No huh! Olipa tässäkin pläjäys! Katsoja tempaistaan mukaan todella vangitsevasti, kuulemaan kolme tauotonta tuntia selvityksiä siitä, mitä John F. Kennedyn tapauksessa oikeasti tapahtui. Tai siis, kaikkinhan me tiedämme mitä siinä tapahtui, mutta kenen toimesta, miksi ja miten…
Kolme tuntia on pitkä aika, joten elokuvan täytyy olla kiinnostava, jotta katsoja jaksaisi tuijottaa sen läpi. JFK ei kuullosta erikoisen kiinnostavalta tai jännittävältä, mutta trust me, se on.
Kevin Costner esittää piirisyyttäjä Jim Garrisonia, joka alkoi oikeasti kuusikymmentäluvulla tutkia Kennedyn murhaa. Hän yrittää todistaa hallitusta syylliseksi, ja ettei Lee Harvey Oswald voinut tehdä sitä yksin. Tottahan on, että niin monta laukausta viidessä ja puolessa sekunnissa olisi vaikeaa ellei mahdotonta ampua yksin, pulttilukkoisella kiväärillä, ja vielä osua liikkuvaan maaliin, yksi osuma suoraan päähän. Tätä tarinaa mailmalle on kuitenkin tuputettu, ja tätä ihmiset uskovat (jos uskovat) niin kauan kunnes toisin todistetaan. Ja tätä Garrison juuri yrittää, todistaa nimittäin.
Pläjäys on todella pitkä, mutta kaikkea sitä asiaa ei oltaisi voitu tunkea paljon lyhyempään pakettiin. Ärsyttävintä tässä hyvässä elokuvassa on loppujelopuksi se, että katsoja ei voi herpaantua hetkeksikään, sillä vaikkei leffassa olekaan suoraa toimintaa, joka hetki on silti kaameaa tykitystä, omalla tavallaan.
Pläjäyksen alussa (ensimmäisen puolen tunnin aikana) alleviivataan ja jauhetaan samoja asioita hieman liikaa. Loppu onkin sitten aika menoa…
Ohjaaja Oliver Stone kritisoi rankasti Yhdysvaltain hallitusta, ja tuo selvästi ilmi oman mielipiteensä. Stone ohjaa hyvin, ja melko räväkästi. Costner ei ole niin huono kuin sanotaan, hän vetää ihan kohtuusuorituksen. Tommy Lee Jones ja Joe Pesci näyttelevät myös hyvin, ei valittamista.
Kannattaa katsoa, kunhan tietää mitä tuutista tulee. Tiukkaa menoa, ilman mäiskintää.
