Katie’s Passion

Joku

Paul Verhoeven lukeutuu omiin suosikkiohjaajiin kautta aikain ja on mielestäni monipuolisimpia elokuvantekijöitä mitä maa on päällään kantanut. Keetje Tippel on Verhoevenin varhaisimpia elokuvia, mutta siinä näkyy jo moninpaikoin ohjaajan omaleimainen kädenjälki. Elokuva oli ilmestymisaikanaan kallein koskaan tehty hollantilainen elokuva, sekä samalla siitä tuli valtava menestys. Tämä avasi tietysti tuohon aikaan vielä lähtökuopissaan olevalle Verhoevenille tien. Tokihan äijä oli jo tätä ennen ohjannut pari täyspitkää filmiä (prostituoiduista kertovan Business is Business & loistavan draaman Turkish Delight) sekä läjän lyhäreitä. Keetje Tippel kuitenkin ponnautti Verhoevenin uran eteenpäin ja loput on filmihistoriaa parhaimmillaan. Keetje Tippel itsessään on ihan hyvä elokuva. Se kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan nuoresta tytöstä, joka ponnistaa 1800-luvun Amsterdamissa äärimmäisestä köyhyydestä rikkaampiin piireihin. Mikään varsinainen menestystarina ei ole kuitenkaan kyseessä, vaan pikemminkin karu ajankuvaus siitä miten epätoivoisia aikoja nuo oli elää suuressa kaupungissa ilman latin latia. Leffassa on sitä Verhoevenille oleellista shokkimateriaalia mukana nuoren tytön huoratessa kadulla tämän äidin ollessa vahdissa ja keräämässä rahat talteen. Keetje Tippelissä on muutenkin mielenkiintoinen tunnelma, se on tämän tästä surullinen ja ankea mutta samalla itse Keetje -hahmon ollessa niin elämänjanoinen ja villi se nostaa leffan fiilistä erikoisesti. Keetje ei itse suostu vellomaan kurjuudessa vaan on asenteeltaan todellinen taistelija, ihan kirjaimellisestikin. Loistavan päänroolin elokuvassa vetää jo aiemmin Turkish Delightissa nähty Monique van de Ven. Toinen merkittävä rooli on Rutger Hauerilla, joka nähdään miehenä johon Keetje tutustuu ja jonka kautta tämä pääsee kiinni yläluokkaisempaan elämään. Minkä kautta opitaan tietysti tärkeä opetus, karkeasti kuten elokuva sen ilmaisee: raha tekee ihmisistä kusipäitä.

Keetje Tippel ei ohjaajansa uralla mahdu lähellekään parhaita teoksia, mutta on se silti oikein hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva. Tämä on muuten ainoa teos, jonka Paul Verhoeven on ajatellut jopa tekevänsä uudelleen. Se voisi kyllä toimia. Mutta kyllä tän kelpaa tosiaan katsoa ja varmaan tulee katsottua uudestaankin joskus.