Muistan hyvin sen päivän jolloin katsoin ensimmäistä kertaa Alfred Hitchcockin Vertigon. Muistan hyvin kuinka lähdin elokuvaan ilman minkäänlaisia odotuksia ja katsottuani sen voin sanoa että mikään elokuva ei ole koskaan lyönyt minua yhtä ällikällä kuin tämä rakkausraina. Mielestäni elokuva ei saa arvoistansa tunnustusta mitä se kaipaisi. Ehdottomasti yksi parhaimpia elokuvia mitä on koskaan tehty.
Leffa kertoo Scott Fergusonista joka eroaa poliisivoimista hänen achrofobiansa (eli korkeanpaikankammo) takia. Myöhemmin hänen kaverinsa pyytä häntä seuraamaan vaimoansa sillä hän uskoo jonkun vainoavan häntä haudan takaa. Scottie kumminkin tajuaa rakastuneensa naiseen korvia myöten ja ennen kuin hän huomaakaan on hän joutunut rakkauden mystisiin syövereihin.
Elokuva näin kerrottuna vaikuttaa erittäin simppeliltä ja tavanomaiselta. Mutta elokuva onkin paljon nerokkaampi ja syvällisempi kertomus rakkaudesta. Hitchcock mestarillisella kokemuksella on saanut elokuvaan mahtavan unenomaisen ja piinaavan tunnelman että se imaisee katsojan täysin elokuvan syövereihin. Tietenkin suuret aplodit tästä ansaitsee uransa mahtavimman sävellyksien tekemä Bernard Herrman. Leffa lähestulkoon elää musiikin kautta ja se antaa tälle suuren sydämen.
Näyttelijöistä on vaikea kertoa sanoin kuinka vakuuttavia he olivatkaan. Sanoisin että James Stewartin ja Kim Novakin suoritukset leffan pääkaksikkona ovat molempien urien mahtavimmat teokset. Jos vielä ajatellaan James Stewartin huikaisevaa uraa niin aika kovan luun äsken heitin.
Sitten puolta tuntia ennen elokuvan loppua tapahtuu huikaiseva ”plottwisti” joka heittää leffan aivan uusille statosfääreille. Se käy vertauksessa ”planetoftheapesien” ja ”sixthsensien” kanssa mainiosti. Mielestäni se on koko leffahistorian parhain ja nerokkain juoneenkäänne. Ei vain sen takia että se yllättää suuresti ja käy tarinaan mahtavasti vaan myös sen takia että se auttaa ymmärtämään tarinan hahmoja syvällisemmin.
Elokuvasta löytyy kumminkin pieni virhe keskivaiheilla jolloin leffan tasapainotus katoaa hetkeksi ja menettää otteensa muutaman kohtauksen ajaksi. Sen pystyy kumminkin katsomaan sormien läpi koska virhe on äärimmäisen pieni.
Pitää myös kertoa että tämä on yksi jännittävimmistä elävistä kuvista mitä olen nähnyt. Sanoisin että jännittävämpi kuin esimerkiksi klassikot nimeltä The Shining ja Halloween. Kannattaa varata aikaa iltasella katsomiseen.
En suosittele elokuvaa ”fastandfurious” leffojen tapaisille popcorn mässyttäjille vaan niille ketkä osaa tulkita elokuvaa syvällisemmin ja suuremmalla arvostuksella. Ehdottomasti leffafanin ”mustsee” listalla.
