Panic Room (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- David Fincher
- Pääosissa:
- Dwight Yoakam, Forest Whitaker, Jared Leto, Jodie Foster, Kristen Stewart
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 107 min
- Genret:
- Trilleri, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (244):
Oma pikatuomio
Meg Altman (Jodie Foster) on eronnut miehestään. Meg ja hänen tyttärensä Sarah (Kristen Stewart) muuttavat isoon taloon. Siellä on turvahuone eli paniikkihuone, jonka pitäisi olla talon turvallisin paikka. Seuraavana yönä sinne murtautuu kolme miestä. He etsivät talosta rahaa, jotka talon edellinen omistaja oli jättänyt jälkeensä. Meg ja Sarah joutuvat pakenemaan paniikkihuoneeseen, mutta he ovatkin siellä loukussa. Rosvot yrittävät päästä sinne, eikä heillä tunnu olevan aikomustakaan lähteä. Kaiken lisäksi kaikki puhelinlinjat on katkaistu, kännykkä väärässä huoneessa ja Sarahilla on diabetes, eikä huoneessa ole insuliinia kaiken varalta.
David Fincher tunnetaan synkkätunnelmaisista elokuvistaan. Hänen ohjaamat Seven ja Fight Club ovat hienoja mestariteoksia, joiden tunnelma pysyy koko ajan ylhäällä. Panic Room ei kuitenkaan yllä edellä mainittujen mestariteosten tasolle. Jännitystunnelma ei pysy kovinkaan hyvin korkealla, vaan tunnelma uhkaa latistua vähän välistä. Muutamat jännityskohdat on tehty ihan hyvin, mutta on liian monta kohtaa, jolloin tunnelmasta ei ole oikein mitään tietoa. Katsojaa ei siis juurikaan piinata. Elokuva yrittää myös luoda synkän tunnelman, mutta siinä se ei onnistu. Tosin vastapainona käsikirjoitus toimii melko hyvin. Myös kamerakikkailu on toteutettu ihan hienosti.
Jodie Foster tekee ihan hyvää työtä Meg Altmanin roolissa, vaikkei ihan parhaimpiin roolisuorituksiinsa yllä. Eikä hänen tytärtään näyttelevä Kristen Stewart ole mikään huono hommassaan, kun ottaa huomioon ettei hänellä ole näyttelemisestä paljonkaan aiempaa kokemusta. Myös rosvokolmikko on toteutettu hyvin. He ovat luonteeltaan melko erilaisia. Yksi on höpöttävä hermoilija, toinen humaani tyyppi ja kolmas ei epäröi käyttää väkivaltaa. Myös heidän näyttelijät tekevät hyvää työtä.
Yhteenvetona voin sanoa sen, että Panic Room ei lukeudu maailman parhaimpiin jännäreihin, mutta tämä on kelpo valinta talvi-illan viihdykkeeksi. Jännitys ei ole mitenkään tasaista tai piinaavaa, mutta käsikirjoitus ja hyvät näyttelijäsuoritukset kompensoivat tuota seikkaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.01.2006
Katsottu: DVD
David Fincherin vuoksihan tämä tuli aikoinaan nähtyä. Elokuvan loputtua olo oli vaivaantunut, ei läheskään sellainen mitä leffojen Seitsemän ja Fight Club jälkeen odottaisi. Liian tavallinen ja pettymys ovat sanoja, jotka kuvaavat leffaa parhaiten. Tällaista juttua on tehty aivottomissa actionpätkissä yllin kyllin. Viime hetken pelastumiset, hyvä ja paha roisto-yhdistelmät ja muut perinteiset leffakliseet ovat tuttua sälää, mutta silti Fincher on päätynyt käyttämään niitä.
Elokuva kertoo eronneesta rikkaasta naisesta (Uhrilampaiden Jodie Foster) ja tämä tyttärestä, jotka ostavat itselleen uuden kalliimmanpuoleisen asunnon. Heti ensimmäisenä yönä pari rikollista päättää ryöstää kyseisen kämpän. Äiti ja tytär piiloutuvat varkaita talon turvahuoneeseen eli ns. panic roomiin, mutta saalishan on myös kyseisessä huoneessa. Kissa ja hiiri-leikki voi alkaa, ja tämä vauhdikas leikki kestää intensiivisesti ja jopa hörhöllä tavalla lähes kahden tunnin ajan.
Huonosti ei Fincher tätäkään leffaa ole tehnyt, vaan intensiivisyyttä löytyy ja Jodie Fosterin ja tämän epileptikkotyttären seikkailua seuraa mielihyvin. Kameratekniikka on mielenkiintoista ja toimivaa, lisäksi synkät sävyt miellyttävät aina silmää. Näyttelijätyö on perushyvää työtä, mutta paikoin Jodie Foster syöksyilee makuuhuoneen ja panic roomin välillä varsin avonaisessa topissaan (oiva markkinointikeino) kuin päätön kana, ja ongelmia ilmestyy liiaksikin.
Perusjännäriksi Panic Room ei ole huono, mutta liian koukuton Fincherin leffaksi. Yksinkertaisesti sanottuna liian tavanomaista peruskamaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.02.2004
Katsottu: DVD
Kotini on linnani, sanotaan. Mutta entäpä jos kotoa löytyy todellinen linnake, paikka, jonne pystyy linnoittautumaan mitä tahansa vastaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. Olisiko silloin todella turvassa? Hämyisten tilojen mestariohjaaja David Fincher on päässyt elementtiinsä elokuvassaan Panic Room, jonka antaman vastauksen edelliseen kysymykseen pystyy päättelemään heti elokuvan alussa.
Miehestään eronneen yksinhuoltajan, Meg Altmanin (Jodie Foster), muuttaessa tyttärensä Sarahin (Kristen Stewart) kanssa valtavaan asuntoon Manhattanille elokuva ei säästele dramatiikkaa tai kireitä tunnelmia, kun selviää, että huoneistossa on edellä mainittu turvapaikka. ?Paniikkihuone? on vuorattu teräslevyillä ja varustettu talon turvakameroiden valvontaruuduilla, omalla puhelimella, ruualla, juotavalla ? jopa palohuovilla. Valitettavasti huoneessa on myös piilotettu kassakaappi, jonka sisältöä havittelee kolmen rikollisen (Forest Whitaker, Jared Leto, Dwight Yoakam) kopla. Kuinka ollakaan, äidin ja tyttären muutettua asuntoon kyseinen joukko murtautuu sinne heti ensimmäisenä yönä, ja talon asukkaat pääsevät pakoon terässeinien taakse, roistojen ulottumattomiin.
Turhankin perinteinen jännityselokuvan alku on vain yksi monista samantyyppisistä juonen puutteista. Panic roomin suurimmat ansiot ovatkin elokuvauksellisia tai näyttelijöiden roolisuorituksia. Fincherille ominainen hämy vain korostuu avarassa, tyhjässä, öisessä ja pölyisessä talossa, jossa ainoan valon antavat muutamat hehkulamput ja roistojen työmaavalaisin. Talo on elokuvan ainoa tapahtumapaikka, jonka kamera käy kokonaisvaltaisesti läpi. kamera kulkeekin talossa yllättävän sulavasti ja tarkasti sukellellen seinien ja esineiden läpi.
Elokuvan pääasiallinen juoni tuo kuitenkin lähinnä mieleen erikoisen Yksin kotona-muunnelman. Tämäntyyppinen äärimmäinen minimalismi on nykyelokuvassa tervetullutta mutta siinä piilee myös vaaransa. Kun mitään monimutkaisempaa ei ole kiinnittämässä katsojan huomiota, kaikki pienimmätkin virheet ja ärsyttävät asiat korostuvat melkoisesti. Tällainen tyyli vaatii erinomaista taitoa elokuvan tekemisessä ja ennen kaikkea loistavan juonen, jota tähän elokuvaan ei ole onnistuttu saamaan. Yksinkertaisesti aloitettu elokuva on myös hankala nostaa myöhemmin monimutkaisemmalle tasolle.
Panic roomin juonenkehittelyssä alkaa vähitellen ärsyttämään sen jatkuva yritys nostaa jännitystasoaan. Jatkuvat juonenkäänteet, mm. kännykän etsintä, paniikkihuoneen seinässä oleva reikä ja tyttären epilepsiakohtaus, tuntuvat koko ajan enemmän väkisin keksityiltä. Samoin ajatus siitä, että alku ja loppu ovat kaikkein hankalimpia pätee myös tässä yhteydessä ? suoraan asiaan alussa, ja suoraan lopputeksteihin lopussa; elokuva saisikin heti paremman arvion, jos alun ja lopun voisi jättää jotenkin huomiotta.
Panic roomin juonen hukatessa lopulta oman sanomansa voimme vain arvailla sen kantaa nykyiseen turvallisuuspolitiikkaan ja -bisnekseen. Ehkä meidän vain täytyy jäädä odottamaan aikaa, jolloin ihminen ei enää etsi turvaa laitteista tai terässeinistä. Tuo aika tosin on vielä kaukana, eikä sen tuloa ainakaan nykyinen maailmanpolittinen tilanne taida nopeuttaa.
nimimerkki: jklm
Pisteet:
Arvosteltu: 07.01.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
jklm
Vieras
Ohjaaja-Fincherin takia tuli tämäkin DVD ostettua. Tarina jossa talon uusasukas joutuu kolmen pipopään ahdistelemaksi oli jotakuinkin tuttu. Yleensä Fincher saa dramatisoitua vaikka rautalapion, ja eikä siltä osin pettymys kouraissut. Ohut tarina ja muutaman sällin, Helsingin Jokereista ikuisesti tuttu, alisuorittaminen pudottivat pointseja.
Pipopäiden ajoitus menee pieleen ja ryöstettävään taloon onkin jo asukkaat asettuneet. Jodie Fosterin esittämä äiti kelkkoo tyttärensä ja itsensä salahuoneeseen, jonka edellinen asukas on varustanut pomminvarmaksi. Pahaksi onneksi pipopäiden tavoittelema ryöstösaalis sijaitsee tuossa turvahuoneessa.
Varsinaisesta panttivankileffasta ei ole kysymys. Ryöstösaaliin sijainti ja tyttären sokeritauti sekoittavat peruskuviota. Fincher hoitaa kyllä hommansa tyylilleen uskollisesti, mutta kässäri pettää. Muista jutuista liiankin tuttu ryöstäjien typerä sanailu ja keskinäinen kukkoilu, on ikään kuin eri leffasta. Jos on osoitettava että yksi hölömö, toinen humaani ja kolmas ääritoimiin pystyvä, on siihen muitakin konsteja kuin kohkata ruudun täydeltä. Ainoastaan Forest Whitaker (humaani pipopää) kuuluu kolmesta tähän leffaan.
Päähenkilöiden taustoja ei paljon valoteltu, vaan homma lähti käyntiin suht' nopeasti, ja loppu onkin selviytymistä. Mielenkiinto keskittyy umpikieron tilanteen selvittämiseen.
Panic Room on tyypilinen vuokravideo. Ei yllä Fincherin parhaiden töiden tasolle, mutta paha on kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.08.2003
Katsottu: DVD
Jo heti ensimetrit paljastavat että Panic Room on huomattavasti keskivertoa parempi jännityselokuva. Sen huima visuaalisuus joka ilmentyy uskomattomina kamera-ajoina ja synkkänä värimaailmana viimeistään paljastavat että ohjaajan pallilla istuu David Fincher. Äijän aikaisempaa tuotantoa tarkkaillessa voidaan Panic Roomia pitää lähes minimalistisena pläjäyksenä.
Avioerosta toipuva nainen muuttaa tyttärensä kanssa uuteen miljoonakämppään. Kyseessä on kiva pieni kaupunkilukaali jossa on huoneita monessa kerroksessa, hissi ja erikoisvarusteltu turvahuone johon voi sulkeutua pahalta maailmalta. Huoneen olemassaololle paljastuu uusia ulottuvuuksia hyvin pian. Kolmen pikkurikollisen joukkio, joka luulee asunnon yhä olevan tyhjillään, murtautuu sisään paniikkihuoneen kätkemä sisältö mielessään...
Fight Clubin jälkeen Fincherin teoksilta voidaan tietenkin odottaa suuria. Perinteisen jännitysleffan elementtejä sisältävä perustarina onkin oikeastaan Fincheriltä ihan nappi veto. Sen avulla viimeistään hemmo todistaa olevansa mainio ohjaaja myös ilman mitään sen kummempia, elämää suurempia filosofioita. Pieni miljöö ja vain muutaman henkilön ympärillä pyörivät tapahtumat on intensiivistä seurattavaa. Tutut tummat sävyt siivittävät tiukkatunnelmaista kissa ja hiiri-leikkiä joka sijoittuu vain ja ainoastaan vähän suurempaan asuntoon.
Fosterin ja tiukan Fincherin ohjauksen varaan nojautuva leffa onnistuu niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Tällä kertaa ei pohdiskella maailman menoa sen kummemmin, eikä oteta kantaa kapitalismin synnyttämään mustaan maailmaan. Kyseessä on siis ihan tyylipuhdasta jännitysviihdettä taidokkaasti esitettynä.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.10.2002
Katsottu: DVD
