Jenkkilän kouluhapatusta, joka tuntuu ainakin Arskalle hiukan vieraalta. Leffassa tulee ilmi selkeästi jenkkinuorten pakkokuuluminen johonkin piiriin tai muuten ei olla mitään. Säälittävää touhua kun ihminen ei muka voi olla oma itsensä vaan pitää tohottaa jossain koulukerhossa. Onneksi Suomessa tuo homma ei ole mennyt aivan tuohon pisteeseen ja toivottavasti ei menekään. Kaikki harrastehommat on tietty jees, mutta kun on muka pakko niin huh, huh.
Drew Barrymore esittää 25-vuotiasta Josie Gelleria, Chicago Timesin toimittajaa joka pannaan soluttautumaan High Schooliin 17-vuotiaiden pariin. Josien tarkoituksena on tulla suosituksi, jotta tämä pääsisi tekemään juttua tämän päivän kiinnostavista nuorista. Josie on ollut oikeasti looserin perikuva nuorena ja tämä taistelee koko leffan vastaan ettei nämä koetut tunteet nousisi liikaa pintaan. Takaumia on paljon, jossa Josie on nuorempana ihan ällö hammasrautoineen. Josiella on siis mahdollisuus paikata myös menneitä muistoja. Mukavampihan se on vanhana mummona kiikkustuolissa muistella että on ollut suosittu koulussa.
Onhan tässä jenkkinuorille sitä toitotusta, että valitse oikea piiri mihin kuulua. Ei kannata aina valita sitä mikä on suosittu. Leffa jaksaa kiinnostaa Arskaa just ja just. Ällö-imelä loppu on kauheaa katseltavaa. Tämäkin on loppujen lopuksi rakkaustarina niinkuin moni muukin. Odottelin naurupläjäystä, mutta kylläpä tässä vakavampaakin naama saa pitää aina välillä kun ihmiset on niin sairaan tylyjä.
Jos olet nähnyt kyseisen pläjäyksen niin anna pisteesi. Olet näin päättämässä onko leffa in vai out.
