Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007)

Kostomusikaali, joka on varmasti rankinta ja hankalinta Burtonia koskaan.

Yksi silmäys Sweeney Toddin (Depp) habitukseen kertoo kaiken; tällä miehellä ovat asiat pahasti vinossa. Sitä vinoutta ei kampea suoraan edes nuoren kanssamatkaajan riemu. Kanssamatkustaja, Anthony (Campbell Bower), on seilori, joka ei malta olla hehkuttamatta horisontissa kohoavasta citystä: ”There's no place like London!” Toki Sweeney yhtyy Anthonyn toteamukseen, joskin omalla katkeralla nuotillaan. Se katkeruus on niin kamalaa, että kaikki ympärillä näyttää mustalta ja mädältä. Piruparka, melkein kuin mestauslavalleen saapuva, mutta - miehen leuka erinomaisen siisti!

Parturi Sweeney Toddin tarinaa kertova elokuva ei ole Burtonia helpoimmasta päästä. Musikaalinakaan se ei ole helppo tapaus. Stephen Sondheimin kiperään kostomusikaaliin pohjaava raina pakottaa yleisönsä kuuntelemaan enimmäkseen duurissa seilaavia lauluja. Niiden sisältö näyttää päältä päin olevan pelkkää sokeria: My Friends, Green Finch and Linnet Bird, Pretty Women, By the Sea – siinä muutamia musikaalin laulunumeroita. Burton on lajityypille uskollisesti jättänyt turhat kikkailut sikseen ja päätynyt hyvin perinteiseen ratkaisuun. Hahmot puhkeavat lauluun kun heitä se huvittaa. Niinpä leffa voidaankin kokea kahdella eri tavalla:

a) Tim Burtonin Sweeney Todd on suuri askel taaksepäin sekä ohjaajan itsensä että musikaaliteollisuuden alalla. Se on ärsyttävään teennäisyyteen puettua ohjaajan vanhojen tunnusmerkkien toistoa. Ulkoisesti teos hyödyntää jo ajat sitten puhki kulutettua goottityyliä. Sitä Burton käyttää paksun alleviivaustussin tavoin, todistaakseen päähenkilön synkeää mielenmaisemaa. Synkkyyttä kevennetään tökeröllä komiikalla, joka on peräisin Stephen Sondheimin alkuperäismusikaalista. Hei pliis, ei kai ketään enää tosissaan naurata, kun (ohjaajan) muija leipoo mukamas kissoja piirakkaansa ja listii siinä sivussa kaulimellaan pari torakkaa? Tekeleen juonenkin arvaa jo sillä hetkellä kun Johnny Depp luikauttaa roolinsa ensimmäiset säkeet. Voi huisi, mahtaakohan tämä tyyppi saada kostonsa? Tilanne on vähän sama kuin Huuliharppukostajan alussa. Voiko päähenkilön mission onnistumista edes epäillä? Laulutkin ovat tylsän klassisia. Tuomio: 1-2 tähteä.

b) Tim Burton ottaa Sweeney Toddissa käyttöön radikaalit ratkaisut. Hän päästää katsojan näkemään maailman mieleltään järkkyneen ja kostonhimoisen parturin silmin. Vuosia vankilassa syyttä riutunut mies ei usko enää muuhun kuin kykyynsä siistiä se, mikä on rumaa ja pahaa. Burton adaptoi onnistuneesti osaksi omaa työtään Stephen Sondheimin ihanan vivahteikkaat sävelet ja asiaankuuluvan mustan lyriikan. Kertomuksen muutamat koomiset heitot näyttävät kuin verilammikossa kelluvilta kirsikankukilta. Vaikka musikaali vaatii suuria ponnistuksia tekijöiltään, Sweeney Toddin voi nähdä onnistuneen kaikin puolin hyvin. Burtonillahan on kuitenkin takanaan jo kaksi musikaalin tekemistä harjoituttanutta työtä, Painajainen ennen joulua (1993) sekä Corpse Bride (2005). Jälkimmäinen valmensi myös Helena Bonham Carteria ja Johnny Deppiä rooleihinsa Sweeney Toddissa. Deppin suoritus Sweeneynä voisi olla tiukempikin, mutta yleisesti ottaen parivaljakko sopii elokuvan pääosaan kuin olisi kasvanut siihen. Heidän, Sondheimin musiikin ja Burtonin taidokkuuden ansiosta elokuva painuu mieleen. Se on erikoisen tyylikkäällä tavalla kerrottu tragedia. Tuomio: 4-4,5 tähteä.

Oli miten oli, Sweeney Todd on Burtonin verisin elokuva. Saksikäsi Edwardin jälkeen se on myös ohjaajan vakaimpia ja koskettavimpia töitä. Mene ja pidä, tai ole pitämättä. Sweeneytä sinun pitämisesi ei kiinnostaisi kumminkaan.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2008
Katsottu: Teatterissa

Lopputulos on täysi(verinen) mestariteos ja kenties yksi hienoimmista musikaaleista mitä koskaan on tehty.

Mitä tapahtuu kun ohjaaja Tim Burton ja näyttelijä Johnny Depp yhdistävät voimansa Stephen Sondheimin luomaan musikaaliin Sweeyney Todd ja tekevät siitä täysin Tim Burtonin näköisen elokuvan. Lopputulos on täysi(verinen) mestariteos ja kenties yksi hienoimmista musikaaleista mitä koskaan on tehty. Jo kuusi kertaa yhteistyötä tehneet Depp ja Burton ovat tällä kertaa kaukana mukavista fantasia-elokuvista, jopa Päätön ratsumies on kevyttä tavaraa Sweeney Todiin verrattuna, sillä k-18 leima on todellakin ansaittu ja se lavastus-Oscar ei todellakaan tullut tyhjästä, sillä Sweeney Toddin goottimainen maailma on vertaansa vailla.

1800-luvun lopun Lontoo on synkkä kaupunki. Synkkyyden keskellä valoa elämässään kantaa Benjamin Barker (Depp), jolla on kaunis vaimo Lucy ja pieni Johanna-vauva. Katkera tuomari Turpin (Rickman) katsoo kateellisena tätä perhettä ja havittelee Lucya itselleen ja kehittelee kieron juonen, jonka seurauksena Benjamin joutuu vuosiksi vankilaan ja lopulta Lucy menehtyy. 15 vuoden päästä Lontooseen saapuu laiva, josta maihin hyppää mies, joka tottelee nimeä Sweeney Todd. Todd perustaa parturiliikkeen huonosti menestyvän piirakkaliikkeen yläkertaan ja aloittaa verisen kosto-odyseijansa.

Sweeney Todd on todella komeannäköinen elokuva, jonka visuaalista asennetta ei voi kuin ihailla. Tim Burton on mestari luomaan juuri näinkin synkän ja kaunistelemattoman tarinan yhden miehen verisestä kostosta kauniiden kappalaiden taustoittamana, joita näyttelijät osaavat laulaa oikein upeasti. Synkkää tarinaa yritetään parissa kohdassa hieman valoittaa, joista ainakin mieleen jäi kohtaus, jossa Depp ja Helena Bonham Carter kävelevät aurinkoisella rannalla, sekä tietenkin Sacha Baron Cohenin loistava rooli kilpailevana parturina. Vaikka tästä onkin kaukana Boratin ja Ali-G:n hahmot, siitä huolimatta mies tuo ripauksen mustaa huumoria synkkään tarinaan mukaan. Loppukohtaus on myös erittäin tyylikäs.

Sweeney Todd on ennen kaikkea Johnny Deppin elokuva, sillä mies tekee äärimmäisen loistavan tulkinnan tunteensa täysin menettäneenä miehenä. Tämä tyttöjen päiväuni onkin kylmäverinen kaulanviiltäjä, eikä se tuttu kapteeni Jack Sparrow. Ohjaaja Tim Burtonin vaimo Helena Bonham Carter tekee vahvan ja upean roolin piirakoita leipovana ja Sweeney Toddia auttavana rouva Lovettina. Alan Rickman ei ole ollut yhtä vakuuttava sitten Hans Gruberin roolissa ensimmäisessä Die Hardissa, ja tälläkin kertaa mies maalaa täysin sydämettömän roolin tuomari Turpinista. Timothy Spall ja kuten jo mainitsin Sacha Baron Cohen tekevät myös loistavaa työtä pienemmissä rooleissa.

Kokonaisuutena Sweeney Todd:Flesh Streetin paholaisparturi on musikaalien kiistaton mestariteos. Lumoavan hieno ja sangen rankka kostomusikaali jättää upeasti lauletut laulut ja veriset vanat mieleen pitkäksi aikaa. Burton & Depp -kaksikko onnistui jälleen melkein täydellisesti.

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.07.2008
Katsottu: Kotona

Loistavasti näytelty ja laulettu musikaalitrilleri, jossa on myös kauhua ja mustaa komediaakin.

Pidän erittäin paljon Tim Burtonin elokuvistani ja hän on yksi lempiohjaajistani, itse asiassa pidän kaikista hänen elokuvista paitsi Ed Woodista. Jopa Mars Hyökkää on loistava leffa. Eli siis minulla oli ERITTÄIN suuret ennakko-odotukset tälle elokuvalle, ja heti alkuun voin kertoa että tämä elokuva ei todellakaan pettänyt odotuksiani, sillä Sweeney Todd kuuluu satusetä burtonin parhaimmistoon.

Tarina kertoo Benjamin Barkerista (Johnny Depp) jonka ilkeätuomari Turpin (Alan Rickman) juonittelee syyttömänä vankilaan. Kun hän pääse pois vankilasta hän janoaa kostoa, ei ainoastaan vankilatuomionsa vuoksi vaan myös siksi mitä kamalaa hänen vaimollensa ja tyttärellensä tapahtui. Benjamin Barkerista tulee Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi kun hän avaa parturiliikkeensä. Hän ajoi parran herroilta joista ei enää sen koommin kuultu.

Ensinnäkin, näyttelijätyö on loistavaa. Johnny Depp näyttelee jälleen kerran mahtvasti kuten aina. Mies se vaan osaa vetää minkä tahansa roolin. Helena Bonham Carter on myös loistava Toddin rikoskumppanina. Kaikki muutkin olivat loistavia, pääosista sivuosiin, erityismaininta vielä Sacha Baron Cohenille joka veti loistavan rooli suorituksen Adolf Pirrellinä josta on Boratit sun muut kaukana.

Toisena, musiikit. Aivan loistavaa. Stephen Sondheim on säveltänyt loistavat musiikit tähän elokuvaan. Näyttelijätkin laulavat mahtavasti varsinkin Depp. Biisejä on laidasta laitaan ja ne jäävät soimaan päähän. Minulla jäi mieleen erityisesti: Worst Pies in London, Pirelli's Miracle Elixir, Poor Thing ja Contest. Elokuvan tunnarikin on hyytävä.

Elokuvan ikärajasta, K-18 on ollut paljon puhetta mutta jos minulta kysytään niin kyllä tuo ikäraja tulee ihan syystä.

Mutta loppujen lopuksi itse elokuva, on loistavasti näytelty ja laulettu musikaalitrilleri, jossa on myös kauhua ja mustaa komediaakin. Elokuvan ohjaus on sitä vanhaa kunnon mahtavaa Burtonia. Suosittelen ehdottomasti. Voi nousta ylpeänä seisomaan Burtonin muitten mestariteosten joukkoon.

QT
Käyttäjä, 31 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 11.02.2008
Katsottu: Teatterissa

Traaginen rakkaustarina brutaalilla kauhulla ja huumaavalla musiikilla maustettuna.

Tim Burtonin ohjaama Sweeney Todd: Fleet streetin paholaisparturi kertoo Benjamin Barkerista (Johnny Depp), joka on tavallinen parturi ja elää kauniin vaimonsa Lucyn (Laura Michelle Kelly) ja rakastetun tyttärensä Johannan (Jayne Winsener) kanssa 1800-luvun Lontoossa. Kunnes eräänä päivänä kunnianhimoinen ja juonitteleva tuomari Turpin (Alan Rickman) tuomitsee Benjaminin perättömien syytösten varjossa pakkotyähön Austraaliaan viideksitoista vuodeksi saadakseen Lucyn itselleen. Työkeikan jälkeen Benjamin Barker palaa vihamielisenä koston merkeissä käyttäen nimeä: Sweeney Todd.

Todd rupeaa vanhan tapansa mukaan parturiksi tällä kertaa uuden tarkoituksen, koston kera… Kirkas koston veri alkaa virrata ja kuiviinvuotaneita ruumiita alkaa kasaantua tiuhaa tahtia. Toddin parturiliikkeen alakerrassa piirasyritystä pyörittävä rouva Nellie Lovett (Helena Bonham Carter) keksii Sweeneylle kätevän konstin hävittää tiuhaa tahtia lisääntyvät ruumiit. Rouva Lovetin piirakkaliike menestyy huonosti, joten hän päättää kokeilla uusia makuja valmistamalla mätänevistä ruhoista piirakan täytettä. Makumuutoksen johdosta kauppa alkaa käydä ja kaupunkilaisia kadota samassa suhteessa.

Samaan aikaan Sweeneyn kanssa Lontooseen tullut nuori purjehtijapoika Anthony Hope (Jamie Campbell Bower) aikoo vapauttaa Sweeneyn tyttären Johannan Tuomari Turpinin holhouksesta ja karata tämän kanssa ja elää onnellisen loppuelämän.

Elokuva sisältää loistavat näyttelijät, näyttelijäsuoritukset, musiikin ja kiehtovan tarinan, jotka Tim Burton toteuttaa täydellisesti. Elokuvaan kuuluu synkeä tunnelma, nuhjuinen ja pölyinen ympäristö sekä brutaali tapa tappaa. Näitä aineksia tässä elokuvassa on runsaasti, mutta kuitenkin Burton on osannut annostella kaiken oikein, joten tuloksena on maukas lihapiirakka.

Näyttelijöiden laulusuorituksetkin ovat onnistuneet kiitettävästi ja musiikki ”lumoaa” niskavillat korviin. Olen kuitenkin usein laulujen käännösten kanssa sitä mieltä, että jos ei osuvaa suomenkielistä vastinetta löydy, tulisi tekstitykset jättää kokonaan pois tai vaihtaa alkuperäiseksi kieleksi, sillä sanoman merkitysero voi ailahdella hyvinkin paljon. Siksi katsoinkin tämän elokuvan toisen kerran englanninkielisellä tekstityksellä eivätkä käännösvirheet häirinneet lainkaan.

Joka tapauksessa Sweeney Todd on elokuvana yksi nerokkaimmista teoksista mitä olen koskaan nähnyt.

Hillopulla
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 02.01.2009
Katsottu: Kotona

Tim Burtonin kaunis tulkinta verisestä musikaalista.

Stephen Sondheimin "Sweeney todd" on epäilemättä yksi melodramaattisen musikaalin kulmakivistä. Se on makaaberi ja verinen kertomus 1800-luvun synkästä Lontoosta. Lyhyesti sanottuna se kertoo tarinan julman petoksen kautta elämänhalunsa menettäneestä parturista joka päättää kostonhimossaan pistämään asiakkaitaan piiraiksi.

Suurilla lavoilla esitettynä kertomuksen makaaberisyys korostuu joskus hieman koomisella tavalla tulkinnan ollessa suurieleistä ja karrikoitua. Tim Burtonin ja vakionäyttelijä Johnny Deppin tulkinta on odotetusti aivan jotain muuta: se on vähäeleinen ja synkkä. Depp laulaa itse vaativan Toddin roolin, ja tekee sen omalla kevyellä ja puheenomaisella laulutyylillään varsin vakuuttavasti. Hänen Sweeney Toddinsa on menettänyt elämänhalunsa ja inhimillisyytensä ja pienet virneet ja pilkkeet silmäkulmassa viestivät vain kostonhimosta ja vahingonilosta.

Helena Bonham Carter on Deppin vastavoimana ja piirakoita leipovana apurina ristiriitaisessa hahmossaan mehukas. Roolissa on äidillistä lämpöä ja romanttista haaveilua, vaikka hahmo myötäileekin Toddin murhanhimoa. Alan Rickmanin karismaattisesta ja julmasta tuomarista on karsittu perverssi sympaattisuus melkoisen vähälle, mikä sinänsä on toimiva ratkaisu vähäeleisessä tulkinnassa. Timothy Spall on hänen lipevänä oikeana kätenään näyttävä sivuhahmo. Sacha Baron Cohen tekee "virtsaa ja mustetta" kauppaavan Signor Pirellin roolin koomisen herkuttelevasti. Laulusuorituksissa omaa korvaani häiritsee lähinnä vain Johannaa esittävän Jayne Wisenerin luonnoton vibrato. Muutoin näyttelijöiden puheenomainen ja pääosin kevyt laulutulkinta sopii valkokankaalle hyvin.

Parasta Burtonin Sweeney Toddissa on synkän lontoolaismiljöön kuvaus joka luo imaisevat puitteet tälle kauhukertomukselle. Erityisesti mieleeni jäi näyttävä ja koskettava loppukuva, jossa päähenkilön tunteet lopulta pääsevät valloilleen. Pelottavaa ajatella miten noin verinen kohtaus voi olla jotain niin kaunista.

susihukkanen
Käyttäjä, 4 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2009
Katsottu: Kotona

Erinomainen elokuva, joka kaikkien Burton- tai Depp fanien tulisi katsoa.

Benjamin Parkerilla meni hyvin : hänellä oli rakastava vaimo sekä pieni tytär, ja piti parturiliikettä Lontoossa, mutta tähän tuli muutos, pirullinen tuomari Turpin (Alan Rickman) päätti saada Benjaminin kauniin vaimon itselleen, ja karkoitti Benjaminin Australiaan, jotta saisi naisen itselleen. 15 vuotta myöhemmin Benjamin on palannut, mutta hän on muuttanut nimensä Sweeney Toddiksi. Kostoa hautova Sweeney asettuu taloksi vanhaan parturiliikkeeseensä, ja saa rinnallensa parturiliikkeen alakerrassa lihapiirakkakauppaa ylläpitävän Mrs. Lovetin (Helena Bonham Carter) ja he yhdessä keksivät pirullisen suunnitelman : Sweeney saa kostonhimonsa tukahdettua ihmisiin jotka tulevat parturiin viiltämällä heiltä kurkut auki, ja Lovett saa lihapiirakka bisneksensä kukoistamaan uudella reseptillään, johon liittyy tapetut ihmiset...

Odotin todella kauan että saisin nähdä tämän elokuvan, ja kun viimein sain nähdä sen, en pettynyt, vaan elokuva oli todella nerokas ! Tim Burton on yksi lempiohjaajistani, ja hän teki taas kerran loistavaa työtä luottonäyttelinsä Johnny Deppin (Benjamin Parker aka Sweeney Todd) kanssa. Epäröin myös vähän elokuvan sisältöä, sillä elokuva oli musikaali ! Mutta onneksi musiikki sopi tähän tarinaan paremmin kuin hyvin, Johnny lauloi kuin vanha tekijä, eikä muutkaan näyttelijät saaneet minua keskeyttämään elokuvan katsomista.

Elokuva on todella hyvin tehty, eikä verta säästelty. Erinomainen elokuva, joka kaikkien Burton- tai Depp fanien tulisi katsoa.

NitroPupu
Käyttäjä, 37 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.10.2008
Katsottu: Kotona

Burtonmainen erinomainen musikaali.

Siitä onkin jo jonkin aikaa, kun Tim Burton on tehnyt täysin omanäköisensä goottilaisen elokuvan. Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi muistuttaa visuaaliselta ilmeeltään monia Tim Burtonin aiempia elokuvia, varsinkin Sleepy Hollowia. Synkkää meininkiä on siis tässäkin luvassa.

Sweeney Todd (Depp) on palannut pitkältä karkotusreissulta Australiasta. Hän joutui sinne syyttömänä, koska tuomari Turpin (Rickman) halusi miehen vaimon ja tyttären. Nyt Todd haluaa kostaa. Hän tapaa lihapiirakoita myyvän Mrs. Lovettin (Bonham Carter). Todd pistää parturiliikkeen yläkertaan. Kun yksi ihminen heittää siellä lusikan nurkkaan, niin he saavat mainion liikeidean. Tehdään asiakaista piirakoita.

Minä en juuri välitä musikaaleista, mutta tässä homma toimii erinomaisesti. Itse asiassa tätä elokuvaa olisi jopa vaikea mieltää ilman lauluosioita. Johnny Depp ja Helena Bonham Carter hoitavat lauluosuutensa yllättävänkin hyvin. Eikä muidenkaan laulutaidot huonot ole. Useimmat kappaleet ovat erittäin hyviä, mutta muutama hieman heikompi kappale on pääsyt mukaan. Mutta se ei paljonkaan haittaa.

Tunnelmapuoleen on panostettu hyvin. Pelottavaksi ei tätä voi sanoa, mutta synkkyyttä on saatu hyvin mukaan. Myös 1800-luvun Lontoo on saatu hienon näköiseksi. Visuaalisesti elokuva onkin täysin kunnossa. Mutta vastapainoksi on saatu pieni määrä mustaa huumoria. Tapahtumatkin saadaan etenemään todella hyvin ja loppu jätetään sopivasti auki.

Myös näyttely- ja hahmopuoli toimii erinomaisesti. Johnny Depp ja Helena Bonham Carter tekevät rooleissaan erittäin hyvää työtä. Myös heidän hahmoihinsa on panostettu hyvin. Alan Rickman on loistava ilkeänä tuomari Turpinina. Timothy Spall loistaa Turpinin läpeensä mätänä ystävänä ja apurina. Paremmin Boratina ja Ali G:nä tunnettu Sacha Baron Cohen tekee hienon roolisuorituksen Toddin kollegana. Hänelle olisi kyllä suonut enemmänkin ruutuaikaa. Jamie Campbell Bower on hyvä merimies Anthonyna, mutta hahmoon olisi voitu luoda hieman enemmän syvyyttä. Jayne Wisener on oivallinen valinta Toddin Johanna-tyttären rooliin. Tähän ei olisikaan kukaan kuuluisa näyttelijä sopinut niin hyvin.

Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi on oivallinen musikaali. Tämä on selkeää Burtonia, vaikkei aivan hänen parhaimpiinsa mene. Synkkyyttä piisaa ja vertakin lentää ihan kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan päästä syyttämään elokuvaa mässäilystä. Tämä kannattaa katsastaa, vaikkei yleensä välitäisikään musikaaleista.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2008
Katsottu: Kotona

Mitä mainioin elokuvakokemus.

Kriitikoiden kommentit tästä elokuvasta olivat sen verran houkuttelevat, että minunkin oli pakko käydä se katsomassa. Vaikka kyseessä onkin musikaali, joka on minulle Moulin Rougea lukuunottamatta täysin outo elokuvan laji, ja vaikka pääosassa hääriikin Johnny Depp (mielestäni maailman yliarvostetuin näyttelijä) oli alkuasetelma vähintäänkin mielenkiintoinen. Itse asiassa juuri tämän elokuvan ansiosta päädyin siihen lopputulokseen, että Depp on näyttelijänä monipuolinen ja arvostuksensa täysin ansainnut.

Elokuva alkaa, kun Sweeney Todd-niminen mies (Depp) palaa laivalla kotikaupunkiinsa Lontooseen vuosikausia kestäneen vankeutensa jälkeen. Katsojalle käy pian ilmi, että Todd on entinen parturi Benjamin Barker, jonka varsin kylmäkiskoinen ja ilkeä tuomari Turpin (Rickman) on aikoinaan passittanut syyttä suotta vankilaan saadakseen Barkerin kauniin vaimon ja pienen tyttären itselleen. Todd palaa takaisin kotikulmilleen Fleet Streetille ja huomaa, että hänen entisen liikkeensä alakerrassa on piirakkapuoti. Puodin omistaja rouva Lovett (Bonham Carter) kertoo omien sanojensa mukaan valmistavansa Lontoon huonompia piiraita. Eipä aikaakaan kun kostonhimoinen parturi ja hieman vinksahtaneen oloinen leski keksivät mitä mainioimman liikeidean: kaikki Toddin uhriksi joutuvat parturiliikkeen asiakkaat päätyvät Lovettin piiraiden täytteeksi...

Vaikka elokuva on alusta alkaen hyvin synkkä, musta huumori sävyttää sitä koko ajan. Etenkin laulukohtaukset, jotka ovat alkuperäiskielellään kekseliäitä ja muutenkin erinomaisia, olivat hyviä. Väripilkkuna toimii vain välillä nähtävät takaumat Toddin entiseen elämään sekä Lovettin kuvitelmat. Niin ja tietenkin veritehosteet, jota ei tässä elokuvassa ole säästelty.

Kaiken kaikkiaan Sweeney Todd -leffa oli mitä mainioin elokuvakokemus. Pisteet menevät tasan sekä näyttelijöiden, ohjaajan kuin säveltäjänkin kesken. Miinusta täytyy antaa vain elokuvan loppuratkaisusta, joka mielestäni olisi saanut olla edes rahtusen riemukkaampi.

Hukka
Käyttäjä, 52 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.03.2008
Katsottu: Teatterissa

Samalla sekä traaginen rakkaustarina, että riemastuttavan omalaatuinen musikaali.

Mikäli vanhaan kauhutarinaan perustuva parturista kertova sarjamurhaajalegenda täytyy päivittää 2000-luvulle, homma myönnetään yksinoikeudella Tim Burtonille. Jos pari vuotta sitten ohjaaja hukutti elokuvateatterin karkkeihin teoksellaan Jali ja Suklaatehdas, tällä kertaa yleisölle nähtäväksi tarjoillaan jotain vähemmän herkullista. Stephen Sondheimin musikaalin elokuvaversio Sweeney Todd – Fleet Streetin Paholaisparturi on raikkaan vinksahtanut elokuvamusikaali, joka Burtonin aiempien tapaan sisältää sadun elementtejä, mutta on tällä kertaa suunnattu vain aikuisille. Sweeney Todd leikkii häpeilemättömästi mustalla huumorilla ja brutaalilla väkivallalla.

Kohutussa roolissaan Johnny Depp on Benjamin Parker. Entinen parturi palaa Lontooseen työleiriltä, jonne hänet tuomittiin vuosia sitten syyttömänä miehenä. Vuosien katkeroittama ja harmaannuttama mies ottaa uudeksi nimekseen Sweeney Todd. Perustamalla uuden parturiliikkeen Sweeney aikoo kostaa Tuomari Turpinille (Rickman), joka on vastuussa hänen ja hänen perheensä elämän tuhoamisesta. Ennen kuin Turpin saadaan istahtamaan kohtalokkaan parturin tuoliin, koituu se monen muun herran kohtaloksi. Siinä sivussa saadaan myös alakerran Mrs Lovettin (Bonham Carter) piirasleipomo aivan uuteen kukoistukseen.

Elokuva sisältää harvinaisen sydämettömiä henkilöhahmoja. Merimies Anthony ja Sweeneyn tytär Johanna edustavat elokuvan vähäistä viattomuutta, mutta kaikilla aikuishahmoilla on useampi kuin yksi ruuvi löysällä. Näyttelijöiden osalta kiinnostavin kysymys on varmasti se miten näyttelemisen ihmemies Johnny Depp suoriutuu musikaaliroolista? Johnny Depp taitaa myös laulun ja vakuuttaa rosoisella lauluäänellään, vaikka elokuvan ensimmäiset kohtaukset saattavatkin mennä asiaa kummastellessa. Depp sai julmasta ja haastavasta roolistaan Golden Globen ja Oscar-ehdokkuuden. Hänen murjottavan hahmonsa rinnalla loistavat myös Helena Bonham Carter, Sacha Baron Cohen ja Alan Rickman.

Burtonin musikaali on samalla sekä traaginen rakkaustarina, että riemastuttavan omalaatuinen musikaali. Se on myös Tim Burtonin ja Johnny Deppin kuudes yhteinen elokuva.

Sweeney Toddia vaivaa ajoittainen yliampuvuus, mutta musikaaleillahan on siihen aina taipumusta. Elokuva on myös tasaisen synkkä alusta loppuun, mutta genren rakastajat löytävät varmasti sen mustuudestakin hurjasti eri sävyjä.

Jossu
Käyttäjä, 3 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 11.04.2008
Katsottu: Teatterissa

Elokuva tulee säilymään pitkään hienoimpina musikaaleina jota koskaan on tehty.

Musikaalit eivät ole koskaan olleet minulle se sydämen asia, mutta tämä mustanpuhuva ja paikoitellen hieman yliampuva trilleri muutti sen käsityksen samantien.

Tarina kertoo karismaattisen parturin verenpunaisesta kostosta ja aikeesta saada tyttärensä takaisin 15 vuoden jälkeen pahamaineiselta Tuomari Turpinilta, joka vei tältä rakastamansa vaimon ja lapsen, syösten tämän työleirille Australiaan.
Palattuaan/paettuaan takaisin Lontooseen matruusi Anthony Hope:n kanssa parturi Benjamin Barker (a.k.a Sweeney Todd) aloittaa veitsen terävän kostoretkensä kohti Tuomari Turpinin kaulaa, lyöden hynttyynsä yhteen piirakkapuodin omistajan Mrs. Lovett:in kanssa.

Sweeney Todd:in mustanpuhuvasta roolihahmosta pitää huolen jo moneen kertaan Tim Burtonin elokuvissa esiintynyt Johnny Depp, joka tekee roolisuorituksensa ja teatraaliset laulusessionsa kunnialla loppuun.
Kunniamaininnan saavat myös Alan Rickman ja Helena Bonham Carter joiden lipevän sympaattiset roolihahmot vievät heti mukaansa.
Pienemmissä rooleissa esiintyvät Timothy Spall, Jamie Campbell Bower ja Sacha Baron Cohen eivät myöskään jätä näyttelijäsuorituksillaan ketään kylmäksi.

Elokuva on taattua Tim Burtonia ja samalla Deppin ja Burtonin kuudes yhteinen elokuva, jonka näyttelijätyö, lavastukset ja musiikit ovat vertaansa vailla, eikä K-18 merkintäkään tyhjästä ilmestynyt.

Sweeney Todd on taiteellinen ja mustanpuhuva mestariteos, jota laista ei elokuvamaailmassa ole vähään aikaan nähty, tämä elokuva tulee säilymään pitkään hienoimpina musikaaleina jota koskaan on tehty.

-Greed-
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 29.07.2008
Katsottu: Teatterissa

Kaiken kaikkiaan Sweeney Todd on kuiva esitys eikä vastaa Burtonin tai Deppin taitoja.

Tim Burton, Stephen Sondheim, Johnny Depp ja Alan Rickman on yhtä kuin mestariteos. Vai onko sittenkään?

Kerratkaamme elokuvan juonen lyhyesti: 1800-luvun Lontoossa ilkeä tuomari Turpin vangituttaa naiivin parturi Benjamin Barkerin tekaistuin syyttein saadakseen tämän kauniin vaimon itselleen ja Barker passitetaan kuudeksitoista vuodeksi lusimaan. Kun Barker sitten palaa Lontoon iloihin ja suruihin on vaimo kuollut, mutta Turpinilla on edelleen hänen kaunis tyttärensä Johanna. Ammattitaidottoman leipurinrouva Lovettin avulla Barker, joka toimii salanimellä Sweeney Todd, alkaa hautoa kostoa tuomarille ja tämän kätyreille. Veri alkaa lentää ja lauluja luritellaan tuon tuosta.

Ainekset kauhumusikaaliin ovat kerrassaan mainiot: hienot näyttelijät, hyvä tarina ja loistava ohjaaja. Miksi kaikki silti lässähtää? Sleepy Hollow'ssa ja Corpse Bridessa katsojat ovat tottuneet Deppin ja Burtonin saumattomaan yhteistyöhön, mutta Sweeney Todd pettää epäilemättä monet fanit. Ensinnäkin on täysin käsittämätöntä, että Depp sai edes Oscar-ehdokkuuden roolisuorituksestaan, joka on melodramaattinen ja täydellinen rimanalitus muuten niin taitavalta näyttelijältä. Samoin Helena Bonham Carter tekee melkoisen tasapaksua työtä. Alan Rickman ja Timothy Spall ovat toki viihdyttäviä elokuvan pahiksina, mutta heillekin tämä leffa näyttää olevan pelkkää rutiinia. Myös lauluosuudet ovat puuduttavia ja kankeita; johtuneeko sitten jo alkuperäismusikaalista vai näyttelijöiden laulutaidottomuudesta...

Kaiken kaikkiaan Sweeney Todd on kuiva esitys eikä vastaa Burtonin tai Deppin taitoja. Lavastus toki ansaitsi Oscarinsa ja samanmoisen olisi voinut antaa puvustuksesta, mutta kun kyseessä on musikaali, niin kyllä laulun pitäisi raikua ja näyttelijöiden osata hommansa. Niin ei valitettavasti ole tässä rainassa...

Von Liebermann
Käyttäjä, 14 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2008
Katsottu: Kotona

Hienoin kohtaus koko elokuvassa oli loppukohtaus, johtui varmaan siitä että laulukin loppui.

Olen rakastanut Tim Burtonia oikeastaan siitä hetkestä lähtien kun näin Beatlejuice-pahviständin elokuvateatterin edessä noin parikymmentä vuotta sitten. Michael Keatonin hahmo näytti vain niin ällistyttävän hienolta. Olin silloin kuitenkin liian nuori Burtonille ja kieltäydyin menemästä katsomaan elokuvaa, vaikka liput oli ostettu viisi minuuttia aiemmin. Rakkaus oli kuitenkin syntynyt.

Huipun Burtonista tekee hänen tapansa luoda erilaisia maailmoja. Hän vie aikuiset satujen sisälle, niin syvälle, ettei sieltä aina haluaisi pois tullakaan. Olen mennyt näihin maailmoihin aina kun se vain on ollut mahdollista. Sitten tuli Sweeney Todd. Lempinäyttelijäni Johnny Deppin tähdittämä musikaali, joka näytti trailerissa huikealta.

Visuaalisesti Sweeney Todd onkin ehtaa Burtonia. Ilman ääntä tätä katselisi mielellään. Liian synkeä se vain oli, pidän kyllä goottisävyistä, mutta tässä elokuvassa oli paikoitellen niin synkkää, että tapahtumista oli hankala ottaa selkoa. Aurinkoiset jaksot näyttivätkin mielestäni kauneimmilta. En tiedä miksi Sweeney Toddista oli pitänyt tehdä näin musta, että se haittaa katsomista. Hyvännäköistä synkkyyttä Burton on tuonut kankaalle mm. Päättömässä ratsumiehessä ja Saksikäsi Edwardissa.

Sitten musikaaliosuuteen, arvostan ihmisiä joiden mielestä tämä oli hyvä musikaali ja joiden mielestä Johnny Depp hoiti lauluosuudet hyvin. Olisin kovasti halunnut pitää tästä elokuvasta ja Johnny Deppistä Fleetstreetin paholaisparturina. Ikävä kyllä näin ei käynyt. Ainoa tunne, jota elokuvan edetessä koin, oli suunnaton myötähäpeä. Laulu ja laulut olivat kamalaa kuunneltavaa. Musiikki oli ihan hirveää höttöä, josta ei saanut mitään otetta. Elokuvasta ehkä 95% koostui näistä lauluista, joten penkissä pyöriskelystä ei tullut loppua. Mietin oliko vika vain lauluissa, vai oliko ajatus Johnny Deppistä laulamassa vain liian hirveä? Olen tullut siihen tulokseen, että vika oli lauluissa ja niiden määrässä. Ei ollut väliä kuka lauloi, tulos oli ihan yhtä kamala. Tämä oli hyvin surullista, sillä mielestäni myös Helena Bonham-Carter ja Alan Rickman ovat olleet hyviä suurin piirtein kaikissa rooleissa, joissa he ovat olleet. Depp on kuitenki mielestäni ollut tähän asti mahtava kaikessa mihin on tarttunut. Hän on pelastanut muuten surkeita elokuvia vain omalla näyttelijäntyöllään. Siksi tämän elokuvan katsominen oli tavallaan surullista. Hienoin kohtaus koko elokuvassa oli loppukohtaus, johtui varmaan siitä että laulukin loppui.

IrmaWeb
Käyttäjä, 40 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.09.2008
Katsottu: Kotona