Roman Polanskin ohjaama ja vuonna 2002 valmistunut Pianisti on huikea ja koskettava tarina selviytymisestä toisen maailmansodan melskeissä. Elokuva perustuu todelliseen henkilöön, puolaiseen juutalaispianistiin nimeltä Wladyslaw Szpilman, jonka onnistuu välttää natsien keskitysleiri. Siitä alkaakin pianistin jännittävä ja hiipivä pako natsijulmuuksilta ghetosta aina Varsovan kaduille ja tyhjiin asuntoihin asti.
Kuvauksellisesti ja tunnelmaltaan Pianisti on loistava, kerrassaan kaunis teos. Epätoivo, suru, murhe ja raakuus tulevat kaikki sopivasti esiin. Natsit eivät kuitenkaan hirmuteoistaan huolimatta näyttäydy kaikissa kohtauksissa nimettöminä hirviöinä, vaan yllättävistäkin paikoista saattaa löytyä pilkahdus inhimillisyyttä. Ennen kaikkea Pianisti – selviytymistaistelun ohella – kuvaakin ihmismielen suurta jakoa, sodan tuskaa ja tuhoa.
Päähenkilöä näyttelevä Adrien Brody ei suotta pokannut roolista itselleen parhaan miespääosan Oscaria. Hän sopii rooliin täydellisesti. Myös sivuhahmojen roolit onnistuvat, etupäässä Thomas Kretschmannin esittämä saksalaiskapteeni. Pianistin ja kapteenin keskinäinen kohtaaminen tyhjässä talossa onkin mielestäni yksi elokuvahistorian sykähdyttävimmistä kohtauksista.
Pianisti on elokuva, jonka tarina muuntautuu mykistävällä tavalla. Se aloittaa kaiken hyvin voivasta Varsovasta, kuljettaa tapahtumat kaupungin valloitukseen, vie kamerat juutalaisghetton kurjuuteen ja lopulta lähes tuhoutuneen Varsovan kaduille, missä puolalaiset käyvät sissisotaa saksalaisia vastaan. Vähitellen tuntuu, kuin katsoja itsekin olisi kulkenut pitkän ja vaivalloisen matkan vuosikausien ajan yhdessä päähenkilön kanssa, ja se jos mikä on elokuvassa palkitsevaa. Draamassa ja tapahtumissa jossakin vaiheessa alkaa olla pientä toistoa, mutta silti se ei alenna Polanskin suurenmoisen ohjaustyön arvoa. Pianisti on ehdottomasti viiden tähden arvoinen leffa ja yksi parhaista toiseen maailmansotaan liittyvistä elokuvista. Mielestäni tämä päihittää melko kirkkaasti jopa Schindlerin listan.
