Memento (2000)
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Christopher Nolan
- Pääosissa:
- Carrie-Anne Moss, Guy Pearce, Joe Pantoliano
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 113 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Rikos
Memento. Siinäpä vasta eriskummalinen elokuva. Kuvittele elokuva, jossa kaikki näytettäisiin väärinpäin, lopusta alkuun siis. Nolanin veljekset Christopher ja Jonathan ovat luoneet mestariteoksen, jota paremmaksi on hankala pistää. Ainakin omalaatuisuudessa. Memento onkin mielenkiintoinen palapeli, jossa katsoja joutuu toden teolla miettimään ja pähkäilemään. Ovelat mustavalkoiset takaumat, joissa kerrotaan taustaa, Nolanin tyyliin mestarillinen tarinankulku, elokuvan loppu ensin, alku sitten -asetelma. Kaikki nämä seikat antavat palaset Nolanin luomaan palapeliin nimeltä Memento.
Leonard Shelby (Guy Pierce) on kärsinyt onnettomuuden. Todella pahan onnettomuuden itse asiassa. Hänen vaimonsa raiskattiin ja murhattiin. Leonardin tullessa väliin hänet kolkataan ja hän lyö päänsä maahan. Iskun seurauksena Leonardin lähimuisti katoaa. Hän muistaa uudet asiat 10 minuuttia kunnes hän unohtaa ne. Aika ongelmallista, eikös vain? No, Leonard on keksinyt ratkaisun ongelmaansa. Hän on tatuoinut ihoonsa tärkeitä asioita, sekä kirjoittanut paperilapuille valokuvien kanssa asioita joita ei saa unohtaa. Valokuvien ja tatuointien avulla Leonard suuntaa päämääränsä: vaimonsa murhaajan etsimiseen.
Nolan on luonut hyvän tunnelman elokuvaan varsinkin näyttelijöiden avulla. Tunnelma saadaankin varsin pienellä ja tuntemattomalla sakilla. Guy Pierce eläytyy roolisuorituksestaan aivan niin kuin hänen elämänsä olisi siitä kiinni. Myös Joe Pantoliano onnistuu olemaan salaperäinen ukkeli, joka avustaa Leonardia. Toinen "avustaja" Carrie-Anne Moss onnistuu. Memento todistaakin elokuvia rakastavalle maailmalle, että tuntemattomallakin ryhmällä voidaan luoda erinomainen elokuva.
Memento on mystinen ja kiinnostava teos. Se on pakko katsoa, sillä Nolan on luonut kysymykseen joka piinaa katsojan mielessä: "Miten elokuva voi onnistua, jos kaikki näytetään väärinpäin, eli lopusta alkuun?" Vastauksen saa katsomalla elokuvan itse. Ja se katsominen täytyy tapahtua asenteella, muuten palapeli saattaa jäädä ratkeamattomaksi. Eli simppelisti, aivot mukaan.
Memento todistaa Nolanin veljesten nerokkuuden. Todellisesti. Mikään muu elokuva ei pistä katsojaa miettimään samalla tavalla. Katsoja onkin pääroolissa, sillä heidän tehtävänään on ratkaista mysteerinen Memento-palapeli. Tämä katsoja ratkaisi sen ja palapelin kuvio muodostui valmiiksi. Se on hyvin simppeli. Vain yksi numero: 5. Se tarkoittaa tietenkin Mementolle annettavia pisteitä.
Leonard Shelby (Pearce) herää motellihuoneesta. Hän juttelee hetken respan kanssa ja hänet hakee Teddy (Pantoliano). Leonard ja Teddy menevät hylätylle rakennukselle, missä Leonard saa raivokohtauksen ja tappaa Teddyn. Hänen syynsä ovat henkilökohtaiset. Mysteeri alkaa.
Christopher Nolanin toinen elokuva ja ensimmäinen näkyvä menestys, Memento yhdistää taidokkaasti kostotarinan mysteeriin ja lisää yhtälöön annoksen inhimillistä turhautumista. Toimintaa on myös luvassa, mutta näyttävää toimintaa on vaikea saada elokuvaan jonka päähenkilö ei kykene muistamaan mistä tuli tai teki. Siitä huolimatta mukana on myös fyysistä toimintaa. Leonardin muisti on katkennut ja lääketieteellinen termi tähän vammaan on anterogradinen amnesia. Tästä vammasta huolimatta Leonard jatkaa takaa-ajoaan.
Missä sitä oltiin? Mies nimeltä Leonard Shelby jahtaa miestä nimeltä John G. John G., joka sai aikaan hänen tilansa. Mementon juonena on Leonardin kostoretki, joka päättyi tai päättyy onnekkaasti.
Nolanin käsikirjoitus on vankkaa työtä ja ohjaus samaten tehokasta jälkeä. Käänteinen kronologia luo tehokasta sekaannusta katsojan miettiessä kuka kukin henkilö on ja miksi Leonard tekee mitäkin. Tätä hyödynnetään tehokkaasti ja Leonard joutuukin useaan otteeseen huijatuksi. Vainoharhaisuus on todella tarpeellista hänelle.
Guy Pearce vetää voimakkaan suorituksen itsepintaisena Leonardina. Hän toistaa samaa mantraa loputtomiin ja aiheuttaa ympäristössään riesaa. Pearce on jokaisessa kohtauksessa ja käytännössä koko elokuvan kerronta rakentuu hänen varaansa. Onneksi mies osaa työnsä ja saa Leonardista turhautuneen, vainoharhaisen ja vain pelkkien tunteellisten muistojen avulla etenevän pinnistäjän. Leonardia neuvoo Teddy, jota esittää Joe Pantoliano. Leppoisasti esiintyvä Pantoliano on hyvässä roolissa. Naiskauneutta heittää tarjoilija Natalie, jota esittää Carrie-Anne Moss. Natalie auttaa Leonardia säälistä. Leonard itse auttoi häntä, mutta syyt jäivät epäselviksi.
Memento on häpeämättömän tunteellinen elokuva. Juoni ei ole kummoinen, mutta tehokas kerronta ja näyttelijäntyö lisää runsaasti tehoa. Varsinainen väite on yksinkertainen, mutta kysymyksiä, vastauksia ja ristiviittauksia tulee niin runsaasti että katsoja lopullisesti alkaa epäillä omaa järkeään. Sekaannus ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole merkki huonosta elokuvasta, vaan enemmänkin tehokkaasta elokuvasta.
Kierona yksityiskohtana voisi mainita, että aikamäärät, paikat ja ihmiset on tarkoituksella jätetty epäselviksi. Leonard Shelby on mies joka luottaa vain alkukantaiseen vaistoonsa ja jäljellä oleviin muistoihinsa, jotka saattavat olla hänen mielikuvituksensa tuotetta. Loppupäätös on se, että Leonard ei muista mitään ja kaikki hänen ponnistelunsa on turhaa. Hän on juuttunut oravanpyörään mitä hän ei huomaa, mutta joka siitä huolimatta on olemassa.
nimimerkki: Jurpo
Leonard Shelpyllä (Pearce) on pieni muisti ongelma. Lähimuisti katoaa n. 10 minuutin kuluttua. Samalla pitäisi etsiä vaimon murhannut murhaaja. Leonardin elämä on yhtä palapelia johon liittyy hämärä kaveri Teddy (Pantoliano) ja auttava Natalie (Moss). Miten voi kostaa jos ei muista mitään.
Christopher Nolanin läpimurtoelokuva edustaa film noir -trillereiden parhaimmistoa mitä on tehty. Mementon idea taitaa ollakin omaperäisin vuosiin ja todella onnistunut sellainen. Memento on suuri palapeli, jonka palaset näytetään katsojalle hieman toisenlaisessa järjestyksessä mitä yleensä ollaan totuttu näkemään trillereissä. Leffa vältti kaikki tyypilliset kliseet ja oli ennalta-arvaamaton.
Memento onkin hieman totutusta Hollywood kaavasta poikkeava trilleri. Pienetkin asiat tuodaan esille, jotta katsojalla pysyy mielenkiinto hyvin alusta loppuun tai toisin päin. Guy Pearcen hahmo oltiin kirjoitettu todella hyvin, katsojakaan ei välillä tiedä hänen aikeistaan muuta kuin toisten hahmojen kautta.
Christopher Nolanin käsikirjoittama tarina toimi loistavasti, eikä miehen ohjauksessakaan valittamista ollut. Nolanin läpimurtoa voikin pitää yhtä onnistuneena kuin Shyamalanin läpimurtoelokuva Kuudes Aisti. Guy Pearce tekee uransa upeimman roolin Shelpynä. Muutkin näyttelijät olivat hyviä rooleissaan. Memento on mestarillisesti kerrottu tarina, täysin tervetullut nykyelokuvien joukkoon.
Vaikka elokuvan pääosanesittäjä ei tunnu muistavan juurikaan mitään, Memento on elokuva jonka muistaa pitkään.
nimimerkki: andy
Guy Pearce esittää lyhytmuistinsa kadottanutta Leonard Shelbyä Christopher Nolanin uraauurtavassa kostodraamassa. Memento onkin ehdottomasti Nolanin paras elokuva tähän asti. Memento yhdistelee loistavasti myysteeriä, jännitystä ja kostodraamaa. Kaikkia naruja Nolan vetelee oikeista kohdista, eikä loppuviimeksi Mementosta jää mitään pahaa sanottavaa.
Juoni ei Mementossa välttämättä ole kaikkien mieleen. Se on loppujen lopuksi yksinkertainen kostotarina, mutta takaperoinen kerronta tekee Mementosta mestarillisen elokuvan. Leonard Shelbyn vaimo (mm. C.S.I.:stä tuttu Jorja Fox) raiskataan ja murhataan. Leonard apuun sännätessään saa vakavan vamman, ja ei tämän jälkeen kykene enää muistamaan 10 minuutin takaisia asioita, joten hän kirjoittaa tärkeät asiat lapuille ja joskus jopa tatuioitsee viestejä kehoonsa.
Memento on viimeisen päälle surumielinen ja ajatuksia herättävä elokuva. Se on myös suunniteltu loppuun asti hienosti, eikä se tunnu mitenkään keskeneräiseltä, hieman lyhyeltä tosin. Loppupeleissä ainoa pieni valituksen aihe löytyy elokuvan kestosta: Se on liian lyhyt, tuntuu kuin elokuvasta olisi saanut entistäkin enemmän irti, jos näin olisi se saattaisi mennä peräti listani ykkössijalle. Ja olisikin erittäin mielenkiintoista nähdä poistettuja kohtauksia.
Guy Pearce esittää antaumuksella Leonardia, jos vaikka verrataan tätä roolia vaikka miehen L.A. Confidentialin rooliin, niin kyllä mies on kovasti taitojaan parantaut vuosien varrella. Muun muassa Sopranosista tuttu Joe Pantoliano esittää myös ah-niin loistavasti John Edward "Teddy" Gammelia. Teddy on valehteleva jätkä, joka riivaa Leonardia joka käänteessä, ja käyttää hyväkseen Leonardin muistinmenetystä. Carrie-Anne Moss ei valitettavasti vedä rooliaan Nataliena yhtä hyvin kuin herrat omansa, mutta ei se tunnelmaa yhtään latista.
Memento on mestarillinen ja hyvin merkittävä elokuva ollakseen näinkin uusi. Mementossa hienointa on tyylivarmat mustavalko kuvat, jotka ovat minun, taidesielun mieleen. Ensimmäisellä katsomisella kuka tahansa on enemmän tai vähemmän hukassa, mutta kyllä uusinta katsomisilla on suuri arvo. Jokaisella katsomisella avautuu jotain uutta ja merkittävää. Mutta ei Memento silti ole läheskään yhtä haastava kuin esimerkiksi Lynchin Mulholland Drvie, parempi ja helpomin lähestyttävä tosin.
Koska Memento on loistava, täydellinen elokuva, olisi se ansainnut paremman DVD- julkaisun. Levylle ei ole tallennettu lainkaan ekstroja. Mutta 5.1-ääniraita toistuu ihan mukavasti. Mukana on myös 2.0-raita.
Kirjoitushetkellä Memento löytyy sijalta 22, minulla se menee ehdottomasti 15 parhaimman joukkoon. Lyhyesti sanottuna Memento on täydellinen elokuva. Katsokaa se ja hämmästykää.
"You Really Wanna Get This Guy, Ha?"
"He Killed My Wife, Took Away My Fucking Memory. He Destroyed My Ability to Live."
"You're Living."
"Only For Revenge."
nimimerkki: The Wolf
Huh huh, kohdalle osui leffa, jonka tarina kulkee takaperin eikä edes ole sieltä helpoimmasta päästä. Suokaa siis katkokset vieläkin pyörryksissä olevan Arsin tekstissä.
Mistäköhän aloittaisin? Pöytäni on täynnä pikku lappuja, joissa on muistiinpanoja leffasta. Pikku palasia, joista saisi koottua revikan. Pikkupalasia, kuten Memento-leffan staran Leonard Shelbyn (Guy Pearce) muistilaput ja tatuoinnit ihossa. Niistä tiedonpaloista aivovammasta sekä käsittämättömistä muistikatkoksista kärsivä Shelby-rukka yrittää koota kostoretkensä - hmm, siis kostoretkensä?
Kyllä, lappu numero kaksi kertoo, että Shelby on kostamassa vaimonsa kuolemaa. Ikävä kyllä hänen lähimuistinsa nollaantuu liian nopeaan, ja hän muistaa vain pätkiä vaimostaan ja tuntemastaan Sammysta, joka kärsi samanlaisesta oireyhtymästä. Vai kärsikö Sammy sittenkään ja mitä sitten jos näin olikin? Mitä tekemistä sillä on koston kanssa? Lappu nro. 3 väittää, ettei katsojan tarvitse huolehtia: kaikki selittyy lopussa (tai siis alussa, koska takaperin matkataan) nerokkaasti, ilman liiallista pullamössöselittelyä. Kuulostaa loistavalta, eikö totta?
Ymmärrätte siis jo tässä vaiheessa, että kyseessä on omalaatuinen, nerokas kostotarina, jossa Shelby aikoo saattaa tuonelan maille... hetkinen - kenet hän aikookaan saattaa sinne? Teddyn, Jimmyn, John G:n vai jonkun aivan muun? Neljäs lappuni kertoo näin: "Älä kerro liikaa". Aivan! En saa tietenkään kertoa sitä, koska Mementon taidokkuus ja intensiteetti perustuu mahdottoman metsästykselle ja loppumattomien johtolankojen yhdistelylle. Nyt jos koskaan se kuulu aivonarikkavaroitus on paikallaan: Tämä elokuva täytyy katsoa asenteella ja arvokkuudella, muuten Memento saattaa saada turhan tylyjä, jopa vääristäviä tuomioita, ja kaikki ohjaaja Nolanin aivoitukset valuvat hukkaan.
On yhteenvedon paikka. Mitä sanoisin? Kertoisinko jotain Mementon taidosta kyseenalaistaa leffojen perusratkaisut, kehuisinko täydellistä käsikirjoitusta tai näyttelijäjoukon taitoja? Vastaus ongelmaani on pakko olla viidennessä lapussa, mutta viidennessä lapussa ei ole muuta kuin lapun numero, eikä mitään muuta! Aah, mutta sehän tarkoittaa minimipistemäärää, jonka tälle legendalle voi antaa. Siis kirkkaasti 5 pojoa pöytään, ja maksimisuositukset kaikille muille paitsi kepeää viihdettä etsiville. Olen häkeltynyt, olen Mementon lumoissa, joten muuta en pysty tähän hätään sanomaan.
PS. Tarkkasilmäisimmät kai huomasivat ensimmäisen lapun puuttuvan. Ei hätää! Löysin tuon ennen elokuvaa kirjoittamani lapun tänä aamuna: "IMDb #19" En ole siis ainoa, joka tähän leffaan on tykästynyt.
Ukkeli harhailee ihmisten vedättämänä kun pääkopassa ei pysy muistissa äskeiset tapahtumat. Tukena ja turvana on polaroidkuvia joita ukkeli napsii kanssaeläjistään ja tapahtumista, jotta edes osan juttukavereistaaan tunnistaisi, ja tietäisi mitä on tullut tehtyä. Avainasiat ukkeli tatuoi kehoonsa mutta pirulauta, kun ei tahdo muistaa että torsossa on tekstejä. Ukkeli parka on siis melko ruletissa.
Muistinsa menettänyttä ukkelia esittää...mikä sen nimi nyt olikaan....niiin Guy Pearce. Leffa menee läpi vähillä näyttelijöillä, ja koko homma perustuu pääroolihahmoon ja poikkeukselliseen tarinan läpivientiin. Homma nimittäin esitetään lopusta alkuun. Juju onkin että katsoja miettii miten ukkopaha on ajautunut nykyiseen tilanteeseen ja sitä selvitetään pätkä pätkältä lähtötilannetta kohti.
Memento vaatii katsojalta ennen kaikkea keskittymistä. Kun jaksaa seurata tapahtumia, niin leffa myös palkitsee ahaa-elämyksillä. Mikään vauhtiraina ei ole kyseessä, mutta poikkeuksellisen toteutuksen takia se on piristävä kokemus.
Homma olisi aika perusleffa jos tarina etenisi normaalissa aikajanassa. Kun tarina kehittyy taaksepäin juttu tuntuu jotenkin spesiaalilta ja hienolta jonkin aikaa. Pari tuntisessa pläjäyksessä kerkeää jo hiukan alkaa puutumaan kerrontatapaan. Puoleen väliin kerronta viehättää uutuudellaan, mutta haukotus ei ole kaukana loppuaikana. Kokonaisuus pitää silti tiukasti otteessaan sillä kukapa haluaisi luovuttaa keskenkaiken.
On helppo kuvitella tilanne, jossa kaveriporukassa kaikki tuijottavat ruutua intensiivisisesti eikä kukaan halua esittää kritiikkiä vaikeaselkoisuudesta saattaen itsensä jotenkin hölmöksi.
Käänteinen tarinankulku on hyvä idea, mutta leffasta nauttiminen vaatii ehkä hiukan liikaa ponnisteluja.
Mementossa Leonard etsii vaimonsa raiskannutta ja murhannutta miestä, mystistä John G:tä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että Leonard loukkaantui vaimonsa murhan yhteydessä eikä hänellä ole enää lyhytaikaista muistia. Hän muistaa kyllä kaiken mitä tapahtui ennen onnettomuuta, mutta unohtaa nykyiset tapahtumat jo parin minuutin kuluessa. Leonardin elämän ja murhaajan etsimisen tekee mahdolliseksi ainoastaan tarkka elämänsysteemi. Jokaisesta uudesta tutustumisesta pitää ottaa valokuva ja kaikki tärkeät asiat täytyy kirjoittaa ylös. Kaikista tärkeimmät asiat eli lähinnä pakkomielteeksi muodostuneen murhaajan etsimiseen liittyvät faktat Leonard tatuoi kehoonsa.
Yksi uusi idea on paljon elokuvateollisuudessa. Memento ei olisi kummoinen elokuva esitettynä kronologisesti, mutta kun elokuva etenee pätkittäin taaksepäin muuttuu leffa erittäin mielenkiintoiseksi. Tällaista rakennetta ei varmaankaan ole koskaan aikaisemmin elokuvassa nähty.
Menneisyyttä kohti etenevää elokuvaa ei ole aivan helppo seurata. Mielenkiinto säilyy kyllä mukavasti yllä ajoittain sekavalta vaikuttavasta rakenteesta huolimatta. Tarkkaan keskittymällä hommassa pysyy kyllä hyvin mukana. Osa loppuratkaisusta on varsin helppo arvata etukäteen, mutta koko idea ei sentään ennen viimeistä kohtausta minulle paljastunut.
Memento on niitä elokuvia, jotka pitäisi katsoa 2-3 kertaa nähdäkseen onko kaikki tapahtumat todella järkeenkäypiä ja loogisia. Mitään näkyviä porsaanreikiä ei juonessa ole, vaikkakin välillä Leonard (jota näyttelee NY Islandersin sentterin Mike Pecan kaksoisolento Guy Pearce) tuntuu muistavan asioita huomattavasti pidempään kuin taas toisinaan. Tälle voi kuitenkin löytää ainakin kohtuullisen uskottavia selityksiä.
Mementon juoni ei ole niin nerokas kuin moni ehkä luulee. Elokuva on ollut huomattavasti helpompi kuvata ja käsikirjoittaa "oikein päin" kuin valkokankaalla nähdyssä järjestyksessä. Rakenne on kuitenkin aivan uudenlainen ja sitä voi pitää elokuvan suurimpana ansiona. Memento on keskitasoa huomattavasti parempi elokuva ja saattaa tuntua vieläkin paremmalta leffalta toisella katsomiskerralla. IMDB:n kaikkien aikojen elokuvien listasija (kirjoitushetkellä 9.) on kuitenkin roimasti yläkanttiin ainakin minun mielestäni.
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras























































