Arviossa: Rambo – taistelija 2

Oman “lahtaus-genren” dinosauruksena tätä leffaa voidaan kuitenkin pitää. Tämän nähdessään katsoja kokeekin suurta riemua ja nostalgisia hegemonioita. Ehkä.

Arviossa: 15 minuuttia

Hommassa on samaa mediairvailun makua kuin leffassa Natural Born Killers.

Arviossa: Cube – kuutio

Jo alkukuvat ovat kuin saisi märästä villasukasta naamalle.

Arviossa: Lara Croft: Tomb Raider

Tapauksessa on hiukan Indiana Jonesia, hiukan Batmania ja James Bondia.

Arviossa: The Fan – pelko iskee

Tunnelma olisi voitu tehdä vieläkin ahdistavammaksi, vaikkapa Fincherin tyylisesti.

Arviossa: Exit Wounds

Parasta antia, jos sitä hakemalla hakee on lopputekstit.

Arviossa: Lost Souls – kadotetut sielut

Jos juoni olisi ehjempi ja selkeämpi niin tässähän olisi kysymyksessä aivan mestariteos.

Arviossa: Pakko olla in

Ällö-imelä loppu on kauheaa katseltavaa.

Arviossa: The Wood

Luvassa paljon hauskoja läppiä ja sekä low- että high-five meininkiä.

Arviossa: Lahjomattomat

Katsoja haluaa heti alusta lähtien saada pahat pojat kiinni sillä vastenmielisyys herätetään alkuun pienen tytön räjäytyksellä.

Arviossa: M:I-2 – Vaarallinen tehtävä 2

Ykkösosaan verrattuna mukaan on sovitettu palanen lovea – ja John Woon tavaramerkkinä – actionjaksot, joissa lennokkuutta piisaa.

Arviossa: Kuoleman viettelys

Tapauksen päälesbonaisilla on homma vinksahtanut väärille uomille kun kotiolosuhteet ovat olleet paskamaisia.

Arviossa: Palkkamurhaajan oppipoika

Aika veikeä tarina kokonaisuudessaan eikä pahemmin ole purnaamista.

Arviossa: Rakkaudesta erämaahan

Muutamaan otteeseen juoneen meinaa syntyä jännityselementtejä, mutta nämä jäävät kuitenkin vain satunnaisiksi rähinöiksi.

Arviossa: The Beach

Kauniin lärvin taakse jäänyt näyttelijälahjakkuus osoittaa kuitenkin jälleen että homma on hanskassa.

Arviossa: Little Nicky

Olisiko tämä se jenkkiläiselle henkisesti jälkeenjääneelle 16-vuotiaalle nuorisolle tarkoitetun leffatyypin protokampe.

Arviossa: Pearl Harbor

Pitkä pommitusjakso sisältää hienoja ja poikkeuksellisia kuvia. Digivelhot olivat tehneet hienon työn.

Arviossa: Bad Luck Love

Joka hemmo näyttää taas niin amerikan gangsterilta suoraan gethosta, että hahmot hukkuu noihin eriskummallisiin aurinkolaseihinsa.

Arviossa: The Yards

Painimatsi ja pari murhaa mahtuu joukkoon mutta meininki on kravattipelleilyä suurimmaksi osaksi.

Arviossa: Siunattu

Tykitetään erikoisefekteillä, joita ei kuitenkaan ole liikaa vaikka siinä rajoilla liikutaan.

Arviossa: Miten niin myöhässä?

Paljon on joukossa perinteisiä elementtejä tyhmine poliiseineen ja mutapeltoineen, mutta niin vain nauru maittaa.

Arviossa: Final Descent

Tapauksesta tulee väkisinkin mieleen Cliffhanger. Ei tuo Rennynkään kuva mikään huippu ollut, mutta kyllä se tämän pesee.

Arviossa: Driven

Driven on aito Harlin-leffa jossa tuli ja leimaus on ziljoonassa potensissa. Mikä hajoaa, se hajoaa kunnolla.

Arviossa: Vihdoinkin pihalla

Adam Webberin naivi luonne saa nauruhermot toimimaan. Äijä on niin lapsellinen ja kiva että ihmiset luulevat tätä hulluksi.

Arviossa: Loverboy

Leffa toimii ihan ok ajantappajana loppulatistukseen asti.

Arviossa: Love Stinks

Sopii varmaan myös parisuhdeterapian välineeksi. Kumpikin osapuoli huomaa ettei me noin pottumaisia toisillemme olla.

Arviossa: Cop Land

Copland on Syltyn leffa. Lihonut ja flegmaattinen Italian Stalion tekee loistavan työn.

Arviossa: Payback – tilinteko

Vähemmästäkin äijä lähtee luuttua soittelemaan, mutta Mel ei.

Arviossa: Mallioppilas

Nuori mies vaikuttaa oikeasti kovatahtoiselta vittumaiselta hepulta ja natsipapan hengenheimolaiselta.

Arviossa: Lahjakas Herra Ripley

Leffan vertailu Hitchcockiin on ansaittua. Jollakin tavalla Ripley on vain vetelämpi vedos Hitchcockistä.