Tykitetään erikoisefekteillä, joita ei kuitenkaan ole liikaa vaikka siinä rajoilla liikutaan.

11.7.2001 03:10

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Bless the Child
Valmistusvuosi:2000
Pituus:106 min

Leffa, joka pistää taas miettimään elämää suurempia asioita. Kyseessä on taistelu hyvän ja pahan välillä. Alla hiukan minkä tyyppisestä taistosta on kyse.

Jeesuksen syntymästä on kulunut 2000-vuotta. Jaacobin eli Beetlehemin tähti tuikkii jälleen ja maailmaan syntyy uusi vapahtaja. Kim Basigner esittää naista (Maggie) jolle pari vuotta kadoksissa ollut narkkarisisko tuo vastasyntyneen omituisen tyttölapsensa ja livistää paikalta. Leffassa kulutetaan seuraavat kuusi vuotta kymmenessä minuutissa ja sitten juoni lähteekin rullaamaan. Paholaiseen vajonnut uskonlahko alkaa murhaamaan kuuden vuoden ikäisiä tiettynä päivänä syntyneitä lapsia löytääkseen uuden vapahtajalapsen (Codyn). Mukaan kuvioihin ilmestyy väkisin isäpuoleksi hankkiutunut äijä, jonka leipätyö on lahkon pomona. Tämä kaappaa joukkoineen Codyn ja yrittää paholaisen tukemana saada tytön kääntymään pimeälle puolelle tehdäkseen tästä langenneen enkelin.

Arska epäili kieltämättä ensin suuresti videokotelon kannessa Kim Basignerin nimellä hehkutettua tämän lajityypin leffaa. Juoni on kumminkin toimiva ja Kim pistää roolin peliin, joka ei latista tunnelmaa millään tavalla. Autistista Codya esittävä Holliston Coleman saa isollekin miehelle tippaa linssiin, niin hellyyttävä tämä on puhtoisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan. Leffassa nähdään myös tarvittava määrä pappeja, nunnia ja poliiseja. Kaikki tuntuvat olevan juonessa sulassa sovussa eikä mikään häiritse pahemmin.

Tapauksessa on käytetty aika paljon erikoisefektejä. Arskan mielestä nämä kumminkin sulautuvat oivasti tarinaan. Erikoisefekteillä päästään tykittämään aivotäräyhdyksen saaneen Maggien demoni-näkyjen kautta, joita ei kuitenkaan ole liikaa vaikka siinä rajoilla liikutaan. Näyt saavat kyllä aikaan kylmiä väreitä, joten hommassa on onnistuttu.

Tämä on siis uskonnon ympärille kiedottu jännityspläjäys. Toteutus ja juoni on kovaa luokkaa ja ahteri pysyy soffassa tiukasti tarvittavan ajan. Leffasta jää loppujen lopuksi hyvä maku suuhuun eli yksi erä voitettiin taas. Arska uskaltaa mennä nukkumaan leffan jälkeen. Kaikkien kohdalla nukkuminen ei välttämättä luonnistu heti. Heikkohermoisille suosittelenkin leffaa aamupäivällä katsottavaksi. Jos haluat tästä jännitysviihteestä kaiken irti niin pläjäys kannattaa pistää masiinaan myöhään pimeässä illassa ja hanat kaakkoon, vaikka sitten vain korvakuulokkeilla.

Arvosteltu: 11.07.2001

Lisää luettavaa