes Yhdysvalloista. Meikäläistä ainakin viehättää suuresti JFK:n tyyliset pippalot. Asiapitoista, syvällistä ja realistisenoloista trilleriä ilman sen pahempaa väkivaltaa sijoittuen sellaiseen ajankohtaan, joka varmasti muistuu jokaisen kylmän sodan keskellä eläneen mieleen. Olkoon voi!ma kanssa suurten pamppujen ison pöydän äärellä, pikkukalat hoitelevat vain ne likaisemmat hommat. Olikohan näin?
JFK on etenkin käsikirjoituksellisesti mestarillinen elokuva. Saksittavaa mahdollisesti löytyisi jos ruotisi enemmän, mutta joka tapauksessa Stonen visio on sen verran ehjä ja suvereeni kokonaisuus, että mahtavine monologeineen leffaa katselee enemmän kuin mielellään. Costnerin Kevin pääroolissa vetää elämänsä suorituksen, Tommy Lee Jones, Donald Sutherland, Gary Oldman, Joe Pesci ja Kevin Bacon muun muassa keikkuvat sivuosissa, joten Costneria tukevia nimimiehiä kuvissa vilahtelee urakalla – tulos näin ollen on sen mukainen. Uuvuttava tiiliskivi katsojalle, mutta hulppeat kolme tuntia elokuvaa pähkäiltyään sen luulisi palkitsevankin katsojansa. Kennedyn ampumistapauksesta ei liiemmin filmatisointeja liene tehtykään, mutta JFK todennäköisesti purkittaa fiktiivisen (?) versionsa mysteeristä niin hyvin, ettei kenties ole tarvettakaan. Elokuvallisesti älykäs paketti, jolle lähtee kymppisuositukset tältä suunnalta. Michael Bay-Jerry Bruckheimer-akselin Popcorn-viihdettä hakevat ja Ben Affleckia fanittavat katsojat elkää vaivautuko.
nimimerkki: Lutkus
