Paha on kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

28.8.2003 17:28

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Panic Room
Valmistusvuosi:2002
Pituus:107 min

Ohjaaja-Fincherin takia tuli tämäkin DVD ostettua. Tarina jossa talon uusasukas joutuu kolmen pipopään ahdistelemaksi oli jotakuinkin tuttu. Yleensä Fincher saa dramatisoitua vaikka rautalapion, ja eikä siltä osin pettymys kouraissut. Ohut tarina ja muutaman sällin, Helsingin Jokereista ikuisesti tuttu, alisuorittaminen pudottivat pointseja.

Pipopäiden ajoitus menee pieleen ja ryöstettävään taloon onkin jo asukkaat asettuneet. Jodie Fosterin esittämä äiti kelkkoo tyttärensä ja itsensä salahuoneeseen, jonka edellinen asukas on varustanut pomminvarmaksi. Pahaksi onneksi pipopäiden tavoittelema ryöstösaalis sijaitsee tuossa turvahuoneessa.

Varsinaisesta panttivankileffasta ei ole kysymys. Ryöstösaaliin sijainti ja tyttären sokeritauti sekoittavat peruskuviota. Fincher hoitaa kyllä hommansa tyylilleen uskollisesti, mutta kässäri pettää. Muista jutuista liiankin tuttu ryöstäjien typerä sanailu ja keskinäinen kukkoilu, on ikään kuin eri leffasta. Jos on osoitettava että yksi hölömö, toinen humaani ja kolmas ääritoimiin pystyvä, on siihen muitakin konsteja kuin kohkata ruudun täydeltä. Ainoastaan Forest Whitaker (humaani pipopää) kuuluu kolmesta tähän leffaan.

Päähenkilöiden taustoja ei paljon valoteltu, vaan homma lähti käyntiin suht’ nopeasti, ja loppu onkin selviytymistä. Mielenkiinto keskittyy umpikieron tilanteen selvittämiseen.

Panic Room on tyypilinen vuokravideo. Ei yllä Fincherin parhaiden töiden tasolle, mutta paha on kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Arvosteltu: 28.08.2003

Lisää luettavaa