Female Trouble

Joku

John Watersin varhaiset elokuvat puree kyllä meikäläisen huumorintajuun ja makuun loistavasti. Female Troublekin on Pink Flamingosin lailla aivan älyttömän nuhjuinen ja saastainen elokuva. Hahmot on vastenmielisiä ja oksettavia sellaisella tavalla, jota harva elokuvantekijä on saanut tosissaan taltioitua. Female Trouble on myös monessa kohtaa sellainen tapaus, että sen sysimusta huumori jaksaa naurattaa ihan ääneen. Leffa on myös ihan hulvattoman törkeä ja sitä väkisinkin miettii tälläin jälkeenpäin tietynlaisten nykyajan standardien lävitse. Tälläistä elokuvaa olis kovin vaikea lähteä nykypäivän mielenpahoitusaikoina edes tekemään. Ja vastustajansa Watersin elokuvilla oli tietenkin jo tuohon aikaan. John Waters on kirkkaasti mun mielestä aina ollut yksi rohkeimmista tekijöistä mitä tulee amerikkalaiseen elokuvaan, eikä Female Trouble todellakaan petä sillä saralla. Watersin paras elokuva tää ei ihan kuitenkaan ole ja etenkin loppua kohden homma käy väkisinkin hiukan yksitoikkoiseksi. Ehkä se viimeisin osio oikeudenkäynteineen ja vankiloineen oli osittain jopa vähän puuduttavan puoleinen. Tosin ihan viimeinen kohtaus itsessään on mainio. Watersin elokuvien vakiokalustoon kuulunut Divine vetäisee kyllä aivan älyttömän shown tässäkin elokuvassa ja myös miehen esittämä tunnusbiisi istuu meininkiin hienosti.

Ei tosiaan ohjaajansa ykkösteos mutta tietynlainen kyseenalainen klassikko tämäkin. Saastainen sellainen. Elokuva tehtynä tyyliin, kuten vain John Waters sen osaa tehdä.