Tim Burton, Stephen Sondheim, Johnny Depp ja Alan Rickman on yhtä kuin mestariteos. Vai onko sittenkään?
Kerratkaamme elokuvan juonen lyhyesti: 1800-luvun Lontoossa ilkeä tuomari Turpin vangituttaa naiivin parturi Benjamin Barkerin tekaistuin syyttein saadakseen tämän kauniin vaimon itselleen ja Barker passitetaan kuudeksitoista vuodeksi lusimaan. Kun Barker sitten palaa Lontoon iloihin ja suruihin on vaimo kuollut, mutta Turpinilla on edelleen hänen kaunis tyttärensä Johanna. Ammattitaidottoman leipurinrouva Lovettin avulla Barker, joka toimii salanimellä Sweeney Todd, alkaa hautoa kostoa tuomarille ja tämän kätyreille. Veri alkaa lentää ja lauluja luritellaan tuon tuosta.
Ainekset kauhumusikaaliin ovat kerrassaan mainiot: hienot näyttelijät, hyvä tarina ja loistava ohjaaja. Miksi kaikki silti lässähtää? Sleepy Hollow’ssa ja Corpse Bridessa katsojat ovat tottuneet Deppin ja Burtonin saumattomaan yhteistyöhön, mutta Sweeney Todd pettää epäilemättä monet fanit. Ensinnäkin on täysin käsittämätöntä, että Depp sai edes Oscar-ehdokkuuden roolisuorituksestaan, joka on melodramaattinen ja täydellinen rimanalitus muuten niin taitavalta näyttelijältä. Samoin Helena Bonham Carter tekee melkoisen tasapaksua työtä. Alan Rickman ja Timothy Spall ovat toki viihdyttäviä elokuvan pahiksina, mutta heillekin tämä leffa näyttää olevan pelkkää rutiinia. Myös lauluosuudet ovat puuduttavia ja kankeita; johtuneeko sitten jo alkuperäismusikaalista vai näyttelijöiden laulutaidottomuudesta…
Kaiken kaikkiaan Sweeney Todd on kuiva esitys eikä vastaa Burtonin tai Deppin taitoja. Lavastus toki ansaitsi Oscarinsa ja samanmoisen olisi voinut antaa puvustuksesta, mutta kun kyseessä on musikaali, niin kyllä laulun pitäisi raikua ja näyttelijöiden osata hommansa. Niin ei valitettavasti ole tässä rainassa…
