Olisiko tämä se jenkkiläiselle henkisesti jälkeenjääneelle 16-vuotiaalle nuorisolle tarkoitetun leffatyypin protokampe.

13.7.2001 13:58

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:Little Nicky
Valmistusvuosi:2000
Pituus:87 min

Vaikka Arska ei ole ”aikuinen” niin todettakoon kärkeen että tämä leffa on lapsellista paskaa. Pläjäyksestä puuttuu oikeastaan enää valmiiksi naurettu ääniraita. Tapaus on aika suurielkeinen sillä hommassa on mukana helvetin, taivaan ja maan bossit. Voiko tuosta enää paremmaksi pistää johtoportaiden kohdalla. Digiefektejä käytetään kovasti ja niiden päätarkoitus on selvästi piristää tarinaa. Niinpä ne kieltämättä tekevätkin sillä tarina ei itsessään ole kuin räkänokkaista kaappipervoilua ja keskisormea.

Adam Sandler esittää Little Nickya joka on yksi pirun kolmesta pojasta. Nickyn äiti on enkeli ja hiukan Arskaa jäi mietityttämään onko samainen enkeli myös kahden muun veljeksen äiti. Nicky, kiltein veljeksistä, kuuntelee heavy-metallia manalassa ja diggaa kunnon meinkiä. Kaksi muuta veljestä haluavat pahuudesssaan oman helvetin ja lähtevät maanpäälle tekemään kolttosia aikomuksena tehdä maasta oma kuningaskuntansa. Piru joutuu pahoihin vaikeuksiin lähdön johdosta ja Nicky lähetetään pahis-veljesten perään maailmaan hakemaan nämä takaisin.

Kylläpä leffassa tapahtuu paljon juttuja, mutta Arska ei oikein jaksa nauraa. Olisiko tämä se jenkkiläiselle henkisesti jälkeenjääneelle 16-vuotiaalle nuorisolle tarkoitetun leffatyypin protokampe. Kenestä on hauskaa kun Hitlerille työnnetään ananas perseeseen? Muutenkin homohuumoria viljellään urakalla ja äijien perse on kovasti kiinnostava kapistus.

Adam Sandlerin teennäinen naaman vääntely ja hitaus ärsyttää sekä kyllästyttää. Quentin Tarantino on jostain syystä eksynyt tähän esittämään sokeaa saarnamiestä, joka vilahtelee kuvissa silloin tällöin. Piruna nähdään Harvey Keitel ja äijän katu-uskottavuus on Arskan silmissä pahasti koetuksella. Leffan parasta antia on ehdottomasti puhuva buldog ja tämän jutut. Yllättävä veto lopussa on Ozzy Osbournen vierailu itsenään. Tämä puree legendaarisesti lepakolta pään poikki ja maailma pelastuu.

Pisteet Ozzylle, leffan heavy-meiningille, ja dogille. Arskan mielestä paras vitsi oli ”todistaa” Chicagon älpystä löytyvän saatannallisia viestejä enemmän kuin mistään heavy-platasta kun sitä pyöritetään taaksepäin.

Arvosteltu: 13.07.2001

Lisää luettavaa