Pianisti (2002)
- Alkuperäinen nimi:
- Pianist, The
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Roman Polanski
- Pääosissa:
- Adrien Brody, Ed Stoppard, Emilia Fox, Maureen Lipman, Michal Zebrowski
- Maat:
- Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Alankomaat, Puola
- Pituus:
- 149 min
- Genret:
- Draama, Sota
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (227): 
Oma pikatuomio
Roman Polanskin ohjaama ja vuonna 2002 valmistunut Pianisti on huikea ja koskettava tarina selviytymisestä toisen maailmansodan melskeissä. Elokuva perustuu todelliseen henkilöön, puolaiseen juutalaispianistiin nimeltä Wladyslaw Szpilman, jonka onnistuu välttää natsien keskitysleiri. Siitä alkaakin pianistin jännittävä ja hiipivä pako natsijulmuuksilta ghetosta aina Varsovan kaduille ja tyhjiin asuntoihin asti.
Kuvauksellisesti ja tunnelmaltaan Pianisti on loistava, kerrassaan kaunis teos. Epätoivo, suru, murhe ja raakuus tulevat kaikki sopivasti esiin. Natsit eivät kuitenkaan hirmuteoistaan huolimatta näyttäydy kaikissa kohtauksissa nimettöminä hirviöinä, vaan yllättävistäkin paikoista saattaa löytyä pilkahdus inhimillisyyttä. Ennen kaikkea Pianisti – selviytymistaistelun ohella – kuvaakin ihmismielen suurta jakoa, sodan tuskaa ja tuhoa.
Päähenkilöä näyttelevä Adrien Brody ei suotta pokannut roolista itselleen parhaan miespääosan Oscaria. Hän sopii rooliin täydellisesti. Myös sivuhahmojen roolit onnistuvat, etupäässä Thomas Kretschmannin esittämä saksalaiskapteeni. Pianistin ja kapteenin keskinäinen kohtaaminen tyhjässä talossa onkin mielestäni yksi elokuvahistorian sykähdyttävimmistä kohtauksista.
Pianisti on elokuva, jonka tarina muuntautuu mykistävällä tavalla. Se aloittaa kaiken hyvin voivasta Varsovasta, kuljettaa tapahtumat kaupungin valloitukseen, vie kamerat juutalaisghetton kurjuuteen ja lopulta lähes tuhoutuneen Varsovan kaduille, missä puolalaiset käyvät sissisotaa saksalaisia vastaan. Vähitellen tuntuu, kuin katsoja itsekin olisi kulkenut pitkän ja vaivalloisen matkan vuosikausien ajan yhdessä päähenkilön kanssa, ja se jos mikä on elokuvassa palkitsevaa. Draamassa ja tapahtumissa jossakin vaiheessa alkaa olla pientä toistoa, mutta silti se ei alenna Polanskin suurenmoisen ohjaustyön arvoa. Pianisti on ehdottomasti viiden tähden arvoinen leffa ja yksi parhaista toiseen maailmansotaan liittyvistä elokuvista. Mielestäni tämä päihittää melko kirkkaasti jopa Schindlerin listan.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.03.2008
Katsottu: Kotona
Vaikka holokaustin kauhut suurdraaman osalta jopa käytetty aihe, niin Roman Polanskin Pianistin olemassaolo on enemmän kuin oikeutettua. Sen verran riipaisevia pätkiä massiivinen ja tositarinaan pohjaava elokuva onnistuu matkallaan näyttämään.
Voima onkin nimenomaan hetkissä, sillä aivan mittansa verran Pianistissa ei ole sisältöä. Ajatuksia herättävää kohtausta seuraa monesti unenomainen odottelu. Toki tämä tuo realistisen fiiliksen, kun puolalaisen mestaripianisti Wladyslaw Szpilmanin tarina ei ole vain keskeisimpien kohokohtien pudottelua, mutta leikkaajan olisi silti voinut ihan yleisen virkeyden nimissä napsia muutaman kohtauksen pois.
Mittansa mukaisesti tarina käynnistyy hitaasti, kolkkoutta kohden edetään pienin askelin. Näyttelijäpuolella tuotanto pohjaa vahvasti ns. nimettömään joukkoon, jota herra Nokka alias Adrien Brody johdattaa (kohti palkintoja). Niinpä onkin harmi, että sama hidas lämpeneminen menolle vaivaa myös sankaria. Alkutaipaleen ilmeistä paistaa jopa tunteenpuute, mutta elokuvan tiukentaessa otettaan katsojasta, myös Brodyn tahti paranee roimasti. Oikeastaan mitä rähjäisemmäksi käy vainotun elontie, sitä voimakkaampaa on Brodyn ote Wladyslaw-hahmoonsa. Thomas Kretschmannin natsihahmon luonne yllättää sotakärsimyskuvausten yleensä niin mustavalkoiseksi värjätyssä genressä.
Pianisti ei ole niinkään onnistunut elämänkerta tai vahva leffakokonaisuus, vaan kokoelma voimakkaita kohtauksia siroteltuna ylipitkään muottiin. Ruhjotut kaupungit ja tylyys alistettuja kohtaan tuodaan esiin riipaisevalla tavalla. Polanski on ujuttanut myös silmää hivelevän hienoja kuvia tasapainoksi sinne kaiken kurjuuden keskelle. Osaltaan siksikin Pianisti onnistuu pysäyttämään ja tasaisen tappavaan tahtiin ruudulle putoilevat voimakkaat kohtaukset korjaavat sen mitä hitaassa startissa hävitään. Ja kuten teema kertoo: sodan haavoja ei korjaa mikään, mutta omistautuminen ja uskominen (vaikkapa musiikkiin) voivat lievittää silti.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2007
Katsottu: DVD
Tositapahtumiin perustuva pianistin selviytymistarina toisen maailmansodan juutalaisvainojen aikana on aiheena tässä Roman Polanskin viimeisimmässä teoksessa. Pääosin saksalaisystäviensä avulla piileksivä pianisti näkee kuinka ensin lähes kaikki läheiset ja pikkuhiljaa myös kotikaupunki kokee kuolemansa.
Toisesta maailmansodasta riittää tarinoita kerrottavaksi ja yleensä aina vielä laadukkaita sellaisia. Traagiset todellisuuteen perustuvat kohtalot kiinnostavat katsojia ja Oscar-raatikin on yleensä ollut herkkänä näille leffoille. Niin myös Pianistin kohdalla, sillä elokuva kaappasi pari vuotta sitten kolme Oscaria.
Minulle Pianisti osoittautui kuitenkin pieneksi pettymykseksi. Pääosin tämä johtui siitä, että elokuva ei loppujen lopuksi tuo juurikaan mitään uutta esim. Schindlerin listan tai Anne Frankin päiväkirjan jo esittämiin näkökulmiin. Varsinkin tarinan alku aina gheton tyhjenemiseen saakka tuntui kovin, kovin tutulta. Kaiken lisäksi Pianisti ei myöskään onnistu koskettamaan samalla tavoin kuin moni aikaisempi saman teeman elokuva.
Adrien Brodyn roolisuoritus on erittäin hyvä, mutta ei mielestäni kuitenkaan aivan Oscarin veroinen. Brodyn esittämään hahmoon ei onnistuta luomaan tarpeeksi syvyyttä ja myös sivuhenkilöt ovat turhan persoonattomia. Kokonaisuudesta jääkin tarinan tuttuuden ja henkilöhahmojen mielenkiinnottomuuden myötä aika keskinkertainen maku suuhun.
Wladyslaw Szpilmanin tarina on ehdottomasti sellainen, joka ansaitsi tulla kerrotuksi ja hyvä leffahan Pianisti toki on. Miksikään mestariteokseksi en sitä kuitenkaan laskisi, vaan kyseessä on pikemminkin heikennetty painos Schindlerin listasta.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.12.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras
Kun Pianisti saapui leffateattereihin, niin luulin, että se olisi jokin yli-imelä rakkauselokuva. Nimi johti harhaan, ja onneksi Pianisti paljastuikin yhdeksi kaikkein aikojen tai ainakin tämän vuosituhannen hienoimmaksi elokuvaksi ja loistavaksi ajankuvaukseksi. Juutalaisvainot itsekin kokenut ohjaaja Roman Polanski tuntee tuon ajan hyvin. Elokuvan eräät kohtaukset on toteutettu Polanskin muistikuvien mukaan, ja ohjaaja itsekin järkyttyi erästä oman elokuvansa kohtaa. Tunnelman Polanski osaa luoda. Yleistä fiilistä luo kylmänsininen väri, joka tekee vaikka raunioista kuin taidemaalauksen ruudulle. Pelkkä teknisesti loistava suoritus Pianisti ei ole, vaan suorastaan mahtava selviytymistarina, jota katsojakin elää reilun parin tunnin ajan. Jos aihe ei olisi niin rankka, voisi tätä kutsua seikkailuelokuvaksi.
Musiikki on leffan nimestäkin päätelleen Pianistin kakkosaihe heti juutalaisvainojen jälkeen. Päähenkilön suurin intohimo on pianonsoitto, joka voi pelastaa hänet ankeasta ajasta. Jos joku ei vielä tiennyt, niin Pianisti perustuu tositapahtumiin. Tämä Wladyslaw Szpilman (kuollut vuonna 2000) on oikeasti ollut olemassa ja kirjoittanut kirjan elämästään.
Usein asetetaan vastakkain kaksi samassa aihepiirissä liikkuvaa tunnetuinta elokuvaa, Schindlerin lista ja Pianisti. Kyseessä on kaksi erilaista elokuvaa, mutta jos parempi pitäisi valita, niin kallistuisin enemmän Pianistin puoleen. Yhden miehen matka läpi sodan iskee paremmin, kun ollaan keskitytty enimmäkseen yhteen henkilöön. Silti sivuroolit eivät jää mitenkään torsoiksi.
Jenkkileffoissahan ja joissakin muissa sotaa käsittelevissä kuvauksissa on tyypillistä propaganda. Tähän kuoppaan Pianisti ei lankea. Natsit ovat toki enimmäkseen pahoja, mutta saattaa näiden raakalaisten joukosta löytyä myöskin inhimillisiä persoonia. Kumpaakaan osapuolta ei yritetä mustamaalata, eikä Daavidin tähteä kantavien kärsimyksiä ylidramatisoida, mutta ei myöskään vähätellä. Kun on sota, niin totta kai aseitakin käytetään ja pommeja räjäytellään. Harvat taistelukohtaukset on toteutettu sekä kuvauksen että äänityksen puolesta loistavasti. Rakennusten välissä kaikuu, liekinheittimen liekit polttavat melkein kotisohvankin ja rauniot paukkuvat kranaattien voimasta.
Jokainen ihminen, joka Pianistia on ollut tekemässä kameran edessä tai sen takana, kantaa kortensa kekoon niin hyvin, että elokuva on viimeistäkin yksityiskohtaa myöden tehty kunnioituksella ja paneutuneisuudella aiheeseen. Superlatiiveja on siis täysin turha säästellä Pianistista puhuttaessa.
nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 29.07.2004
Katsottu: DVD
Wow! Harvoinpa näkee näin hyviä leffoja. Roman Polanskin ehkä paras elokuva Pianisti, on ehkäpä paras Toiseen Maailmansotaan liittyvä elokuva. Tositarina puolalaisjuutalaisen Wladyslaw Szpilman, Pianistin, selvitymisestä.
Eletään vuotta 1939 Varsovassa, Puolassa. Sota on puhjennut ja Puola on miehitetty Saksan toimesta. Radiossa pianoa soittava Wladyslaw elää kuuden hengen perheensä kanssa toistaiseksi hyvää elämää. Yhtenä päivänä radioasemaa pommitetaan ja lähtee työ alta. Juutalaisia sorretaan kaikin mahdollisin tavoin, kahviloihin ei saa mennä, ei saa istua yleisillä penkeillä, puistot ovat kiellettyjä alueita... Pian saadaan määräys että kaikki lähistön juutalaisten on muutettava asumaan tietylle präntille kartassa. Noin puoli miljoonaa juutalaista ahtautuu gettoon. Parin vuoden jälkeen juutalaiset siirretään junalla "parempaan" paikkaan Treblinkaan. Wladyslaw onnistuu pakenemaan junasta ja säilyttämään elämänsä, tosin hän joutuu tekemään töitä edelleen getossa. Pian hän häippäisee getosta vapauteen, eli piileskelemään sodan loppuajaksi erilaisiin piilopaikkoihin.
Elokuva oli suorastaan ravisuttava. Saksalaiset oli kuvattu kylmiksi murhaajiksi, ja leffa sai minut vakuuttuneeksi että he varmasti olivat myös sellaisia. Vai miltä se kuullostaa, että heitetään rullatuolissa oleva vanha mies 20 metristä katuun? Adrien Brody on Pianistina mahtava. Roolisuoritusta ei voi kuvailla, niin täydellinen se on. Voittipa äijä tästä Oscarin. Hymyilytti leffassa muuten sentään pari kertaa, mm. Wladyslav soittamassa ilmapianoa.
Elokuva ei turhaan voittanut kahta oscaria (paras ohjaus ja paras miespääosa) ja kahta BAFTAA (Brittien Oscar). En epäile hetkeäkään olla antamatta viittä tähtä tälle virstapylväälle elokuvien historiassa.
Nippelitietona loppuun: Polanski ei voinut vastaanottaa Oscariansa ohjauksesta, koska jos hän menee Amerikkaan, häntä odottaa syyte raiskauksesta. Leffan Pianisti kuoli neljä vuotta sitten, ollessaan 88 -vuotta vanha.
nimimerkki: Screwball
Pisteet:
Arvosteltu: 07.06.2004
Katsottu: DVD
Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva pienen ihmisen selviytymistarina. Pianisti Wladyslaw Szpilman elelee muusikkona Varsovassa ja soittaa työkseen paikallisessa radiossa liveakteja. Eletään vuotta 1939 ja toinen maailmansota syttyy. Wladyslawin juutalaisperhe saa kokea natsien ahdistelut ja rengas kiristyy päivä päivältä. Lopulta Varsovan juutalaiset ahdistetaan ghettoon asumaan ja ympärille väsätään muuri. Junakuljetukset Treblinkan leirille "parempiin oloihin" käynnistyvät. Wladyslawin onnistuu välttää junakyyti ja hän joutuu taistelemaan paikastaan maailmassa keskellä mitä julmimpia tilanteita.
Pläjäyksestä tekee mielenkiintoisen ja samalla niin ahdistavan se että homma perustuu tositapahtumiin ja Wladyslaw Szpilmanin kirjoittamaan kirjaan aiheesta. Kukapa olisikaan oikeampi ohjaaja kertomaan tätä tarinaa kuin Roman Polanski, jolla on omakohtaisia kokemuksia ghettosta. 10-vuotias Polanski onnistui pakenemaan kuitenkin aikoinaan paikalta Puolan maaseudulle.
Näitä toisen maailman sodan ympärillä pyöriviä leffoja putkahtelee aina silloin tällöin vaihtelevalla menestyksellä. Aihehan on kumminkin loppumaton varasto ammennettavaksi. Pianisti ei tuo natsit vs. juutalaiset -asian käsittelyyn oikeastaan mitään uutta, mutta ruohonjuuritason tarina sodan melskeessä elämästään taistelevasta muusikosta on mahtava.
Pianisti ei ole tosiaankaan mikään viuh-vauh -toimintaleffa. Natsit hilluvat luggereineen ja luodit viuhuvat kuten aiheeseen kuuluu, mutta maltti on valttia ja realistisuuden läsnäolon aistii. Pläjäys sai seitsemän oscar-ehdokkuutta. Pysteiksi asti erääntyi kolme eli paras miespääosa, paras ohjaus ja paras käsikirjoitus (leffaksi sovitettu). Vaikka kässäri onkin mestarillinen niin puolen välin jälkeen tulee tämän katsojan mielestä vähän turhan pitkä suvanto, jossa ei niin hirveästi tapahdu. Tuosta olisi voinut napsaista kyllä vähän poiskin. Joka tapauksessa hieno leffa ja on pystinsä ansainnut.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.04.2003
Katsottu: Teatterissa
