Ihan kelpo valinta talvi-illan viihdykkeeksi.

12.1.2006 23:00

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Panic Room
Valmistusvuosi:2002
Pituus:107 min

Meg Altman (Jodie Foster) on eronnut miehestään. Meg ja hänen tyttärensä Sarah (Kristen Stewart) muuttavat isoon taloon. Siellä on turvahuone eli paniikkihuone, jonka pitäisi olla talon turvallisin paikka. Seuraavana yönä sinne murtautuu kolme miestä. He etsivät talosta rahaa, jotka talon edellinen omistaja oli jättänyt jälkeensä. Meg ja Sarah joutuvat pakenemaan paniikkihuoneeseen, mutta he ovatkin siellä loukussa. Rosvot yrittävät päästä sinne, eikä heillä tunnu olevan aikomustakaan lähteä. Kaiken lisäksi kaikki puhelinlinjat on katkaistu, kännykkä väärässä huoneessa ja Sarahilla on diabetes, eikä huoneessa ole insuliinia kaiken varalta.

David Fincher tunnetaan synkkätunnelmaisista elokuvistaan. Hänen ohjaamat Seven ja Fight Club ovat hienoja mestariteoksia, joiden tunnelma pysyy koko ajan ylhäällä. Panic Room ei kuitenkaan yllä edellä mainittujen mestariteosten tasolle. Jännitystunnelma ei pysy kovinkaan hyvin korkealla, vaan tunnelma uhkaa latistua vähän välistä. Muutamat jännityskohdat on tehty ihan hyvin, mutta on liian monta kohtaa, jolloin tunnelmasta ei ole oikein mitään tietoa. Katsojaa ei siis juurikaan piinata. Elokuva yrittää myös luoda synkän tunnelman, mutta siinä se ei onnistu. Tosin vastapainona käsikirjoitus toimii melko hyvin. Myös kamerakikkailu on toteutettu ihan hienosti.

Jodie Foster tekee ihan hyvää työtä Meg Altmanin roolissa, vaikkei ihan parhaimpiin roolisuorituksiinsa yllä. Eikä hänen tytärtään näyttelevä Kristen Stewart ole mikään huono hommassaan, kun ottaa huomioon ettei hänellä ole näyttelemisestä paljonkaan aiempaa kokemusta. Myös rosvokolmikko on toteutettu hyvin. He ovat luonteeltaan melko erilaisia. Yksi on höpöttävä hermoilija, toinen humaani tyyppi ja kolmas ei epäröi käyttää väkivaltaa. Myös heidän näyttelijät tekevät hyvää työtä.

Yhteenvetona voin sanoa sen, että Panic Room ei lukeudu maailman parhaimpiin jännäreihin, mutta tämä on kelpo valinta talvi-illan viihdykkeeksi. Jännitys ei ole mitenkään tasaista tai piinaavaa, mutta käsikirjoitus ja hyvät näyttelijäsuoritukset kompensoivat tuota seikkaa.

Arvosteltu: 12.01.2006

Lisää luettavaa