Jeremy Davies on jokerikortti.

6.10.2009 00:06

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Rescue Dawn
Valmistusvuosi:2006
Pituus:126 min

Werner Stipetic, eli Werner Herzog ei ole tehnyt elokuvia pelkästään raivohullua Klaus Kinskiä ohjaillen. Jollain miltei mystisellä taidolla hän hallitsee näyttelijöitä ja saa heistä revittyä uskomattomia suorituksia, joskin kunnostautuneen Christian Balen kohdalla ei sellaiseen paljoa tarvita. Britti riudutti itsensä luukasaksi (ei ensimmäistä kertaa) trooppisissa oloissa ja jättää valkokangaskarisman kotiin kehittyen silti suureksi inhimilliseksi voittajaksi, joskin Herzog onnistuu siihen lataamaan jonkinlaista sarkasmia ja tyhjyyttä joka ei koske riudutettua sankaria vaan häntä juhlivia ystäviä.

Dieter Denglerin (Christian Bale) ensimmäinen lentotehtävä jää ainoaksi. Kone ammutaan alas, hän yrittää paeta ja joutuu Vietkongin vankileirille missä on jo joukko omituisia, hulluja ja epäonnisia vankeja. Gene (Jeremy Davies) muistuttaa partoineen ja saarnoineen uskonnollista fanaatikkoa jonka järki on aikaa sitten luovuttanut. Duane (Steve Zahn) taas on erilainen persoona ja Dengler alkaa suunnitella pakoa. Olosuhteet ovat vaikeat, mutta vartijat ovat varomattomia ja pakomatka alkaa. Siihen verrattuna vankeus oli vähemmän kiduttavaa ja suurinta osaa Denglerin vankitovereista emme koskaan tapaa uudelleen.

Herzogin kyky tuoda viidakon fyysinen ja henkinen rapauttavuus esille on täydessä vauhdissa. Jopa ”sivistynyt” vankileiri on täynnä kiukkua, fanatismia ja järjettömyyksiä ja nämä piirteet tulevat vain pahemmiksi viidakon alkaessa hallita koko elokuvaa. Muta, iilimadot ja rauniot hallitsevat ankeutta, liipasinherkkyys rampauttaa toivon ja avojaloin kulkeminen ei ole helppoa. Kuvasto on siis Herzogin viidakkoelokuville ominaisen kaunista, joskin loppu tuntuu hieman venytetyltä, missä kenkänsä syönyt sakemanni soittaa virhenuotin.

Christian Bale hallitsee elokuvaa suverenisti ja näyttää kurjalta hyvin varhaisessa vaiheessa ja muuttuu vielä surkeamman näköiseksi. Mitään heikkoutta ei voi sanoa suorituksessa missä on paitsi vakuuttavia yksittäiskohtauksia myös oikeaa paatosta ja itsepäistä johtajuutta. Steve Zahn jää heikommaksi, mutta pysyy koko ajan toiminnassa mukana Denglerin pakotoverina.

Jeremy Davies on jokerikortti ja jää voimakkaasti mieleen. Parta, tukka, riutuneisuus ja vaatetus on kuin eräällä 2000.n vuoden takaisella hömelöllä. Hulluutta, maanisuutta ja typeryyttä on suorituksessa mukana, mutta siltikään ei katsoja pysty vihaamaan tätä ”roistoa”, jonka ajatusmaailma on täydellisen erilainen sankariin verrattuna. Nappisuoritus ja viidakon käristämät aivot loistavat tuhannen metrin tuijotuksessa.

Werner Herzog näyttää viidakon henkisesti raputtavana kiirastulena mikä tuhoaa jokaisen joka siellä asuu, joskin ihmisyys saattaa selviytyä siitä. Aloittaa hilpeänä sotilaiden hevosenleikkinä, muuttuu selviytymistaisteluksi, vankilapaoksi ja lopulta raastavaksi odysseiaksi keskellä piittaamatonta viidakkoa.

Arvosteltu: 06.10.2009

Lisää luettavaa