Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva pienen ihmisen selviytymistarina. Pianisti Wladyslaw Szpilman elelee muusikkona Varsovassa ja soittaa työkseen paikallisessa radiossa liveakteja. Eletään vuotta 1939 ja toinen maailmansota syttyy. Wladyslawin juutalaisperhe saa kokea natsien ahdistelut ja rengas kiristyy päivä päivältä. Lopulta Varsovan juutalaiset ahdistetaan ghettoon asumaan ja ympärille väsätään muuri. Junakuljetukset Treblinkan leirille ”parempiin oloihin” käynnistyvät. Wladyslawin onnistuu välttää junakyyti ja hän joutuu taistelemaan paikastaan maailmassa keskellä mitä julmimpia tilanteita.
Pläjäyksestä tekee mielenkiintoisen ja samalla niin ahdistavan se että homma perustuu tositapahtumiin ja Wladyslaw Szpilmanin kirjoittamaan kirjaan aiheesta. Kukapa olisikaan oikeampi ohjaaja kertomaan tätä tarinaa kuin Roman Polanski, jolla on omakohtaisia kokemuksia ghettosta. 10-vuotias Polanski onnistui pakenemaan kuitenkin aikoinaan paikalta Puolan maaseudulle.
Näitä toisen maailman sodan ympärillä pyöriviä leffoja putkahtelee aina silloin tällöin vaihtelevalla menestyksellä. Aihehan on kumminkin loppumaton varasto ammennettavaksi. Pianisti ei tuo natsit vs. juutalaiset -asian käsittelyyn oikeastaan mitään uutta, mutta ruohonjuuritason tarina sodan melskeessä elämästään taistelevasta muusikosta on mahtava.
Pianisti ei ole tosiaankaan mikään viuh-vauh -toimintaleffa. Natsit hilluvat luggereineen ja luodit viuhuvat kuten aiheeseen kuuluu, mutta maltti on valttia ja realistisuuden läsnäolon aistii. Pläjäys sai seitsemän oscar-ehdokkuutta. Pysteiksi asti erääntyi kolme eli paras miespääosa, paras ohjaus ja paras käsikirjoitus (leffaksi sovitettu). Vaikka kässäri onkin mestarillinen niin puolen välin jälkeen tulee tämän katsojan mielestä vähän turhan pitkä suvanto, jossa ei niin hirveästi tapahdu. Tuosta olisi voinut napsaista kyllä vähän poiskin. Joka tapauksessa hieno leffa ja on pystinsä ansainnut.
