Parhaiten viime vuoden erikoisesta mainoskampanjasta tunnetusta sarjamurhaajatrilleristä “Longlegs” tunnettu ohjaaja-käsikirjoittaja Osgood Perkins hyppää uusimassa elokuvassaan Stephen Kingin maailmaan. Sysisynkän komedian ja brutaalin kauhuelokuvan umpikierossa sekoituksessa nimeltä The Monkey mystinen leluapina pistää haisemaan oikein urakalla, aiheuttaen ympärillään toinen toistaan järkyttävämpiä tapaturmia. Siinä missä Nicolas Cagen tähdittämä sarjamurhaajatrilleri “Longlegs” paljastui mainion mainoskampajan takaa astetta terävämmäksi sarjamurhaajatrilleriksi, josta kuitenkin puuttui se viimeinen silaus noustakseen aivan “Uhrilampaiden” tai “Se7enin” tasolle, The Monkey -elokuvalla Osgood Perkins vie katsojan täysin absurdille kauhuajelulle paikoin jo hieman sairaan huumorin ja mielipuolisuuden syviin syövereihin.
Hätääntynyt lentokapteeni Petey Shelborn (Adam Scott) yrittää joskus 1990-luvulla paniikissa päästä eroon erikoisesta irvistävästä rumpuja soittavasta leluapinasta. Pienten sattumien kautta lelu päätyy kaksoisveljesten Billin ja Halin (Christian Convery kaksoisroolissa) ja heidän äitinsä Loisin (Tatiana Maslany) perheeseen, aiheuttaen järkyttävän tragedian heidän elämässään. Hal ja Bill päättävät hankkiutua eroon leluapinasta ja unohtaa kaikki hirveydet. 25 vuotta myöhemmin Hal (Theo James) on jäänyt hieman syrjään elämästä ja pojastaan Peteystä (Colin O’Brien). Yhtenä päivänä Hal saa puhelun kaksoisveljeltään Billiltä (Theo James), joka väittää, että heidän lapsuudessaan kamalia asioita aiheuttanut rumpuja soittava leluapina on kaikkien harmiksi löytynyt ja päästänyt täydellisen sekasorron ja ruumisrallin ympärilleen.
The Monkey on pirullisen viihdyttävä ja mukavasti täysin överiksi vedetty “Child’s Play” meets “Final Destination” -henkinen kauhukomedia, joka ei säästä ketään eikä mitään irvistävältä leluapinalta. Se on samalla yksi raikkaimmista kauhuelokuvista sitten Coralie Fargeatin mestarillisen “The Substancen” ja James Wanin hienon “Malignantin” ohella. Osgood Perkins kuljettaa tarinaa mukavalla tempolla eteenpäin ja luo eri vuosikymmenten ajankuvan varsin näyttävästi. The Monkey on ennen kaikkea elokuva, joka pitää kokea isolta valkokankaalta. Välillä täysin puskista iskevät ja oksettavan tehokkaat kuolinkohtaukset tuntuvat elokuvateatterissa istuvasta katsojasta yhtä aikaa kutittavan nauruhermoja ja samalla vääntävän vatsanpohjasta. Osgood Perkins pitää huolen, että The Monkeyn puistattavat gore-efektit repivät ja murskaavat ihmisiä mitä sairaimmilla tavoilla, jotka kumartavat jo hieman Peter Jacksonin klassisten splatter-elokuvien suuntaan.
Osgood Perkinsin käsikirjoittama The Monkey (Stephen Kingin pienoisnovellin pohjalta) toimii rajujen kuolinkohtauksen ohella myös varsin sujuvana perhekertomuksena kahdesta kaksoisveljeksestä ja heidän erilaisista elämistään, virheistä ja varsinkin niiden hyväksymisestä. Osgood Perkins on piilottanut tarinan sekaan useita piiloviittauksia muista tunnetuista Stephen Kingin tarinoista, kuten “Piinasta” ja huone “1408:sta” – ja nähdään The Monkeyssa varmaan myös viime vuosien mieleenpainuvin hautajaiskohtaus. The Monkeyn tarinan hahmojen käytös ja huvittava dialogi saavat välillä hymyn suupieleen kaiken hurmeisen roiskuttelun keskellä. Audiovisiaalisesti The Monkey tuo mieleen 1980- ja 1990-lukujen taitteen kauhuelokuvat, joita nostalgisesti katseltiin VHS-nauhoilta.
The Monkeyn näyttelijät iskevät maaliin viihdyttävän osuvasti. Theo James, jonka näyttelijänura ei ole koskaan lähtenyt täydelliseen lentoon, tekee tähän asti uransa mieleenpainuvimman rooliin fyysisesti ja henkisesti rankassa kaksoisroolissaan. Theo Jamesin ohella Tatiana Maslany tekee yhden vahvimman roolinsa hysteerisenä ja vaativana yksinhuoltajaäitinä. Christian Convery pärjää myös mainiosti nuoren Billin ja Halin roolissa. Elijah Wood arvostettuna kirjailijana, Sarah Levy Halin ja Billin kovia kokevana tätinä ja Rohan Campbell paikallisena kovistyyppinä, jolla on oma tarkoituksensa tälle leluapinalle, tuovat omat sähköiset annoksensa The Monkeyn tarinaan hauskoissa sivurooleissa. Adam Scott käy pistämässä koko painajaisen alulle, näyttäen katsojalle heti avauskohtauksesta alkaen minkälaisesta elokuvasta on kyse. Ohjaaja Osgood Perkins puolestaan piipahtaa itse hauskassa pikkuroolissa tarinan keskellä.
Kokonaisuutena The Monkey on vuoden tähän asti häiriintynein ja hurmeisin elokuvakokemus, joka tarjoaa yhden viime vuosien onnistuneimman Stephen Kingin tarinan filmatisoinnin. Lopputekstien rullatessa valkokankaalle on varmaa, että irvistävän ja rumpuja soittavan leluapinan edesottamuksia joko rakastaa tai vihaa sydämensä kyllyydestä ja tämän irvistävän leluapinan tarina jatkuu vielä pienessä kohtauksessa lopputekstien jälkeenkin. Anthony “Norman Bates” Perkinsin poika Osgood Perkins on todistanut Longlegs- ja The Monkey -elokuvilla olevansa varsin pätevä tarinankertoja ja tunnelmanluoja. Se jättää mielenkiinnon odotella miehen seuraavaa elokuvaprojektia.
