Vertigo - punainen kyynel (1958)
- Alkuperäinen nimi:
- Vertigo
- Tuotantovuosi:
- 1958
- Ohjaajat:
- Alfred Hitchcock
- Käsikirjoittajat:
- Alec Coppel, Pierre Boileau, Samuel A. Taylor, Thomas Narcejac
- Pääosissa:
- Barbara Bel Geddes, James Stewart, Kim Novak, Tom Helmore
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 124 min
- Genret:
- Draama, Trilleri
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (181):
Oma pikatuomio
James Stewart ja Alfred Hitchcock tekivät viimeistä kertaa yhteistyötä vuoden 1958 mestariteoksessa Vertigo - Punainen Kyynel. Alun arkisempi ote muuttuu pian suuren luokan myysteritarinaksi, kun Stewartin esittämä korkeanpaikankammoinen etsivä John "Scottie" Ferguson pestataan varjostamaan vanhan tuttavansa oudosti käyttäytyvää vaimoa. Tutustuttuaan naiseen Scottie huomaa jäävänsä täysin tämän pauloihin. Pian menetetty rakkaus muuttuu pahaksi pakkomielteeksi.
Vertigo on käsikirjoitukseltaan tiukkaan kudottu jännityksen ja mysteerin verkko, joka pitää otteessaan vielä lopun jälkeenkin. Olen aina arvostanut Hitchcockin taitoa kuvata obsessioita, tämä elokuva on selkein osoitus mestariohjaajan kyvyistä.
Näyttelijäsuorituksissa James Stewart nähdään parhaimmillaan. Mysteerinaista esittävä Kim Novak ei todellakaan jää seinäruusuksi, vaan nostaa jo pelkällä läsnäolollaan tunnelman kattoon. Kerrassaan upea elokuva, yksi täydellisempiä koskaan näkemiäni. Suosittelen ehdottomasti useaksi katsomiskerraksi!
Pisteet:
Arvosteltu: 05.03.2008
Katsottu: Kotona
John "Scottie" Ferguson eroaa poliisista korkeanpaikankammon takia. Vanha kaveri pyytää palvelusta, ihan pientä vaan. Scottien täytyisi seurata kaverin vaimoa, jota kuulemma ohjailee voima haudan takaa. Vakavana realistina Scottie ei usko tällaiseen, mutta jotain outoa naisessa kuitenkin on...
Hitchcock oli loistava ohjaaja, eihän siitä mihinkään pääse. Paras tai toiseksi paras lajissaan. Ja ainoa joka on onnistunut ohjaamaan minun mielestäni pelottavan elokuvan. Itseasiassa Hitch on tehnyt niitä jopa kolme, Psyko, Linnut ja Vertigo ovat kyllä tarjonneet muutaman "lähes-sydäri"kohdan.
Hitchin luottonäyttelijä James Stewart vetää loistoroolin, ja muutkin näyttelijät ovat paikallaan. Kässärikin on hyvä, mutta olisi voinut olla parempikin. Noin puoli tuntia ennen loppua leffa hieman lässähtää, ja vaipuu hetkeksi lähes tylsäksi. Tässä kohtaa tämän tykittäjän ase heilahti ja puolikas laukaus pamahti minne sattui. Ihan loppu taas onkin karmiva ja mestarillinen.
Huonoimmasta päästä kun puhutaan näkemistäni Hitchcockeista, mutta loistava leffa silti. Suosittelen.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.02.2004
Katsottu: VHS
Yksi elokuvahistorian tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista elokuvista mitä on tehty, pureutuu niin kovin yleiseen fobiaan, korkeanpaikankammoon. On sanomattakin selvää, että tästä aihetyypistä ei enää kannata tämän jälkeen tehdä leffoja; Hitchcock on hoitanut tämän niin tyylillä ja rautaisella ammattitaidolla, että muilla ei olisi mitään jakoa. Täytyy vain enää toivoa, että tätä ei pilattaisi millään turhalla uusintaversiolla, kuten Psyko tehtiin.
Hitchcockin luottonäyttelijä James Stewart loistaa jälleen ja yhteispeli Kim Novakin kanssa toimii hienosti. He ovat tämän kaihoisan ja traagisen rakkaustarinan henkilöt, jotka toimivat ikäänkuin kohtalon pelinappuloina. Tunnelma on vähintään yhtä tiivis ja erittäin intiimi kuin Hitchcockin toisessa klassikossa Psykossa loppuratkaisua myöten.
Juoni on lähtökohdiltaan yksinkertainen, mutta muuttuu koko ajan leffan edetessä monivivahteisemmaksi ja synkemmäksi kaiken hulluuden päästessä valloilleen päähenkilöissä. Enempää ei katsojan tarvitse juonesta tietää kuin se, että James Stewart esittää korkeanpaikankammosta kärsivää poliisia ja syyttää itseään erään poliisitoverinsa kuolemasta, joka yritti pelastaa hänet tippumasta alas katolta. Vaikuttaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin, mutta katsokaa ja ihmetelkää miten hienosti ja salakavalan pirullisesti elokuvan tunnelma tihentyy ja ennen kuin huomaatkaan niin on piru päässyt valloilleen.
Elokuvan nimestä huolimatta tämä ei käsittele korkeanpaikankammoa vaan se on vain osa kokonaisuutta. Perimmiltään kyse on ihmisen ikuisesta halusta rakastaa, tulla rakastetuksi ja osoittaa miten lähellä rakkaus ja hulluus loppujen lopuksi ovat toisestaan. Ihmisen voi menettää monella tavalla, mutta asiaan takertuminen ja sen manipulointi saavat tervejärkisenkin ihmisen mielen järkkymään niin paljon, että häntä ei enää lopussa tunnista omaksi itsekseen.
nimimerkki: Acedia
Pisteet:
Arvosteltu: 16.01.2004
Katsottu: DVD
Scottie Fergusonia vaivaa korkean paikan kammo. Semmoinen ei ole hyvä juttu, varsinkaan jos sattuu olemaan poliisi. Scottie eroaakin poliisista, mutta hänen ystävänsä Elster pyytää häneltä heti etsiväkeikkaa: Fergusonin pitäisi varjostaa Elsterin kajahtaneelta vaikuttavaa vaimoa Madeleinea, joka luulee olevansa edellisellä vuosisadalla itsarin tehnyt isoisoäippänsä Carlotta. Elokuvan nimi on Vertigo - Punainen kyynel. Sanat hädin tuskin riittävät ylistämään sen nerokkuutta.
On melko yllättävää, että pläjäyksen loppuratkaisu oikeastaan näytetään katsojalle puoli tuntia ennen lopputekstejä. Tämähän olisi iso pulma, jos kyseessä olisi puhdas murhamysteeri. Mutta hiihoo - nerokas etsivätarina onkin vain puolikas elokuvan viehätyksestä. Vertigo on nimittäin myös raina, jossa painiskellaan saavuttamattoman rakkauden ja kahlitsevan menneisyyden parissa kekseliäästi. Juoni on Hitchcock-leffojen synkimmästä päästä, kaiho ja epätoivo ovat läsnä lähes koko ajan.
Leffan toteutus on myöskin erinomainen. Vielä tänäkin päivänä vaikuttuu totaalisesti Hitchcockin taidoista Scottien katsoessa alas porraskuiluihin tai painostaessa Madeleinea Muir Woodsissa. James Stewart tulkitsee upeasti pakkomielteistä (ja loppujen lopuksi melko säälittävää) Fergusonia. Musiikkikin täydentää pläjäystä hienosti, etenkin satumaisen rakkaustarinan kukoistaessa. Kaunis värimaailma viimeistelee välillä jopa runollisesti kerrotun mestariteoksen.
Hitchcock Collectionissa myytävä Vertigo on restauroitu taitavasti, ja ekstradokumenttikin on mielenkiintoinen. Leffa kannattaa melkeinpä hankkia omaksi, sillä yksi katselukerta ei millään riitä avaamaan tätä mielettömän älykästä, karmivaa rakkausrainaa. Ehdottomasti yksi parhaita näkemiäni filkkoja.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.06.2003
Katsottu: DVD
